torstaina tuli postissa lähete keskussairaalaan tutkimukseen ja oli siinä mukana ainakin 15 eri verikoetta joissa pitää käydä..kuumeilu on vaan jatkunut. ja väsyttää ihan tolkuttomasti.
nyt aion kyllä sanoa sille keskussairaalan lääkärille siitä homevastaaina testistä tai soitan että voitaisiinko se ottaa jo näissä ekoissa verikokeissa...
nyt aion kyllä sanoa sille keskussairaalan lääkärille siitä homevastaaina testistä tai soitan että voitaisiinko se ottaa jo näissä ekoissa verikokeissa...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kannattaa tehdä niin, että saat asian nopeasti selville. Jos vasta-aineita ei löydy, niin sekin on hyvä tieto se. Olen nimimerkki "kaikille", sillä se sopi silloin tilanteeseen paremmin kuin normaali "sairastellut".
Minulta on itseltäni lähtenyt kunto heikentymään niin paljon, että jouduin ottamaan hussiin yhteyttä viikko sitten. Olen siellä keukolääkärin potilaana. Lääkkeeni ei ota vaikuttaakseen, keuhkoni ovat siis tulehtuneet. Sain nopeasti ajan, ja olin hyvilläni. Mutta - mitä se lääkäri ehdottikaan! Hän kehotti minua jättämään lääkkeen kokonaan pois, jotta näkisimme, mikä vointini olisi ilman sitä. ???Että mikäkö? Sanoin, että silloin olisin taas jokaikinen päivä kuumeessa, että käyttämäni lääke pitää minut edes jonkinmoisessa kunnossa. Enkä jätä sitä pois, ennen kuin saan jotain uutta tilalle. Menen siis valittamaan, että kuntoni on tosi heikko, lääke ei auta, ja minulle ehdotetaan, että jätäpä se lääke pois. Eikä mitään tilalle. Jotain verikokeita ottivat ja uuden keuhkokuvan.
Minusta on kuulemma tutkittu jo kaikki mitä homeesta voi aiheutua. Ja pah, sanon minä. Heidänkään tietämyksensä ei vaikuta kovin suurelta. Mikäs minun keuhkojani sitten vaivaa, jos siellä ei ole mitään?
No entäs kun kävin työterveyshuollossa uusimassa reseptejäni, ja pyysin päästä homevasta-ainetutkimukseen uudelleen... Mielikuvitukseni on alkanut laukkamaan, ja haluaisin tietää, onko nykyinen kotini puhdas. Työterveyslääkäri sanoi, että sitä verikoetta ei kannata ottaa, koska se jälki niistä homeista jää mukamas ihmisen vereen koko loppuelämäksi. Että ei kannata ottaa, koska sillä tuloksella ei tekisi mitään.
Idiootti. Soitin Kuopioon, jossa ne vasta-ainetutkimukset tehdään ja puhelin erään tutkijan kanssa. Hän sanoi, että jos verestä löytyy homevasta-aineita, ne häipyvät verestä pikkuhiljaa kun hometta ei enää ole ihmisen ympäristössä. Siis jos se home on ollut esim. kotona. Ja hän sanoi, että kyllä sellainen testi kannattaa ottaa uudelleenkin. Aion pyytää sen hussista, onnistunee paremmin kuin työterveyshuollosta.
Hei sairastellut. Huomaan ikäväkseni, että kierteesi jatkuu etkä ole saanut vieläkään riittävää apua. En tarkkaan muista oireilujasi, mutta onko niin, että tulehduksesi on todettu nimenomaan keuhkoissa. Hometaloissahan on valtava määrä erilaisia mikrobeja - myös esim. bakteereja. Niitä ei edes tunneta läheskään kaikkia, vaan jatkuvasti tehdään uusia mikrobilajilöytöjä hometaloista. Sen takia kuulostaakin kovin omistuiselta, jos lääkärisi on sanonut, että kaikki mitä homeesta voi aiheutua olisi jo tutkittu. Ilmeisesti hän itse asiassa tarkoittaa, että kaikki, mitä hän tietää on tutkittu. Maailmalla ilmestyy jatkuvasti uusia tutkimuksia näistä mikrobeista ja niiden erittämistä aineyhdistelmistä.
