Tässäpä teille tietoa siitä mistä olette puhuneetkin. Tämä on ollut Päivämiehessä 28.12.1988 nro 52 ja SRK:n kirjassa Näin on uskottu
Lestadiolaisäidit
"Työntäiteinen vuosi on jälleen takana Siionin äideillä. Erityisesti suurten perheiden äidit ovat saaneet tuntea lastenhoidon ja kasvatuksen vaivat. Lasten synnyttäminen ei ole ollut myöskään vaivaton tapahtuma, etenkään silloin, kun on ollut kysymys monisynnyttäjä-äideistä. Kuitenkin kristitty vaimo vaivoistaan huolimatta sydämestään yhtyy Raamatun sanaan: "Kun vaimo synnyttä, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kun hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan."(Joh. 16:21)
Äideillä ei ole ilo ainoastaan syntymästä, vaan myös koko elämän lahjasta. Lestadiolaisäidin tehtävä ei suinkaan ole vain "synnyttää ja synnyttää". Hän elää rikasta elämää niin murheen kuin onnen päivinä, kasvavien ja aikuistuvien lastensa keskellä yhdessä puolisonsa kanssa. Näin on aina vanhuuteensa saakka, jos Jumala antaa pitkän iän. Väitteet, luulot ja vihjailut siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa monilapsisuuden tähden äitien kuolleisuus synnytykseen on suurempi kuin keskimäärin maassamme, ei ole millään tilastolla osoitettavissa. On itse asiassa paradoksi, että vanhoillislestadiolaisuudessa naisleskien määrä on moninkertainen miesleskien määrään verrattaessa. Tämä tosin on saman suuntainen valtakunnallisen kehityksen kanssa.
Lestadiolaisuudessa on aina kunnioitettu avioliittoa Jumalan säätämyksenä. Uskovaisten elämään ei ole kuulunut millään aikakaudella syntyvyyden säännöstely. Tämä on ollut aikaisemmin myös kirkon kanta. Roomalaiskatolisen kirkon kanta se on vielä nykyisinkin. Kun yhteiskunta ja kirkko ovat muuttaneet käsityksissään, se luo ristiriitatilanteita. SRK ei ole määrännyt käyttäytymisnormeja vanhoillislestadiolaisille aviopuolisoille. Ehkäisyn ja aborttien torjuminen nousee jokaisen kohdalla uskon perusteista omakohtaisena asiana.
Erityisesti määrätyltä taholta yhä uudelleen nouseva ankara arvostelu sisältää luuloja, jotka ovat kohtuuttomia ja totuuden vastaisia. Niistä näkee, miten tällaisen journalismin väittämät nousevat tarkoitushakuisista myyteistä. Tällaisia ovat muun muassa "Ollakseen lestadiolaisten keskuudessa hyväksytty ja todistettavissa oikealla tiellä, naisen onkin paras synnyttää ja synnyttää" - - "Lestadiolaiset pitävät äidin kuolemista erityisen autuaana" - - "Jos perhe haluaa osoittaa olevansa sisällä Siionissa, heillä on paljon jälkeläisiä" - - "Pariskuntaa, jonka lapsisato kuihtuu kahteen, katsotaan epäillen" - - "Tavalliselle terveytensä menettäneelle äidille usko on armoton" - - "Äänessä on miehiä, jotka ovat liian vanhoja puhumaan näistä asioista".
Tuskin lehtikirjoittelussa ja lausunnoissa vanhoillislestadiolaisuuden suhtautumisesta ehkäisyyn ja aborttiin on aina ollut huoli monisynnyttäjä-äitien terveydestä. Ei voi välttyä havainnoilta, joita edellä esitetyt lainaukset tulevat, että kirjoituksien tarkoitus on usein vanhoillislestadiolaisuuden ja SRK:n mustaaminen, jopa eräiden henkilöiden henkilöiden henkilökohtainen parjaaminen. Jos näin on, merkitsee se todellista kaksinaismoraalia. Jatkuvasti väitetään, että uskovaiset äidit itse ovat antaneet tietoja vaikeuksistaan haastatelluille henkilöille. Luodaan jopa kuva, että valittajia on ollut runsaasti. Vanhoillislestadiolaiset kristityt elävät niin läheisessä yhteydessä keskenään, ettei edellä oleva väite ole uskottava. Sitä paitse parjaavat lehtikirjoitukset ovat aiheuttaneet syvää murhetta lestadiolaisäideille.
