petin neitsytmiestäni puolisen vuotta taka perin, kun seurustelumme oli "tauolla". neitsytmies loukkaantui tästä suunnattomasti ja ilmoitti ettei halua jatkaa enää kanssani.
pyysin häneltä kuitenkin anteeksi asiaa, ja kerron haluavani jatkaa elämääni hänen kanssa, en kenenkään muun. ja suhteessamme oli menossa "tauko" joten ajattelin että mitä siitä jos minulla on ollut yksi seksikumppani taukomme aikana, kun se ei merkitse mitään. oletin nimittäin hänelläkin niitä olevan useampikin kuin yksi.
aluksi neitsyt vain ilmoitti kylmästi ettei halua seurustella enää kanssani. ajan kuluessa, neitsyestä on tullut hyvin ilkeä minulle vaikka sovimme pysyvämme ystävinä. Turhaa riidan haastamista ja kostoa tulee toisesta päästä. Yritän ajatella asioita hänen kannalta mutta se ei vaan mene perille että olisin aidosti pahoillani ja etten olisi tehnyt sitä tahallani. En kai nyt herran jestas olisi ollut toisen kanssa, jos oisin tiennyt mitä mieltä hän olikin siitä...
mitään vinkkejä, saanko enää neitsyttäni takaisin, ja miten? sen tiedän että kyllä vielä välittää, mutta pystyykö hän kuitenkaan antamaan minulle anteeksi? Ja saako tuota tyhjän päiväistä pään auontaa mitenkään hillittyä?
en kestä tätä elämää näinkään, mutta omahan tuo mokani on... älkää haukkuko ainakaan lisää, tarpeeksi paha olla jo.
pyysin häneltä kuitenkin anteeksi asiaa, ja kerron haluavani jatkaa elämääni hänen kanssa, en kenenkään muun. ja suhteessamme oli menossa "tauko" joten ajattelin että mitä siitä jos minulla on ollut yksi seksikumppani taukomme aikana, kun se ei merkitse mitään. oletin nimittäin hänelläkin niitä olevan useampikin kuin yksi.
aluksi neitsyt vain ilmoitti kylmästi ettei halua seurustella enää kanssani. ajan kuluessa, neitsyestä on tullut hyvin ilkeä minulle vaikka sovimme pysyvämme ystävinä. Turhaa riidan haastamista ja kostoa tulee toisesta päästä. Yritän ajatella asioita hänen kannalta mutta se ei vaan mene perille että olisin aidosti pahoillani ja etten olisi tehnyt sitä tahallani. En kai nyt herran jestas olisi ollut toisen kanssa, jos oisin tiennyt mitä mieltä hän olikin siitä...
mitään vinkkejä, saanko enää neitsyttäni takaisin, ja miten? sen tiedän että kyllä vielä välittää, mutta pystyykö hän kuitenkaan antamaan minulle anteeksi? Ja saako tuota tyhjän päiväistä pään auontaa mitenkään hillittyä?
en kestä tätä elämää näinkään, mutta omahan tuo mokani on... älkää haukkuko ainakaan lisää, tarpeeksi paha olla jo.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen seurustellut neitsyt-miehen kanssa ja mielestäni koin tuolloin ehkä elämäni ihanimman ja intohimoisimman suhteen. Juttu loppui minun "takertumiseeni"-nuori kun olin.
Juttuni pointti on siinä että kun olimme minun aloitteestani miettimässä eroa (vaadin enemmän aikaa ja uhkailin erolla), neitsytmies ei enää halunnut jatkaa suhdetta. Tapahtuman jälkeen hänestä tuli hyvin kylmä, kyyninen, sarkastinen, uudelleenlähentymis yritysteni suhteen. Teinpä mitä vain, sain aina vastaukseksi ivaa ja vihaa eivätkä välimme ole enää olleet tai tule olemaan samanlaiset.
Itse tulen muistamaan kyseisen neitsytmiehen elämäni suurimpana rakkautena. Vaikka elän nyt uuden poikaystäväni kanssa pitempiaikaisessa, onnellisessa suhteessa ei tätä suhdetta voi verrata edelliseen. Olen kuullut, että jos kerran neitsytmiehen menettää häntä on mahdoton saada enää takaisin. Olen täysin samaa mieltä- kokemusta ja yritystä kyllä on ollut.
Itse neitsyenä jos edes ajattelisin että mieheni pettäisi minua, en koskaan antaisi anteeksi, en koskaan haluaisi enään nähä häntä. Luottamus menis, eikä varmaan ikinä saisi paikattua sitä reikää minun sydämesä.
Neitsytmiehet tuntuvat olevan äärimmäisen mustasukkaisia ja omistushaluisia.Petin itse kerran neitsytmiestäni,en pahasti mutta kuitenkin.Kerroin hänelle sitten tunnontuskissani että tuli suudeltua jonkun toisen kanssa ja kyllä hänellä oli nieleskelemistä.Ääretön viha/raivo mikälie myllersi varmasti tuona hetkenä hänen sisällään,mutta silti jatkoimme vielä seurusteluamme.Itse sain asian tavallaan "kuitatuksi" sillä,että olimme nyt tasoissa.Hän nimittäin oli pettänyt minua aiemmin,joten en hirveästi epäröinyt kun tuli tilanne tasoittaa...Suhteemme kuitenkin kaatui lopulta miehen äärimmäiseen mustasukkaisuuteen mitä en voinut sietää.Mustasukkaisuus oli jo todella sairasta.