Nämä mikrobit voivat aiheuttaa ongelmia muuallakin kuin keuhkoissa ja homeillealtistuneilla on todettu monenlaisia pitkäaikaissairauksia. Jos elimistöön on pesiytynyt esim. jokin harvinainen (tai vaikkapa tieteelle tuntematon) bakteeri, sitä ei löydetä laboratoriokokeissa, koska niissä voidaan tunnistaa vain tietyt bakteerilajit. On siis paljon mahdollista, että lääketiede ei tällä hetkellä pysty selvittämään ongelmaasi. Oman vastustuskyvyn parantaminen (vitamiinit, sinkki yms.) voisi olla yksi tie parantumiseen, mutta varmaan olet niitäkin kokeillut. Luontaislääketieteessäkin on monia yrttejä, joista saattaisi olla hyötyä. Esim. parin kolmen viikon nokkosteekuuriakin voisi kokeilla, koska, vaikkei se tähän tehoaisikaan, niin siitä on toki muutakin hyötyä (huom. yrttejä ei saa keittää, vaan ainoastaan hauduttaa).
Mitä tulee vasta-ainemäärityksiin, niin ymmärrän, että sinun kohdallasi ne voivat olla perusteltuja, koska sinulta on otettu niitä aikaisemminkin eli voidaan verrata, onko taso laskenut.
Muilta osin näitä vasta-ainemäärityksiä ei nykyään pidetä merkityksellisinä. Laajoissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ne eivät ole suhteessa altistumiseen. Vaurioitumattomissa rakennuksissa oleskevilta on voitu todeta jopa suurempia vasta-ainepitoisuuksia kuin homevaurioituneiden rakennusten käyttäjiltä. Ilmeisesti kysymys onkin siitä, että kaikki joutuvat jatkuvasti jossain määrin tekemisiin näiden mikrobien kanssa ja nämä testit ilmentävät lähinnä vain ihmisten yksilöllistä herkkyyttä vasta-aineiden muodostamiseen. Asiasta on olemassa myös väitöskirja ("Characterizing moisture damaged buildings - envinronmental and biological monitoring" - Kuopion yliopisto 2002).
Samassa tutkimuksessa (ja väitöskirjassa) selvisi myös, että ilmanäytteitä on otettava lukuisia eri aikoina, jotta niistä voidaan vetää luotettavia johtopäätöksiä. Suositeltava määrä oli 11 kpl, mutta 6 riittää, jos niiden tulokset ovat samansuuntaisia.
Älä lannistu !
Niin, yritän olla lannistumatta, mutta se on vaikeaa. Minulla on tulehdukset sekä keuhkoissa että silmissä. Keuhkotulehdusta ei ole diagnosoitu, mutta silmissäni on testin perusteella sisäsyntyinen allerginen sidekalvotulehdus. Luin jostain tutkimuksesta, että jos silmissäkin on probleemia, kyse on yleensä samasta ongelmasta kuin keuhkoissakin. Vielä vuosi sitten huomasin, että kun olo oli parempi, myös silmieni turvotus pieneni ja päinvastoin. Nykyisin silmäni ovat niin turvonneet, ettei kehoni muu tilanne enää vaikuta niiden kokoon.
Mitä noihin vasta-ainepitoisuuksiin tulee, tuo mitä kirjoitit on ihan ymmärrettävää. Jos poikaystäväni olisi aikoinaan testattu, varmaan häneltäkin olisi löytynyt vasta-aineita verestä, vaikka hänellä ei ollut muuta ongelmaa kuin ihottumaa käsissä. Mutta - silloin kun ihminen sairastelee, ja häneltä löytyy verestä vasta-aineita, silloin tiedetään, että sairastelu mahdollisesti voi johtua homeesta. Ja sitten sekin mahdollisuus voidaan sulkea pois.
Minähän olin kokonaisen kuukauden terve viime kesänä, käytettyäni beclomet-nimistä puhalluslääkettä. Sitten siitä meni teho, ja vaihdoin toiseen merkkiin. Vaikka siitä on ollut apua, se ei ole nostanut terveyttäni takaisin sille tasolle, jolla olin kesällä.
