Poismenosi

Tämä on vielä viimeistelemättä.


Poismenosi

Sinä jatkoit matkaasi, taivasta katselin ja odotin näkeväni hymysi.
Näin vain pilvien kasvavan ja taivaan tummuvan sieluni tahdissa.
Jäin ulos seisomaan kyynelteni sekoittuessa sateeseen.
Sade vaihtui myrskyksi joka puita kaataa ja taivaan valaisee salamoillaan kuten sieluni huutaa tuskasta.
Kunnes näin vain tyhjiä pilviä jotka hitaasti hajosivat osiksi sieluni kanssa tyhjyyteen häviten.
Tyhjyyttä katsellessani mietin, oletko mennyt tyhjyyteen vaiko toiseen maailmaan,
kunnes näin hanhen lentävän ylitseni ja tajusin että olet yhä luonani vaikken sinua voikaan nähdä.
Sydämessäni tunnen kuinka helpotat tuskaani, kyyneleet pyyhit poskiltani ja leukani nostat ylös.
Saat minut tajuamaan että näemme vielä, siihen asti minun on jatkettava matkaani kunnes saavun luoksesi.
Kuitenkin sieluni on yhä kylmä kuin kuu vaikka se taivaalla loistaa kuin aurinko
joka kehoani lämmittää muttei sieluuni yllä.
Yön pimeydessä huomaan että sieluni on taas ehjä ja maailmaani valaisee kuin revontulien tanssi saa pakkashangen loistamaan. Sieluni ruumistani lämmittää ja suojamuurini sulattaa kuin keväinen aurinko lämmittää ja
saa lumen kauniiden kukkien päältä sulamaan.
Kevät saa taas maan elämään ja kasvit kukoistamaan,
tunnen sydämeni lämmön, kuinka se tasaisestii sykkii ja elämää taas luo.
Kuuntelen lintujen laulua ja muistelen kuinka siitä nautit, nyt ymmärrän miksi,
ihmettelen kuinka sieluni laulaa kilpaa lintujen kanssa.
Tunnen jälleen eläväni ja tajuan miksi jatkoit matkaasi sillä tunne kuinka oma aikanikin on tulossa pian.
Valmistaudun lähtöön ja tapaamaan jälleen sinut, ensin vain hyvästelen muut rakkaani.