Kuinka voisin unohtaa jotain mitä en ennen kokenut ole, heittää hukkaan sen rakkauden jolle viimein mahdollisuuden annoin. Tullen ulos kuorestain johon kätkeytynyt olin pahuutta maan, pikkuhiljaa opetellen sinuun luottamaan...Jättäen sanat sanomatta joilla merkitystä olisi, koska ajattelin hetken olevan liian arka.
Katson nyt muuttuneita kasvoja uurteineen, tutut ne ovat, elämän muokkaamaa vain on se ihminen jonka ennen tunsin niin hyvänä ja hellänä kuin sadun sankariprinssi, joka prisessansa valloittaa saapuen ratsullaan valkealla. Koettelelemukset sinun mieltäsi muuttivat tuskin sinua tunsin, kuitenkin olemme niin yksin ilman toisiamme ja tiedän sen en tahdo rinnallein toista kuin sinut ainoastaan rakkaimpain... Luoja antoi käydä minun elämäni surun ja tuskan valtaisan läpi, ymmärrätkö miksi? Koska tarkoitettu on minun sinua saada rakastaa, vain minä voin sinua parhaiten ymmärtää ja vahvistaa koska uskon sinuun ja sinun vielä nousevan.
Yhä sinua odotan vailla vaatimusta. Pelkäätkö että se satuttaa liikaa kun joku pyyteitä vailla voi näin rakastaa. Sellainen on rakkautein joka sen onnistuu saavuttamaan, luja kuin kallio ei sitä loistetta rakkauden voi himmentää kärsimys jota tuskana sisälläsi kannat. Tahtoisin kantaa sitä kanssasi jottei reppu harteillasi olisi sinulle liian raskas. Anna minun sinua vahvistaa, tulee kyllä aika jolloin tarvin vahvoja käsivarsiasi minua tukemaan.
En odottaisi kanssasi ruusutarhaa elämän satumaista, jos vain annat mahdollisuuden rakastaa ja tuntea hyväksynnän arvon kaipaavan.
Sua kaivannut niin olen kun luotani lähdit mutta sydämeni sinua lähellä on kellon lailla tikittäen...
Odotuksen aikaa...
Katson nyt muuttuneita kasvoja uurteineen, tutut ne ovat, elämän muokkaamaa vain on se ihminen jonka ennen tunsin niin hyvänä ja hellänä kuin sadun sankariprinssi, joka prisessansa valloittaa saapuen ratsullaan valkealla. Koettelelemukset sinun mieltäsi muuttivat tuskin sinua tunsin, kuitenkin olemme niin yksin ilman toisiamme ja tiedän sen en tahdo rinnallein toista kuin sinut ainoastaan rakkaimpain... Luoja antoi käydä minun elämäni surun ja tuskan valtaisan läpi, ymmärrätkö miksi? Koska tarkoitettu on minun sinua saada rakastaa, vain minä voin sinua parhaiten ymmärtää ja vahvistaa koska uskon sinuun ja sinun vielä nousevan.
Yhä sinua odotan vailla vaatimusta. Pelkäätkö että se satuttaa liikaa kun joku pyyteitä vailla voi näin rakastaa. Sellainen on rakkautein joka sen onnistuu saavuttamaan, luja kuin kallio ei sitä loistetta rakkauden voi himmentää kärsimys jota tuskana sisälläsi kannat. Tahtoisin kantaa sitä kanssasi jottei reppu harteillasi olisi sinulle liian raskas. Anna minun sinua vahvistaa, tulee kyllä aika jolloin tarvin vahvoja käsivarsiasi minua tukemaan.
En odottaisi kanssasi ruusutarhaa elämän satumaista, jos vain annat mahdollisuuden rakastaa ja tuntea hyväksynnän arvon kaipaavan.
Sua kaivannut niin olen kun luotani lähdit mutta sydämeni sinua lähellä on kellon lailla tikittäen...
Odotuksen aikaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
maailmassa on rakkautta.se toivoisi jokaisen kohtaavan.
Minä sen koin lyhyen hetken.Mutta se mua edelleen kantaa!
Samoin minä... Mutta ompa ainakin kerran elämässä koettu mitä on todellinen rakkaus...muistot säilyy=)
niin säilyy.mukava on tyylisi sun.
kiireitten keskellä:)
Jos tämä on totta, niin olethan, olethan, olethan sen myös hänelle sanonut, koska kipeässä kaipauksessa ei ole mitään kaunista!