Kesällä olin jo toivoa pullollani. Luulin, että kaikki kärsimyksen vuodet ovat ohi. Tein suunnitelmia ja nautin elämästäni ensimmäisen kerran vuosiin. Kun sairastuin uudelleen, se oli kuin matto olisi vedetty pois jalkain alta.
Syön lisävitamiinia, ja sen lisäksi sinkkiä, magnesiumia ja kalaöljykapseleita.
Suomen asiantuntijalääkärit -ja tutkijat kokoontuivat vuosina 1997-98 ja laativat selvityksiä homealtistuneiden tutkimisesta yms. Mukana oli myös silloisia sisäilmapoliklinikan lääkäreitä, jotka nykyään ovat pääosin siirtyneet muualle.
Loppuraportti oli nimeltään "Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely". Se julkaistiin eripainoksena Suomen Lääkärilehdessä 18-19/98. Siinä on hyvin perusteellinen selvitys myös silmien ongelmista ja niiden tutkimisesta. Eli, jollet ole vielä tutustunut tähän selvitystyöhön, sinun kannattaisi varmaan hankkia se - siitä voisi löytyä jotain vinkkejä ja perustietoa (myös keuhkojen ym. osalta). Sen voi tilata lehden toimituksesta ja ehkä löytyy jostain kirjastostakin.
Kiitos vinkistä. Minulla on nyt tuo artikkeli, sekä yksi, joka käsittelee homeesta tulevia silmäongelmia.
Olen muutoinkin ollut viime päivinä allapäin, ja kun luin sen silmiä koskevan artikkelin, oikein adrenaliini alkoi kohota. Kas, kun kysyin silmälääkäriltäni, mistä olen mahtanut saada sisäsyntyisen allergisen sidekalvotulehduksen silmiini (en heti tajunnut, mikä se edes on), hän vastasi, että ei sitä tiedä, en halua ottaa kantaa. Sanoin siihen, että minäpä haluan, homeesta tietenkin. Ei, hänestä ei. Ja kukapa olikaan tämän silmäartikkelin toinen kirjoittaja? Artikkelin, jossa nimenomaan kerrotaan, että homeesta tulee usein juuri tämä ongelma silmiin, joka minullakin nyt on ollut jo kolme vuotta: no minun oma lääkärihän se siellä oli!
Miksi he puhuvat meille potilaille niin? Minullekin on alettu ehdotella, että silmäni turpoavat ja punoittavat jostain muusta syystä kuin homeesta, koska siitä homekämpässä asumisesta on jo niin pitkä aika. No, siellä se alkoi, ja on jatkunut siitä lähtien. Niin että kyllä se oli home, joka pilasi minun simäni.
Ja kun nyt sattumalta olen nainen, ja vieläpä siinä kohtalokkaasa iässä (41) niin koko ajan vihjaillaan, että minä poden kuivasilmäisyyttä. Sehän on yleistä tämän ikäisille naisille. Olin kyllä paaaaaaljon nuorempi, kun silmäni ensimmäisen kerran turposivat siellä homeen keskellä asuessani. Ja ovat silmäni kuivatkin, mutta sekin ilmiö tuli siellä homeessa.
Mutta turha heille on selittää. Sama kuin avaisin ikkunan, ja huutaisin tuuleen.
Raha näyttää nykyään olevan se päämotiivi tällaisissa asioissa. On kovin paljon halvempaa yksinkertaisesti vain todeta, että kysymyksessä on kuivasilmäisyys kuin tehdä tutkimuksia todellisen syyn löytämiseksi. Sinun kohdallasi voisi myös ajatella, että hän on katsonut homeyhteyden selvittämisen tarpeettomaksi, koska homealtistuksesi on loppunut. MUTTA....!