Kokonaan toinen asia on, että monisynnyttäjä-äiti tai sairastunut äiti kertoo vaivoistaan lääkärille. Sairaat, ovatpa he sitten fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, tarvitsevat asiantuntevan lääkinnällisen avun ja levon. Sen lisäksi he tarvitsevat, kuten aina, aviopuolison ja lasten sekä uskonystävien tuen ja rakkauden. Näin juuri tapahtuu vanhoillislestadiolaisuudessa. Jos on poikkeuksia, ne nousevat ihmismielestä eikä uskosta. Aviovaimon sairastaessa, ollessa toipilaana tai fyysisesti tai psyykkisesti uupuneena, rakkauden käsky opettaa, että tuona aikana pidättäydytään avioliitossa yhdyselämästä. Tämä merkitsee silloin yhteistä paastoa ja rukousta Jumalan sanan mukaisesti eikä ehkäisyä.
Aborttiin suhtaudutaan vanhoillislestadiolaisuudessa kielteisesti. Abortti ja ehkäisy ovat yhdessä olleet edesauttamassa sukupuolimoraalin pelottavaa rappeutumista maassamme. Kielteinen suhtautuminen aborttiin ei merkitse, että äidit jätettäisiin yksin kamppailemaan mahdollisen sairautensa kanssa raskauden aikana. Lääketieteellisin keinoin pyritään tekemään kaikki voitava, että niin äidin kuin odotettavan lapsen elämä säilyy. Molempien henki on arvokas. Kaikki voitava on tehtävä kummankin pelastukseksi. On ollut Jumalan suurta siunausta, että maamme on aivan kärkipaikoilla maailmassa sekä äiti- että lapsikuolleisuuden alhaisuudessa.
Uusi vuosi, joka on toivoa täynnä, on jälleen edessämme. Sitä se on myös teille, siionin rakkaat äidit. Sydämet hiljentyvät rukoukseen puolestanne. Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä. Hän antakoon teille voimia kasvattaa yhdessä puolisonne kanssa lapsenne uskossa säilymään kasteen armoliitossa. Hän antakoon teille taitao ja viisautta kasvattaa lapsianne isänmaamme parhaaksi."
Lestadiolaisäidit
"Työntäiteinen vuosi on jälleen takana Siionin äideillä. Erityisesti suurten perheiden äidit ovat saaneet tuntea lastenhoidon ja kasvatuksen vaivat. Lasten synnyttäminen ei ole ollut myöskään vaivaton tapahtuma, etenkään silloin, kun on ollut kysymys monisynnyttäjä-äideistä. Kuitenkin kristitty vaimo vaivoistaan huolimatta sydämestään yhtyy Raamatun sanaan: "Kun vaimo synnyttä, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kun hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan."(Joh. 16:21)
Äideillä ei ole ilo ainoastaan syntymästä, vaan myös koko elämän lahjasta. Lestadiolaisäidin tehtävä ei suinkaan ole vain "synnyttää ja synnyttää". Hän elää rikasta elämää niin murheen kuin onnen päivinä, kasvavien ja aikuistuvien lastensa keskellä yhdessä puolisonsa kanssa. Näin on aina vanhuuteensa saakka, jos Jumala antaa pitkän iän. Väitteet, luulot ja vihjailut siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa monilapsisuuden tähden äitien kuolleisuus synnytykseen on suurempi kuin keskimäärin maassamme, ei ole millään tilastolla osoitettavissa. On itse asiassa paradoksi, että vanhoillislestadiolaisuudessa naisleskien määrä on moninkertainen miesleskien määrään verrattaessa. Tämä tosin on saman suuntainen valtakunnallisen kehityksen kanssa.
Lestadiolaisuudessa on aina kunnioitettu avioliittoa Jumalan säätämyksenä. Uskovaisten elämään ei ole kuulunut millään aikakaudella syntyvyyden säännöstely. Tämä on ollut aikaisemmin myös kirkon kanta. Roomalaiskatolisen kirkon kanta se on vielä nykyisinkin. Kun yhteiskunta ja kirkko ovat muuttaneet käsityksissään, se luo ristiriitatilanteita. SRK ei ole määrännyt käyttäytymisnormeja vanhoillislestadiolaisille aviopuolisoille. Ehkäisyn ja aborttien torjuminen nousee jokaisen kohdalla uskon perusteista omakohtaisena asiana.