Jos haluat miehesi takaisin se ei varmaankaan tule olemaan helppoa.Uskoisin että joudut "palvomaan maata hänen jalkojensa alla" ja olemaan todella noyrä...Lisäksi vannomaan rakastavasi häntä yli kaiken.Voipi olla pitkällinen prosessi saada hänet vakuuttuneeksi,mutta aina kannattaa yrittää jos siltä tuntuu että todella hänestä välität ja takaisin haluat.Yrittäkää puhdistaa pöytä ennenkuin aloitatte mitään uudestaan.Onnea!
Tua on kyllä hieman hankala tilanne. Me neitsyet kun ollaan semmoisia, että muututaan sangen hankaliksi ja vihamielisiksi niitä kohtaan, jotka ovat tunteitamme loukanneet tai tuottaneet pettymyksen. Allekirjoitan täysin sen, että muutumme kylmiksi, vihamielisiksi ja kovakuorisiksi. Luottamusta ei kovin helpolla saa takaisin, jos saa koskaan. Minä en henk koht ainakaan anna tuommoista anteeksi koskaan, joten antaa sen suhteen mennä ja keskittyy vaan tulevaan. Haavat nuollaan kun jaksetaan.
Mutta mäkin olen sellanen..Mä en o sellanen että mä heti meen toisen luokse..Vaan oon varmasti vuoden vihanen sille joka mua pettää tjms.
Eli oon osittain samaa mieltä..
Ja en mäkään antas sellasta anteeks ikinä enkä unohtas sitä pitkään aikaan
No mun kohdalla se riippuu hyvinki paljon itse ihmisestä. Joillekkin annan anteeksi (mitä ikinä sitten ovat tehneetkään) ja toisille en. Toisille kun ei voi olla antamatta anteeksi.
Neitsyet ovat varmaan hyvinkin pitkävihaisia, koska itse olen vihoitellut yhdelle ihmiselle jo kaksivuotta, ja anteeksi en anna. Mutta sitten taas, on yksi ihminen joka saa anteeksi kaiken, välillä ihmettelen että mitens tässä näin taas kävi.
Yritä vain lepytellä häntä, todista että oikeasti välität hänestä. Vältä selittelyä, se ei tehoa. Ainakaan minuun.
Jotkut ihmiset on vaan ..Tunteellisia ja sellai..Että ne ei heti me jatkamaan...Mä ainakin loukkaantuisin siitä samallailla kun se sun jätkäs (Mä oon tyttö kuítenkin) ..Ja Mä varmasti itkisin monta kuukautta..
Jos olisin se jätkä,mä kyllä harkitsisin 2-3 kertaa kannattaako jatkaa..
Ei millään pahalla.. Sun kannattaa katsoa eteenpäin..Älä silti mee heti toisen jätkän hoiviin tms.. Pidä vaikka ns. "Suruaika" ja jatka elämääs..Unohda se tyyppi
en usko että pystyn seurustelemaan vielä pitkiin aikoihin kenenkään kanssa vakavasti. En koskaan pysty unohtamaan mitä menin tekemään tärkeimmälle ihmiselleni tässä maailmassa, tuntuu etten osaa enää luottaa itseeni...
Samassa kaupungissa kun asutaan ja toisiamme näemme aika usein kuitenkin sattumalta kaupassa tai baarissa. Toisaalta neitsyen kasvoissa näkyy jokin kaiho ja vanhojen muistelu, ikävä, mutta toisaalta hän taas hohtaa kylmyyttä. Niinpä päädyn joka kerta vain hymyilemään hänelle, turha moikata kun ei kuule vastausta...
Kaipa sitä on jatkettava eteenpäin ilman häntä, vaikka vaikeaa se tähänkin asti on ollut...
Olen elänyt neitsytmiehen kanssa liki 30v.
Neuvoisin, että mene ja kysy suoraan - älä jää yksin miettimään! Kyllä ne vastata osaa suoraan kysymykseen, vaikka vastaavatkin kierrellen :)
Sen verran 'savolaista' sakkia ovat, että vastuu jää aina kuulijalle :) Kysy suoraan, vedä omat johtopäätökset; lycka till - jos et sitä saa, et koko maailmaa menetä, on meinaan helpompiakin kumppaneita, kuin neitsyt!!!
Olen nyt aivan samaa pohtinut.. Tilannekin on aivan samanlainen, paitsi että asun edelleen tämän neitsytmiehen kanssa.
Tässä vaiheesa tuntuu, että kaikki on kokeiltu: selittely, katuminen, nöyristely, orjuus, kaikenlainen miellyttäminen mitä nyt voi edes keksiä. Hänen toivomuksestaan olen antanut hänelle 'aikaa' ajatella.. On ollut suoraa puhetta, huutoa ja itkua.
Tämäkin neitsytmies on muuttunut herkästä ja rakastavasta täysin jäiseksi.. ehkä syystä.
Ja kaiken tämän sanottua, aion silti vielä yrittää (jotakin), koska olen aivan varma siitä että vielä on kuitenkin rakkautta.
Minkä ihmeen takia joku haluaa vielä takaisin neitsyt-miehen?? Olisit iloinen...ei niitä kukaan jaksa..kylmäkiskoisia teeskentelijöitä. Voin kokemuksella sanoa, että löytyy PALJON ihanampia tapauksia..
t.Tietäjä:))
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että loiukattuna me neitsyet ollaan ehkä vähän turhankin kylmiä ja kostonhimoisia. Kun neitsyttä loukkaa pahasti se tekee yleensä kaikkensa että saa loukattua takaisin vielä pahemmin. Olen itsekin sen virheen joskus tehnyt... Ei se turha päänaukominen varmasti lopu niin kauan kuin sun virheesi kaihertaa miehen sydäntä.