Tiedän nyt siis kuka lääkäri on kysymyksessä. Homealtistunut ystävättäreni (suunnilleen sinun ikäisesi), joka kääntyi samanlaisten ongelmien kanssa kyseisen lääkärin puoleen, sai samanlaisen vastauksen, vaikka hänellä jatkuu homealtistus. Hän olisi tarvinnut syy-yhteystodistusta, jotta olisi saanut taloyhtiön ryhtymään korjaustoimenpiteisiin. Ei saanut. Hänellekin sanottiin vain, että kysymyksessä on ikään liittyvä kuivasilmäisyys.
Älä kuitenkaan masennu ! Ole mieluummin vihainen. Se on helpompi olotila.
Oliko ystävättärelläsikin mieslääkäri, jonka nimilyhenne on o.k.? En viitsi mollata häntä ihan koko nimellä...
Joo, olen vihainen. Tuo asenne ärsyttää minua. Kas, nainen ja vielä nelikymppinen! Homehan tekee silmistä myös kuivat. Silmäni ovat kuivat, mutta ei pelkästään sukupuoleni ansiosta.
Mitä ihmettä tässä enää voi tehdä? Olen nyt kuulemma Suomen huippupaikassa hoidettavana. Kamalaa, ei siis ole enää tahoa, jonka puoleen kääntyä. En ole varakas, joten en voi siirtyä yksityiselle puolelle hoidettavaksi. Kotona olen huonotuulinen, mutta onneksi avomieheni ymmärtää tilanteeni. Huono tuuleni tulee esiin siten, että eristäydyn toiseen huoneeseen, en niinkään melskaa enkä haasta riitaa:)
En minä heitä rauhaan aio jättää. Keskiviikkona on keuhkolääkärin kanssa puhelinaika. Sen jälkeen otan jälleen yhteyttä silmälääkäri ossään. Hän vihjaili minulle jo kerran, etteivät silmäni olisi tässä kunnossa homeen vuoksi, koska aikaa on kulunut niin paljon. No, samaa ovat vihjailleet keuhkolääkäritkin keuhkojen tilanteesta. Kummallekin taholle olen sanonut, että ei ole väliä, kauanko aikaa on kulunut: syy on silti se sama.
Juu kyllä kysymyksessä on sama ok. Tämä toinen artikkelin kirjoittaja ei nimittäin ole silmälääkäri, vaan tunnettu hometutkija, joka toimii nykyään lääninlääkärinä.
Lääkärisi ovat siis ihan tosissaan sitä mieltä, että homealtistumisestasi lähtien sinua vaivanneet keuhko- ja silmäongelmat johtuvat jostain aivan muusta, mutteivat kuitenkaan osaa kertoa mistä ??
En todellakaan ymmärrä, miksi nämä ongelmasi eivät voisi johtua homeesta vain sen takia, että altistumisesta on kulunut niin kauan aikaa. Joka päivähän me joudumme näiden homeiden kanssa ainakin jossain määrin tekemisiin ja kun kerran on niille altistunut, niin mitättömän pienetkin määrät voivat ylläpitää oireilua. On mahdotonta löytää täysin steriiliä tilaa, mutta helpottaisi varmaan, jos tietäisit mitä erityisesti sinun tulisi välttää.
Oletko itse huomannut, että joku erityinen asia aiheuttaisi oireittesi pahenemista ? Yhtenä esimerkkinä voisi olla multa. Jotkut homealtistuneet eivät voi edes pestä multaisia perunoita saamatta oireita. Samasta syystä he eivät voi pitää koristekasvejakaan kotonaan. Käsittääkseni olet hävittänyt entisessä homekodissasi olleet tavarat eikä vastausta varmaan löydy siitäkään. Esim. pesukone on sellainen, johon homeet voivat pesiytyä ja saastuttaa vaatteet. Äskeittäin selvisi, että hometalosta tuotu solumuovipatja aiheutti oireilua vielä neljänkin vuoden kuluttua jne... Tarkkaile siis ympäristöäsi.
Niin, siihen he kaikki vetoavat, että "siitähän on jo niiiiin pitkä aika, kun asuit siellä homeasunnossa". Ja aina vastaan takaisin, että eihän sillä ole mitään väliä, koska en ole ehtinyt tervehtyä tässä välissä, että syy on pysynyt samana.
