Muistan lapsena parin kaverin kanssa kun silloin
muutettuamme kerrostalo asuntoon jonka edellinen asukas oli ajanut rekan alle. Ihmettelimme miksi joku tappaa itsensä. Olin täysin itsemurhaajia vastaan. Nyt niin suuri kuin masennus voi olla,
tajuan kuinka se on yksinkertaisesti joskus
on joskus ainoa keino. Se ei ole itsekästä.
Joskus aivan käsittämättömässä umpikujassa
se on ainoa keino. Uskokaa.
Minulla oli yhden tapahtuman jälkeen vuosikausia
keskivaikea masennus. Vuosikausia. Tiedättekö mitä?
en siltikään ymmärtänyt itsemurhaajia!
vaikka kuinka yritin miettiä en ymmärtänyt heidän tekoaan.
Kävin ihan hyvin koulussa keskivaikealla masennuksella. Elämä oli ok.
Hymy ei ollut väkisin väännettyä vaan tuli naurettua kamujen kanssa (joiden kanssa pilasin suhteet valitettavasti) ja pidettyä hauskaa.
mm. äitini tiesi masennuksestani sanoin ei tässä mitään hätää välillä tuntuu pahalta mutta
muuten ok että jaksan. "ethän tee itsellesi mitään?" En koskaan vastasin.
Nyt kaivossa johon ei yllä valo.
Tapahtui ikäviä juttuja lisää.
Kun masennus siirtyi vakavaan
joka on ollut jo yli vuoden ero keskivaikeaan on valtava. Ajatukset pyörivät kuolemassa mitä tahansa tekee se kuoleman ajatus seuraa mukana.
Järkyttävä huomata kun ajoi autoa
eka kertaa vakavalla masennuksella että toivoi kuinka auto lähtisi käsistä moottoritiellä ja ojaan ja kuolisin. Vielä järkyttävämpää huomata kun syö ruokaa toivoisi tukehtuvansa siihen.
Itsemurha suunnitelmassa kulkee kaksi asiaa vuorotellen. Välillä olen helpottunut että
teen sen pian ja joskus on hurja rohkeus että NYT! mutta ei aseita yms millä tehdä.
Sitten se toinen asia. Se tulee itsemurha ajatuksen tuoman ilon jälkeen. Ja se vasta tuntuu pahalta. Nimittäin yhtäkkiä tulee kamala olo etten voi tehdä sitä koska porukat on niin ihania ja epätoivo kasvaa ja tuska on suuri.
Ja muutaman päivän päästä taas tulee ilo tänään teen sen. Ja poistuu esim. parin päivän päästä tuoden epätoivoa ja jopa ajattelee että onneksi en ole sitä tehnyt. Joku päivä taas kuin huumeissa onnellisena että pian pääsen pois.
Onko muilla tätä?
tänäkin vuonna surullisia masennus itsemurhia aina joka vuosi se päälle 1000..niin paljon.
Surullista. Käyn usein itsemurhaajien haudalla vaikken heitä tuntisikaan. Joskus meinaan itkeä.
Olen huomannut että juttelen heille ajatuksen kautta, vaikken saa heiltä vastausta,
kerron silti ajatuksissa kuinka olen samassa tilanteessa ja olen surullinen ja kunnioitan heitä. Aina pohdin myös missä he ovat nyt.
Anteeksi pitkä viesti. Mutta kiitos lukemisesta.
Elämästä nauttivat miettikää ennenkuin teette jotain typerää ettei joudu vakavaan masennukseen!
minäkin olisin selvinnyt masennukselta jos olisin älynnyt ajatella aivoilla ennenkuin tekee jotain typerää. Oikeasti olkaa varovaisia!
ette varmasti tahdo tätä vakavaa masennusta!
samassa tilanteessa olevat viestittäkää.
Ja onko teillä tosiaan sitä että itsemurha ajatuksen ilon jälkeen tulee aivan kamala olo jopa oksettaa ja voi huonosti?
muutettuamme kerrostalo asuntoon jonka edellinen asukas oli ajanut rekan alle. Ihmettelimme miksi joku tappaa itsensä. Olin täysin itsemurhaajia vastaan. Nyt niin suuri kuin masennus voi olla,
tajuan kuinka se on yksinkertaisesti joskus
on joskus ainoa keino. Se ei ole itsekästä.
Joskus aivan käsittämättömässä umpikujassa
se on ainoa keino. Uskokaa.
Minulla oli yhden tapahtuman jälkeen vuosikausia
keskivaikea masennus. Vuosikausia. Tiedättekö mitä?
en siltikään ymmärtänyt itsemurhaajia!
vaikka kuinka yritin miettiä en ymmärtänyt heidän tekoaan.
