Mulla on ehkä sosiaalisten tilanteiden pelko. Kouluun meneminenkin on vaikeaa, koska tuntuu aina, että kaikki tuijottaa. Punastelen, hikoilen ja välillä tuntuu etten saa happea. Tämä on minulle iso ongelma, koska koulussa pidetään aina esitelmiä ja siellä on paljon porukkaa. Olen myös alkanut vältellä ihmisiä esim. kauppoihinkaan en enää kehtaa lähteä ja joskus pelkään sukulaistenkin tapaamista.
Apua
tyttö-95
6505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olet 13 vuotias. "Sosiaalisten tilanteiden pelko" on aikuisten asioita. Älä sinä matki aikuisten ongelmia, kun ne eivät ole lasten asioita. Lapset saavatkin olla hieman ujoa, se kuuluu lapsuuteen luonnollisesti. Aikuisena se ei enää haittaa.
Joo en tiiä onko tää vaan jotain ujoutta, jos oksentelen välillä kun jänittää olla koulussa.
ovat kaikki tuttuja ja jokin parempi kaveri on joukossa. Onko käynyt niin, ettei ole löytynyt yhtään kaveria sinulle? Ei sekään mikään katastrofitilanne ole. Silloin pitää keskittyä koulussa oppimiseen. Sehän on koulun tarkoitus ja kavereita on tai ei ole, miten sattuu.
Sinun pitää rohkaista itsesi ja puhua vaikeuksistasi vanhempiesi tai koulun terveydenhoitajan kanssa. He keksivät jotain parannuskeinoja. Ei koulu saa olla kiduttavan vaikea paikka. Jotain täytyy tehdä.
Itse olen syntynyt -94 ja voin kyllä sanoa ihan rehellisesti, tosissani, että poden tätä pelkoa.
En voi katsoa ketään silmiin, lintsaan koska pelkään kävellä ihmisten ohi käytävillä. Siis ikäisteni, tasa-arvoyhteiskunnassa kasvatettujen nuorten, joiden kanssa tulisin toimeen, jos en pelkäisi niin kovasti. Ystävien hankkiminen ja opettajan kanssa suoritettava järkevä keskustelu on sula mahdottomuus.
Kun kotona tästä johtuva ajoittainen masentuneisuuteni tulee puheeksi, väitän minua kiusattavan tai sanon kaiken olevan hyvin, sillä en liioin tahdo myöntää pelkääväni. Tämä johtuu luultavasti väkivaltaisesta isästäni, jonka silmissä tahdon olla vahva. "Ne muut ovat kateellisia." Pelkään kommunikointia myös hänen kanssaan.
jos tietäisit mikä on sosiaalisten tilanteiden pelko et voisi vastata tuohon noin!
muistan hyvin kun olin 4 luokalla ja pidin esitelmän se oli ensimmäinen kerta kun huomasin että esiintymistilaisuudet alkoivat ahdistaa!
95 on tällä hetkellä seiskalla joten voi hyvin varmasti kärsiä sos. til. pelosta
voimia sinulle! pätjäät kyllä =D
t. sosiaalistapeloistakärsivä
Voin sanoa kokemuksella että sun iässäsi kaikki asiat tuntuu ahdistavilta, itse olen kokenut (ja koen vieläkin) sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tosin kärsin siitä lievemmässä muodossa. Ei kannata ruveta arvuuttelemaan että onko itsellään tämä tai tuo tauti. Uskoisin että saatat nyt ehkä tulkita kärsiväsi sosiaalisten tilanteiden pelosta mutta muutaman vuoden päästä se hellittää.
Olethan juuri astumassa murrosikään ja kaikki tuntuu hirveän nololta ja koko ajan pitäisi olla parhaimmillaan ja nolaamatta itseään. Voin kuvitella että tunnet olosi koulussa kamalaksi, itse halusin iässäsi vajota tunneilla pulpetin alle ja välitunneilla mennä piileskelemään vessankoppeihin.
Paras apu asiaan on vain rohkaista itseään. Koulussa joutuessaan esiintymään mene vain rohkeasti vaikka kuinka hermostuttaisi ja pyörryttäisi, uskon että moni muukin tuntee samoin vaikka eivät sitä ääneen myönnä.
Ikävä kyllä yhteiskunta jossa elämme ei tue ujoja tai omaan rauhaansa vetäytyviä yksilöitä, joten rohkeasti vain mukaan!
En tiedä pidätkö tätä kaikkea aivan turhana hössötyksenä tai jos edes jaksat lukea. Mutta usko pois odota pari vuotta tee parhaasi pärjätäksesi ihmisten keskellä, ja sitten kun murrosikä alkaa olemaan ohi niin voit alkaa tulkitsemaan tunnetko ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa.
Koita pärjätä kyllä se siitä :)