Kukkia meillä ei ole, ja olemme hävittäneet tai vaihtaneet kaiken mikä on ollut mahdollista. Sänky, pesukone, hiustenkuivain, pölynimuri, kaikki vuodevaatteet, 70 prosenttia omista vaatteistani jne. Kaikkea ei ole voitu heittää roskikseen, valitettavasti.
Sehän tässä on jännää, että olin kesällä neljä viikkoa täysin terve. Siksi minusta tuntuu, että nykyinen kotimme on ihan ok. Vika on selvästi keuhkoissani, koska Beclomet lääkkeeni auttoi kesällä.
No nyt on sitten keuhkolääkärinkin keinot käytetty loppuun. Puhuin äsken hänen kanssaan, ja hän myönsi, ettei voi auttaa enempää. ??? Vika tuntuu ihan selvästi olevan keuhkoissani, mutta apua ei enää heru. Saan kuulemma lähetteen infektiolääkärille.
Ehdinköhän pomppia kaikki hussin osastot läpi ja heittää henkeni ennen kuin he keksivät, mikä minulla on.
Kysyin häneltä, että onko ihan varma, ettei minulla ole esimerkiksi hometta keuhkoissa. Sellaista tilannetta ei kuulemma ole edes olemassa. No, tiedän, ettei keuhkokuvissani ole näkynyt hometta (edellinen lääkärini sanoi niin) mutta kysyin jatkaakseni keskustelua jotenkin.
Eipä tässä enää tiedä mitä sanoisi. Jos sinun sitkeydelläsi ei saa apua, niin ei kai sitä sitten kukaan muukaan vastaavassa tilanteessa oleva saa. Toivottavasti olet pitänyt päiväkirjaa. Tarinastasi tulisi opettava tarina Suomen lääketieteelle.
Kovin hämmästyttää, jos keuhkolääkärisi on sanonut, että hometta ei ylipäätään voi olla keuhkoissa ?? En minäkään usko, että sinulla sitä olisi tai etteivät olisi sitä löytäneet, jos olisikin ollut. Mutta kyllähän home voi pesiytyä elimistöön ja myös keuhkoihin. Lääkärit ovat sitä mieltä, että ainoastaan vakavasti sairaat ja vastustuskyvyttömät voivat joutua sellaiseen tilanteeseen. Itse voin kuitenkin vaikka nimeltä mainita kolme täysin tervettä henkilöä, joihin se on pesiytynyt. Kenelläkään heistä ei kuitenkaan keuhkoihin, vaan poskionteloihin, ohimoon ja korviin.
Älä kuitenkaan menetä toivoasi vielä. Saattaa hyvinkin olla, että infektiolääkärillä on jotain aivan uusia näkökulmia asiaan. Oliko muuten keuhkolääkärisi nainen ja etunimi alkaa A:lla ?
Juuri eilen sanoin poikaystävälleni, että saisin jo kirjoitettua jonkinmoisen tarinan viime vuosien kokemuksistani. Päiväkirjaa en ole pitänyt, mutta muistini on sairastelusta huolimatta hyvä.
Nykyisen lääkärini etunimeä en muista, mutta sukunimi alkaa p:llä ja hän on nainen. Hän on ihan mukavan oloinen, mutta kun keskustelen hänen kanssaan, koen puhuvani eri kieltä.
Hän soitti minulle myöhemmin, ja sanoi, että minut laitetaan vielä muutamaan testiin. Ysköstestiin ja keuhkojen tähystykseen, jos ei ysköksistä löydy mitään. Se on hyvä. Mutta syy, miksi hän ei halunnutkaan lähettää minua infektiolääkärille - sitä en ymmärtänyt: olen ollut siellä jo kerran, mutta siitä on vuosia aikaa, ja silloin asuin vielä siellä homekämpässä. Silloin sairastin ympärilläni leijuvan homeen vuoksi. Nyt syy on eri, ja voisihan olla niin, että home on jättänyt jälkeensä jonkin infektion.
Lääkäri taasen oli sitä mieltä, että mitäpä sinne enää uudelleen menemään, kun ei minusta silloin aiemminkaan, nelisen vuotta sitten, mitään löytynyt. Hän ei ymmärtänyt minua, vaikka selitin tuon äskeisen.