Erityisesti määrätyltä taholta yhä uudelleen nouseva ankara arvostelu sisältää luuloja, jotka ovat kohtuuttomia ja totuuden vastaisia. Niistä näkee, miten tällaisen journalismin väittämät nousevat tarkoitushakuisista myyteistä. Tällaisia ovat muun muassa "Ollakseen lestadiolaisten keskuudessa hyväksytty ja todistettavissa oikealla tiellä, naisen onkin paras synnyttää ja synnyttää" - - "Lestadiolaiset pitävät äidin kuolemista erityisen autuaana" - - "Jos perhe haluaa osoittaa olevansa sisällä Siionissa, heillä on paljon jälkeläisiä" - - "Pariskuntaa, jonka lapsisato kuihtuu kahteen, katsotaan epäillen" - - "Tavalliselle terveytensä menettäneelle äidille usko on armoton" - - "Äänessä on miehiä, jotka ovat liian vanhoja puhumaan näistä asioista".
Tuskin lehtikirjoittelussa ja lausunnoissa vanhoillislestadiolaisuuden suhtautumisesta ehkäisyyn ja aborttiin on aina ollut huoli monisynnyttäjä-äitien terveydestä. Ei voi välttyä havainnoilta, joita edellä esitetyt lainaukset tulevat, että kirjoituksien tarkoitus on usein vanhoillislestadiolaisuuden ja SRK:n mustaaminen, jopa eräiden henkilöiden henkilöiden henkilökohtainen parjaaminen. Jos näin on, merkitsee se todellista kaksinaismoraalia. Jatkuvasti väitetään, että uskovaiset äidit itse ovat antaneet tietoja vaikeuksistaan haastatelluille henkilöille. Luodaan jopa kuva, että valittajia on ollut runsaasti. Vanhoillislestadiolaiset kristityt elävät niin läheisessä yhteydessä keskenään, ettei edellä oleva väite ole uskottava. Sitä paitse parjaavat lehtikirjoitukset ovat aiheuttaneet syvää murhetta lestadiolaisäideille.
Kokonaan toinen asia on, että monisynnyttäjä-äiti tai sairastunut äiti kertoo vaivoistaan lääkärille. Sairaat, ovatpa he sitten fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, tarvitsevat asiantuntevan lääkinnällisen avun ja levon. Sen lisäksi he tarvitsevat, kuten aina, aviopuolison ja lasten sekä uskonystävien tuen ja rakkauden. Näin juuri tapahtuu vanhoillislestadiolaisuudessa. Jos on poikkeuksia, ne nousevat ihmismielestä eikä uskosta. Aviovaimon sairastaessa, ollessa toipilaana tai fyysisesti tai psyykkisesti uupuneena, rakkauden käsky opettaa, että tuona aikana pidättäydytään avioliitossa yhdyselämästä. Tämä merkitsee silloin yhteistä paastoa ja rukousta Jumalan sanan mukaisesti eikä ehkäisyä.
Aborttiin suhtaudutaan vanhoillislestadiolaisuudessa kielteisesti. Abortti ja ehkäisy ovat yhdessä olleet edesauttamassa sukupuolimoraalin pelottavaa rappeutumista maassamme. Kielteinen suhtautuminen aborttiin ei merkitse, että äidit jätettäisiin yksin kamppailemaan mahdollisen sairautensa kanssa raskauden aikana. Lääketieteellisin keinoin pyritään tekemään kaikki voitava, että niin äidin kuin odotettavan lapsen elämä säilyy. Molempien henki on arvokas. Kaikki voitava on tehtävä kummankin pelastukseksi. On ollut Jumalan suurta siunausta, että maamme on aivan kärkipaikoilla maailmassa sekä äiti- että lapsikuolleisuuden alhaisuudessa.
Uusi vuosi, joka on toivoa täynnä, on jälleen edessämme. Sitä se on myös teille, siionin rakkaat äidit. Sydämet hiljentyvät rukoukseen puolestanne. Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä. Hän antakoon teille voimia kasvattaa yhdessä puolisonne kanssa lapsenne uskossa säilymään kasteen armoliitossa. Hän antakoon teille taitao ja viisautta kasvattaa lapsianne isänmaamme parhaaksi."
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirjoituksessa ei sinänsä mitään uutta ilmennyt. Se oli ja on SRK:n virallinen kanta.
Tottakait naisella on synnyttäessä kipu, niinkuin Raamatun kohdassa sanotaankin. Mutta ei tuossa Raamatun kohdassa ainakaan mainita, että synnyttää pitäisi terveydenkin uhalla. Eikä tuota kohtaa tarvitse käsittää niin, että naisen elämä olisi yhtä synnytyskipua vuodesta toiseen.
