Moi!
Onko täällä ketään jolla on tai on ollut raskaushepatoosi? Miten raskaus sujunut ja onko käynnistetty? Millasia oireita oli?
Itsellä alkoi perjantaina kutina jalkapohjis joka on yöllä pahinta, viime yönä kutina tuli sit kämmeniinkin, tänään kävin päivystykses ja lääkäri laitto lähetteen verikokeisiin jossa selviää nuo maksa-arvot, täällä on labra sunnuntaisin kiinni niin menee sit huomiseen...hieman jännityksellä ja pelolla odotan huomista siis. Tuo kutina on kyl pävällä lähes olematonta, välillä tulee kyl tulee kutituskohtauksia mut ei ole jatkuvaa...voiskohan tuo lie sit olla jotain muutakin...teillä joilla on tai on ollut niin onko se kutina ollut todella koko aikaista?
Onko täällä ketään jolla on tai on ollut raskaushepatoosi? Miten raskaus sujunut ja onko käynnistetty? Millasia oireita oli?
Itsellä alkoi perjantaina kutina jalkapohjis joka on yöllä pahinta, viime yönä kutina tuli sit kämmeniinkin, tänään kävin päivystykses ja lääkäri laitto lähetteen verikokeisiin jossa selviää nuo maksa-arvot, täällä on labra sunnuntaisin kiinni niin menee sit huomiseen...hieman jännityksellä ja pelolla odotan huomista siis. Tuo kutina on kyl pävällä lähes olematonta, välillä tulee kyl tulee kutituskohtauksia mut ei ole jatkuvaa...voiskohan tuo lie sit olla jotain muutakin...teillä joilla on tai on ollut niin onko se kutina ollut todella koko aikaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Edellisessä raskaudessa maksa-arvot ALAT oli yli 400. Ei kutissut koska bilirubiinia ei paljon ollut. Halusivat odottaa laskettua aikaa...ja ehti siinä sivussa tulla raskausmyrkytys eli hätäsektioon mentiin...
ei heti huomattu. Olin sairaalassa useamman viikon kun adrusal ei alkanut tehota vaikka lääke kaksinkertaistettiin. Sikiön vointia seurattiin 3kertaa päivässä. Molemmat sektiolla syntyneitä. Kesti toipua ekassa pidempään kun vaikutti verenhyytymiseen ja menetin verta sektiossa 2,5l. Lapsi oli täysin terve. Oma kuntoni romahti. Sellainen tunne kun olisi koko ajan ollut nokkosissa. Kesti noin 6 vikaa viikkoa. Tokassa ei mitään. Kontrolloitiin automaattisesti useaan kertaan verikokeilla.
raavin koko raskausajan itseäni ja ekat kokeet oli normaalit. Kuukausi ennen laskettua aikaa valitin kätilölle kun kutina tuntui kun oisi nokkospuskassa pyörinyt. Alkoi öisin jaloista, mutaman tunnin päästä raavin mahaa, sitten käsiä ja viimeiseksi naaman. Maksa-arvot olivat 500 ja sappinesteet 30 (normaalit 45 ja 5) Synnytys käynnistettiin ja tyttö syntyi minuutin ponnistuksella vikkoila 37 3. Vaadi käynnistystä, jos vaan viikkoja tarpeeksi, se on hengenvaarallinen vauvalle ja kutina loppuu synnytykdeen, voimia!!!
Ollessani raskaana esikoisestani, mua suoraan sanottuna peloteltiin (terveyskeskuksessa, jonne mut neuvolatäti lähetti) kaiken maailman jutuilla. Mitä en ymmärrä ollenkaan, mikä järki on pelottelulla...? Mutta, mulla kutina alkoi muistaakseni just vikan kolmanneksen alussa. Kämmenissä ensin ja sitten jalkapohjissa. Kädet ei missään vaiheessa kutianu niin paljoa kuin jalkapohjat, ja se meni niin kamalaksi, että pahimmillaan rapsuttelin santapaperilla. Lopulta keksin laittaa pakastevihannespussit (muuta silloin ei ollut tarjolla kotona) pyyhkeen sisään ja mukavaan asentoon sänkyyn ja pyyhe sisältöineen jalkapohjien päälle. Söin kyllä aluksi adursalia ja sitten ataraxia, mutta kukaan lääkäri ei määrännyt niitä yhtä aikaa otettavaksi, jolloin niistä olisi ollut jotain hyötyä mulle!
Hieman ennen kuin jäin äippälomalle, mä kävin jo lähes viikottain verikokeissa ja vauvan sydänkäyrässä. Ja joka kerta kun näin lääkärin, joka kerralla vielä eri, jokainen sanoi eri asioita. Milloin arvot oli hälyttävän korkealla, milloin ei ollut mitään hätää. Toinen lääkäri sanoi, ettei missään nimessä raskaus saisi mennä täysiaikaiseksi, ja toinen sanoi ettei mitään hätää ollut. Viimeinen lääkäri onneksi sitten sanoi, että viikkoa ennen la:a mut leikataan. Normisynnytystä kuulemma ei suositella hepatoosipotilaille. Ja pudotti pommin, tämä on kuulemma periytyvää (tyttölapsella tulisi myös olemaan tämä kyseinen "taipumus") ja että toisen raskauden tullessa, hepatoosi voi tulla joko samanlaisena kuin ekalla kerralla tai jopa pahempana - mutta tulee kuitenkin. Että sitä odotellessa...
Hyvää jatkoa sinulle, ja koita levätä. Tarvitset voimiasi sekä synnytykseen että arjen alkaessa.