Tässä kun synnytys on lähestymässä, niin mieleeni on tullut tuo asento missä sitä sitten synnyttää..
Mikä on ehkä nopein tapa? Missä asennossa repeytymyninen on minimaalista.. ym?? Kokemuksia?? =) Olen kuullut että nelinkontin olisi hyvä.. onko näin??
Pirpana rv36
Mikä on ehkä nopein tapa? Missä asennossa repeytymyninen on minimaalista.. ym?? Kokemuksia?? =) Olen kuullut että nelinkontin olisi hyvä.. onko näin??
Pirpana rv36
Vastaukset 13
Vanhimmat
jakkaralta pystyssä tai yleensä pystyssä ponnistaminen ehkäisee eniten repeämiä ja antaa vauvalle oikean laskeutumissuunnan ponnistaessa. Varmaan kontillaan hieman pystyssä ponnistaminen ajaa saman asian ja vähentää painetta välilihassa.
Nopein on vissiinkin mikä tahansa pystyasento, joka auttaa ponnistusta suuntautumaan oikein ja painovoima auttaa parhaiten vauvan laskeutumisessa.
Itse synnytin ns. kyykyssä miehen reisiin nojaten ja ei ainakaan minulle tullut repeämiä. Ponnistus kesti esikoisella 12 minuuttia.
Toisaalta epiduraali yleensä tekee mahdottomaksi pystyssä synnyttämisen ja kontillaan olon, koska useimmiten jaloista lähtee tunto.
sen päättää, että missä asennossa haluaa työnsä.
Totta kai kätilö vie ja komentelee, jos ei kätilölle ei ole selvää se, kuka siitä tilanteesta (mömmöistä, muista toimenpiteistä ja asennoista) päättää. Synnyttäjä itse päättää. Ja tukihenkilö on synnytyksessä mukana juuri siksi, että jos ei itse saa asiaansa kuuluville, niin tukihenkilö silloin huolehtii, että tehdään kuin synnyttäjä haluaa.
Kätilöt ovat siellä vain auttamassa, eivät hallitsemassa synnytystä.
tilanteesta.
Kiperän paikan tullen on ammattilaisen tehtävänä ottaa ohjat käsiinsä.
Normaalitilanteessa kun kaikki menee hyvin, kuitenkin synnyttäjällä itsellään on oikeus päättää, miten synnyttää.
Hätätilanteet sitten erikseen.
Minä kyselin sen jakkaran perään ja sanoin ettei välilihaani saa leikata kuin hätätapauksessa. Toivetta esittäessäni minulla oli oikein mukava ja asiantunteva kätilö, hän sanoi että enemmän hän pystyy avittamaan välilihan venymistä puoli-istuvassa asennossa (eli siis perinteisessä) ja aina kun ponnissan mies avittaa selästä tukien enemmän istumaan. No kätilö sitten teki muutamia poppas konsteja ponnistus vaiheen aikana ja pienellä muutaman tikin vaativalla nirhaumalla pääsin. Se ei haitannut istumista, ei vessassa käyntiä tai kävelemistä missään vaiheessa.
Tälläinen kokemus mulla :)
Niin ja nirhauma ei tullut välilihaan vaan toiseen pieneenhäppäriin, parantu älyttömän nopeasti ja ei kyllä oo siitä mitään jäänyt.
Toisaalta, mistäs sinä sen tiedät olisitko jakkaralla selvinnyt ilman yhtä ainoata tikkiä? Yleisesti ollaan kaiketi sitä mieltä, että jakkaralla (tai pystyssä) ponnistaessa vauvan pää venyttää emättimen aukkoa tasaisesti, jolloin paine välilihaan on huomattavasti pienempi kuin selällään tai puoli-istuvassa asennossa ponnistettaessa. Totta toki on se, että kätilö ei pysty jakkaralla niin hyvin välilihaa tukemaan, mutta voipi hyvinkin olla että mitään tukea ei tuossa asennossa edes tarvita, vaan vauva tulee ulos ilman että äidin paikat repeävät.
Sainoin oman kokemukseni tuosta asennosta... Opettele lukemaan!
sektoissani:) Ihan kaikkea ei voi kontrolloida esim. syntymä kuuluu niihin...
omalla painollaan, tiedät kyllä tilanteessa mikä tuntuu parhaalta.
Joo, aina ei suunnitelmat sitten salissa toteudu... :)
Ainakin itse kovasti suunnittelin haluavani kokeilla jakkaraa sun muuta mitä oli tarjolla, mutta kun kätilö alkoi ehdotella, että nyt olisi hyvä aika nousta siihen jakkaralle, josko sitä kokeilisit, oli tilanne niin tukala ja kivulias, että jo kääntyminen kyljeltään (jossa aluksi ponnistin) puoli-istuvaan asentoon loppurutistusta varten tuntui todella työläältä. Saati sitten, että olisin kivuissani könynnyt pediltä alas ja jakkaralle... :) Puoli-istuvassa asennossa sitten ponnistin jalkoja tukien niihin metallisiin "jalustimiin". Myös mies veti jalkoja koukkuun ja tuki ponnistaessa. Ja se oli siinä tilanteessa ihan hyvä.
Ehkäpä nyt tulevassa synnytyksessä en ole niin kipeä, että pystyn kokeilemaan muuta...
Joillain repeää kontillaan edestäpäin ja on kuulemma kivulias homma. Jakkara on aika hyvä, mutta siinä ei ehkä kannata ponnistaa koko voimalla, vaan tunnustella, että jos se lapsi lähtee tulemaan nätisti, kokeilee ihan vaan "puhaltaa kynttilää" eli puristaa ylähengityslihaksilla ja avata emätintä.
Minusta siinä avautuu hyvin, ja ponnistaa ei todella tarvitse hengenhädässä. Kaksi kertaa olen puhallellut eikä ole tullut tikkiäkään.