Ei ole kysymys äidin kuolemasta vaan elämästä, elämisen laadusta (onko liian maailmallinen käsite). Monisynnyttäjän elämä saattaa olla raskasta ja sairauksien täyttämää, joten eikö tällainen äiti, joka ei halua enään lapsia, voisi olla saamatta niitä ? Siitä on kysymys !
Nuo lehtiotsikot pitävät yllättävän hyvin paikkaansa, mutta ei niitä kukaan tavallinen uskovainen koskaan uskalla julkisesti myöntää painostuksen pelossa. Niitä ei tietenkään voi yleistää, mutta ei missään tapauksessa kannata kieltääkkään, sillä niissä on totuuden siemen.
Ainahan lestadiolaisyhteisössä on kannettu huolta äideistä ja monisynnyttäjistä. Huoli on vain usein jäänyt sanojen tasolle ja sanat eivät aina riitä niissä vaikeuksissa joissa nuo äidit elävät.
Pidättäytyminen oli 70-luvun alussa synti, joten ainakin tuossa asiassa on tapahtunut muutos. Mielestäni pidättäytyminenkin on eräänlaista ehkäisyä, sillä päämääränä on lapsen syntymisen estäminen. Eikö ehkäisyä voitaisi pitää hoitokeinona äitien väsymiselle ? Miksi tuota asiaa ei voida nähdä noin ? Eikö tuo voisi uskon kautta aueta kaikille ?
Näit kovasti vaivaa kirjoittaessasi tuon tekstin. Minua ainakin harmittaisi, jos "asianosaiset" eivät siihen kommentoisi. Yritän nyt vielä yhden kerran käyttää puheenvuoron tästä sydäntäni lähellä olevasta aiheesta. Vaikka joku siitä hermostuisikin!
Olen lukenut tuon aiemminkin. Tekstissä puhuttiin kyllä abortista, joka on melko harvinainen, luulisin, mutta ei sterilisaatiosta. Se on käytössä kuitenkin jossakin tilanteessa. Sen vl-puhujakin minulle vakuutti. Tämä lienee totta tänään.
SRK:n virallista päätöstä ei ole minun tietääkseni korjattu, lievennetty eikä ainakaan kumottu sitten 70-luvun. Mutta olen huomannut että on ruvettu ottamaan terveydelliset syyt huomioon ja silti sanotaan, ettei hyväksytä ehkäisyä. Eli ollaan muka SRK:n linjoilla. Minusta siinä on iso ero ja ristiriita.
Otan vertauksen, toivottavasti jt:t (jehovan todistajat) eivät loukkaannu.
Käsitykseni mukaan jt:t eivät missään tilanteessa hyväksy verensiirtoa. Kuvitellaan, että minä olisin ollut jt aiemmin. Huhuttaisiin, että verensiirron saa tehdä, jos on hengenvaarassa, ettei nyt kuolemaan tarvitse mennä. Varmasti yrittäisin varmistaa, miten on asiat tällä hetkellä. Jos itse olisin ollut verensiirtoavun tarpeessa heikäläisenä ollessa ja siksi olisin erotettu jt:sta. Muutos opetukseen olisi suuri.
Jos et ymmärtänyt, niin ei se mitään. Tiedän, että joku ymmärsi ja sekin riittää.
Että sulla on mielikuvitus vl-puhuja, joka hyväksyi ensin ehkäisyn ja nyt abortin.
Täytyypä olla tarkempi noiden viestien kirjoittelussa, koska tuollaisia käsityksiä niistä voi saada. Todella vääriä!
Yksi suosittelee terapiaa, toinen luulee, että kuvittelen kaikkea. Enpä olisi uskonut!
tuo lapsen synnytys on ollut niin kauan kun minä muistan niin puheissa.monet äitit on ruvennut järkeilemään nuissa asioissa ja kieltänyt uskonsa sen takia.jumala on luvannut huolehtia ja siunata semmoista äitiä joka on kuuliainen jumalalle.ei uskovaiset voi hyväksyä aborttia ja ehkäisyä koska ne on vastoin jumalan laki.minun erään kaverin äiti jolla on 3 lasta niin viimeisen synnytyksen jälkeen lääkäri poisti häneltä kohdun koska hän meinasi kuolla synnytykseen koska hänen kohdussaan oli joku vika.tämä oli sille äitille perheelle tosi kova paikka mutta tämmöisissä tilanteissa ei ole vaihtoehtoa.lääkärillä on omat etiikkansa ja valansa niin niitten on pakko tehdä niin ja silloin meidän on hyväksyttävä se.raamatussa on tästäkin kohtansa jotenkin näin että jossa käsketään luottamaan lääketieteeseen.mutta abortissa ja ehkäisyssä ihminen itse päättää synnyttääkö vai ei niin siinä on se ero.toivottavasti ymmärrät mitä yritän sinulle sanoa..äitin henki menee aina ohi lapsen hengen lääkärien etiikassa.lääkärit ovat vannoneet valansa ja heidän on toimittava sen mukaan.