He eivät pääse minusta eroon, ennen kuin olen terve. Roikun siellä vaikka vasemmalla kädellä! Jos eivät tee minusta tervettä, tulen ikuisesti pyörimään pitkin niitä pitkiä käytäviä. Vaikka nyt vähän itseäni kehunkin, niin olen kyllä luonteeltani sellainen, etten anna periksi, jos jokin asia on minulle elintärkeä.
Se minusta on kauheaa, että he eivät tiedä homeesta tuon enempää. Olen käynyt siellä outoja keskustelunpätkiä.
Hyvä, että tekevät vielä tähystyksen sinulle. Ihmettelen vaan, miksei sitä ole aikaisemmin tehty. Bronkoskopia on hieman epämiellyttävä toimenpide, muttei enää niin paha kuin monet kuvittelevat, koska laitteet ovat nykyään minimaalisen pieniä. Se on kattava tutkimus ja toivottavasti siinä yhteydessä vihdoinkin selviäsi jotain konkreettista.
Sisäilmapoliklinikalla ei taida enää juuri olla lääkäreinä niitä alan huippututkijoita, jotka aikoinaan olivat mukana sitä perustettaessa. Ehkä siellä on liian pienet palkat tai liikaa rutiinitöitä, ettei jää aikaa tutkimustyöhön ??
Kirjoittele tänne taas, kun jotain selviää. Olisi mielenkiintoista saada tietää, miten tämä kamppailusi päättyy ja saadanko ongelmasi selvitettyä. Tarinastasi voisi olla hyötyä myös muille samanlaiseen kierteeseen joutuneille.
onko täällä sivulla enää henkilöä joka kirjoitti mulle nimimerkillä kaikille...
niin huomaat, että nimimerkki sairastellut on "kaikille"
Kuten joku jo vihjaisikin, kaikille=sairastellut. Kaikille sopi silloin siihen viestiketjuun paremmin, koska kohdistin sanani teille kaikille.:)
tuntuiko susta koskaan siltä että olisit masentunut ja että se johtuisi siitä eikä tästä... olen käynyt psykologilla nyt kaksi kertaa ja se on sitä mieltä että voi johtua tästä lämpöilystä.. on vaan ärsyttävää kun välillä ei mikään kiinnosta ja väsyttää ja tuntuu olevan vähän ärtysiäkin varsinkin läheisille... ja kun olen tutkinut masennuksen oireita niin nekin osuvat osin yksiin...
Ihmisen terveydentila vaikuttaa ilman muuta mielialaan. Kuka muutoinkaan olisi joka päivä iloinen ja pirteä, vaikka olisi tervekin? Jos herää joka aamu sairaana, eikä tiedä, millon on terve, ei ole ihme, jos on välillä allapäin. Jos joutuu joka päivä tekemään töitä/opiskelemaan sairaana, joutuu myös ottamaan itsestään kaiken irti, ja se väsyttää. Eikä siis ihme, jos joskus on ärtyisä ja masentunutkin.
Minulle pyrkivät lääkärit kilvan väittämään, että koko sairasteluni johtuisi masennuksesta. He uhkailivatkin, että jos en ala syödä masennuslääkkeitä, en parane koskaan. Minun olisi pitänyt käydä psykologisessa testissäkin, jotta olisi nähty, olenko terapian tarpeessa. Kävin kahdesti psykiatrilla, ollakseni yhteistyöhaluinen. Ei hän havainnut terapian tarvetta.
Ei, minusta ei koskaan tuntunut siltä, että sairastaisin masennuksen vuoksi. Tunsin aina, että vika oli fyysinen. Ihan aina. Mutta sen myönnän, että olin joskus masentunut sairastelemisen vuoksi - olen sitä joskus edelleenkin. Silloin kun olin vielä sairaampi, menin vain joskus sänkyyn ja vedin peiton korviini. Joskus kiroilin ääneen tilannettani.
Läheisethän siitä tietenkin kärsivät, mutta onneksi poikaystäväni on ymmärtänyt tilanteen. Enkä onneksi melskaa enää niin paljon, koska terveyteni on kohentunut niin paljon.