Kävin ihan hyvin koulussa keskivaikealla masennuksella. Elämä oli ok.
Hymy ei ollut väkisin väännettyä vaan tuli naurettua kamujen kanssa (joiden kanssa pilasin suhteet valitettavasti) ja pidettyä hauskaa.
mm. äitini tiesi masennuksestani sanoin ei tässä mitään hätää välillä tuntuu pahalta mutta
muuten ok että jaksan. "ethän tee itsellesi mitään?" En koskaan vastasin.
Nyt kaivossa johon ei yllä valo.
Tapahtui ikäviä juttuja lisää.
Kun masennus siirtyi vakavaan
joka on ollut jo yli vuoden ero keskivaikeaan on valtava. Ajatukset pyörivät kuolemassa mitä tahansa tekee se kuoleman ajatus seuraa mukana.
Järkyttävä huomata kun ajoi autoa
eka kertaa vakavalla masennuksella että toivoi kuinka auto lähtisi käsistä moottoritiellä ja ojaan ja kuolisin. Vielä järkyttävämpää huomata kun syö ruokaa toivoisi tukehtuvansa siihen.
Itsemurha suunnitelmassa kulkee kaksi asiaa vuorotellen. Välillä olen helpottunut että
teen sen pian ja joskus on hurja rohkeus että NYT! mutta ei aseita yms millä tehdä.
Sitten se toinen asia. Se tulee itsemurha ajatuksen tuoman ilon jälkeen. Ja se vasta tuntuu pahalta. Nimittäin yhtäkkiä tulee kamala olo etten voi tehdä sitä koska porukat on niin ihania ja epätoivo kasvaa ja tuska on suuri.
Ja muutaman päivän päästä taas tulee ilo tänään teen sen. Ja poistuu esim. parin päivän päästä tuoden epätoivoa ja jopa ajattelee että onneksi en ole sitä tehnyt. Joku päivä taas kuin huumeissa onnellisena että pian pääsen pois.
Onko muilla tätä?
tänäkin vuonna surullisia masennus itsemurhia aina joka vuosi se päälle 1000..niin paljon.
Surullista. Käyn usein itsemurhaajien haudalla vaikken heitä tuntisikaan. Joskus meinaan itkeä.
Olen huomannut että juttelen heille ajatuksen kautta, vaikken saa heiltä vastausta,
kerron silti ajatuksissa kuinka olen samassa tilanteessa ja olen surullinen ja kunnioitan heitä. Aina pohdin myös missä he ovat nyt.
Anteeksi pitkä viesti. Mutta kiitos lukemisesta.
Elämästä nauttivat miettikää ennenkuin teette jotain typerää ettei joudu vakavaan masennukseen!
minäkin olisin selvinnyt masennukselta jos olisin älynnyt ajatella aivoilla ennenkuin tekee jotain typerää. Oikeasti olkaa varovaisia!
ette varmasti tahdo tätä vakavaa masennusta!
samassa tilanteessa olevat viestittäkää.
Ja onko teillä tosiaan sitä että itsemurha ajatuksen ilon jälkeen tulee aivan kamala olo jopa oksettaa ja voi huonosti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on takana kaksi keskivaikeaa masennusta..Silloin meni toimintakyky tyystin, mutta kuolema ei ollut kuin hetkittäin mielessä enkä sitä niinkään ajatellut..
Mutta nyt ovat uudet ihanat ajatukset pääni: minäkin ajattelen kuolemaa koko ajan. Mietin, että jos olis köysi, laittasin sen tuohon ja tuohon paikkaan. Kaksi viikkoa sitten tein testamentin..Olen aina välillä iloinen ja unohdan kuolema ajatukset ja ahdistuksen..Sitten se taas tulee tervehtimään ja kutsuu minua luokseen. Jospa sitä jaksaisi olla vastaamatta kutsuun..
kuvat itsemurhan tehneistä ovat aika järkkyä katsottavaa.
että lupaus on lupaus.
>"ethän tee itsellesi mitään?" En koskaan vastasin>
Nyt sinun vaan täytyy tehdä kaikkesi pitääksesi se lupauksesi.
Hakeudu hoitoon,jos olet jo niin vaihda lääkäriä,aloita lääkitys tai vaihda toiseen lääkkeeseen,mene terapiaan jne. Pitää tehdä jotain rakentavaa nyt.
Jätä ne asiat jotka tuovat sinulle huonoa oloa,
etsi uutta suuntaa elämääsi.