Kukaan vlestapuhuja ei aborttia hyväksy
Kohtu repes ja poistettiin, lääkäri teki nopeen päätöksen, niin se oli tarkoitus. Muuten olis kuollut.
"tämä oli sille äitille perheelle tosi kova paikka mutta tämmöisissä tilanteissa ei ole vaihtoehtoa.lääkärillä on omat etiikkansa ja valansa niin niitten on pakko tehdä niin ja silloin meidän on hyväksyttävä se."
Lääkärit eivät tee hoitoja ilman potilaan suostumusta. Poikkeuksena ovat ne tilanteet, joissa potilas ei esim. tajuttomuuden vuoksi kykene ilmaisemaan tahtoaan.
Normaalitilanteessa kohdun poisto vastoin potilaan tahtoa on räikeästi ristiriidassa lääkärin etiikan kanssa. Mitään hoitoa ei ole pakko ottaa vastaan, ei vaikka hoidosta kieltäytymisestä seuraisi kuolema.
Kirjoitinko tosiaan noin epäselvästi, että luulet minun tarkoittavan aborttia, jonka vl-puhuja hyväksyi. Koko ajan olen ajatellut ja keskustellut sterisaatiosta. Abortti ei ole tietääkseni mikään ongelma vl-piireissä. Siksi ihmettelin, miksi siitä edes noissa ylimmissä lainauksissa oli maininta.
Hyvin tuntemani vl-puhuja ei hyväksy ehkäisyä, mutta sanoi sterisaatiosta ja kohdun poistosta, että se on joskus "pakko teettää".
Minulle aborttiasia on todella vieras ja vastenmielinen. En hyväksy sitä.
ei lääkärit voi velvotteensa takia kahtoa vierestä kun toinen kuolee jos se on päättänyt että kohtua ei poisteta.lääkäreillä on velvollisuus poistaa se jos äidin henki on sen takia vaarassa.eihän suomessa sallita armomurhia..en tiiä onko se sama asia että lääkärit vaikka jättäisivät sairaan vanhuksen ilman lääkitystä ja hoitoa jos potilas sanoo että ei halua hoitoa????kyllä niillä on velvollisuus hoitaa ja pitää hengissä vaikka toinen tahtoisi kuolla... vai olenko väärässä?
Tiedätkö tarkemmin tuon asian.
Joutuuko lääkäri AINA ilman potilaan lupaa tekemään vl-naisille sterilisaation tai kohdun poiston? Siis joka ainoa kerta on sellainen hätätilanne, että lääkärin on pakko tehdä se estääkseen potilaan kuoleman.
Minun ainakin piti keskustella moneen kertaan toimenpiteestä, toimittaa virkatodistus ja antaa selostuksia elämän tilanteesta, allekirjoittaa anomuksia. Vaikka lain mukaan kaikki tarvittavat ehdot kohdallani täyttyivät (ikä, lapsimäärä, sairaudet, muiden ehkäisykeinojen käytön vaikeus...).
Onneksi siihen ei tarvittu vl-mieheni lupaa, jota tuskin olisin saanut!
Lääkäreillä on velvollisuus varmistaa, että potilas antaa suostumuksensa kohdun poistoon. Potilaalla on oikeus päättää itse, ottaako hoidon vastaan. Itsemääräämisoikeus on voimassa, vaikka hoidosta kieltäytymisestä seuraisi kuolema. Myös sairailla vanhuksilla on samanlainen oikeus päättää itse, ottavatko hoitoa vastaan. Jos lääkäri tekee hoidon ilman potilaan suostumusta, hän syyllistyy virheeseen, josta joutuu vastuuseen.
Armomurha on eri asia. Siinä lääkäri aktiivisesti tappaa potilaan.
Jos sinua kiinnostaa, voit tarkistaa asian esimerkiksi potilaslaista ("laki potilaan asemasta ja oikeuksista").
...