Monessa pirtissä on taas se aika jolloin sattuu ja tapahtuu. Kyläpahaset alkavat elämään iloista joulun aikaa kun leivän perässä muualle muuttaneet kyläläiset palaavat juurilleen.
Isovanhemmat ovat olleet kiireisiä pitkin syksyä. Ukki on hamstrannut ruokaa kyläkaupan tarjouksista ja mummi on esivalmistellut niitä piharakennuksen pakastekaappiin. Pappa on myös pilkkonut koivuhalkoja perillisten aattosaunaa varten navetan viereiseen liiteriin.
Mikäpä on lasten tulla piparin tuoksuiseen kotiin ja valmiiseen joulupöytään. Sisarukset saapuvat aviopuolisoineen mukanaan sekalainen ikäjakauma serkuksia. Kartanolla halaillaan, riemuitaan ja muljaillaan syrjäsilmin.
Hauskanpitoa, kujeilua, kyräilyä ja tuiskimisia. Kaunaa vanhoista vuosien takaisista palstajaoista. Kuka saikaan parhaan rantatontin ja kenelle jäi se itikkasuon vierenen niemi.
Jouluaaton illanviettoa, lahjojen sekamelskaa ja jälkikasvun mellastusta. Kitinää ja kateutta serkusten kesken. Lahjapapereita ympäri tupaa.
Glögin punoittamia poskia, konjakin kirvoittelemaa kielenkäyttöä. Muistelemista, piikittelyä, suutahduksia, leppymisiä, naurua, itkua ja vitsailua.
Mummilla punainen esiliina edessään pöydän ympärillä hääräämässä ja jälkikasvulleen serveeraamassa. Pappa saunassa puita lisäämässä. Mielellään hän sinne piiloutuu pääsee hetkeksi pakoon tätä kertakaikkista myllerrystä.
Jouluna sattuu ja tapahtuu? Entä mitenkäs ne teillä on pruukannut mennä, nämä perinteet?
Isovanhemmat ovat olleet kiireisiä pitkin syksyä. Ukki on hamstrannut ruokaa kyläkaupan tarjouksista ja mummi on esivalmistellut niitä piharakennuksen pakastekaappiin. Pappa on myös pilkkonut koivuhalkoja perillisten aattosaunaa varten navetan viereiseen liiteriin.
Mikäpä on lasten tulla piparin tuoksuiseen kotiin ja valmiiseen joulupöytään. Sisarukset saapuvat aviopuolisoineen mukanaan sekalainen ikäjakauma serkuksia. Kartanolla halaillaan, riemuitaan ja muljaillaan syrjäsilmin.
Hauskanpitoa, kujeilua, kyräilyä ja tuiskimisia. Kaunaa vanhoista vuosien takaisista palstajaoista. Kuka saikaan parhaan rantatontin ja kenelle jäi se itikkasuon vierenen niemi.
Jouluaaton illanviettoa, lahjojen sekamelskaa ja jälkikasvun mellastusta. Kitinää ja kateutta serkusten kesken. Lahjapapereita ympäri tupaa.
Glögin punoittamia poskia, konjakin kirvoittelemaa kielenkäyttöä. Muistelemista, piikittelyä, suutahduksia, leppymisiä, naurua, itkua ja vitsailua.
Mummilla punainen esiliina edessään pöydän ympärillä hääräämässä ja jälkikasvulleen serveeraamassa. Pappa saunassa puita lisäämässä. Mielellään hän sinne piiloutuu pääsee hetkeksi pakoon tätä kertakaikkista myllerrystä.
Jouluna sattuu ja tapahtuu? Entä mitenkäs ne teillä on pruukannut mennä, nämä perinteet?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Koska viina ei kuulu perhejouluun,örveltäjät nakataan hankeen.
Eihän tietenkään viinaa kaikkialla viljellä, mutta selvinpäinkin voidaan pirtin nurkissa muljailla ; )
ainakaan perinnöstä ,isä kun laitto lakin päähän ja puuhun nous,ei jääny maahan mitään.
positiivisella mielellä kirjoittanut!
Mikä se nyt jurppii?
Saattaa olla päinvastoin, iloinen lähisuku kohtaa jälleen riemullisissa merkeissä.
Ei minua juuri mikään jurpi. Hieman vain nakrattaa nuo sydäntä sykkyrällään olevat hyvää joulua hoilotukset aloituksissa.
Siksipä ajattelin hieman piristää palstaa ja herättä toisenlaista puheenaihetta. Olen ollut hyvin kiireinen ja minulla ei ole ollut aikaa notkuilla netissä. Nyt sattui sopiva vapaailta kommunikointiin kanssanne ; )
hyvää joulua, eikö niin? Ei niistä pääse koskaan eroon, eikä tartteekaan, mukaviahan ne ovat.
Varaudu pääsiäisen ja juhannuksen toivotuksiin hyvissä ajoin.
Usein kuitenkin pitkien juhlapyhien sisällä voi tikittää ihmissuhdepommeja.
Tänään kaupassa pikaisesti piipahtaessani haistoin epämiellyttävää mielistelyä. Normaali jutustelu oli jokseenkin siirappista.
monessakin suhteessa ja perheissä.
Toivottaminen kuuluu kuitenkin hyviin tapoihin.
Ei kukaan halua näyttää jos situttaa arkielämä (et sinäkään), mieluummin todistellaan toisillemme iloisesti, että kaikki menee hyvin.
ylimielistä leuhkaa omahyväisyyttä täällä kaipaavan.
Nytkin aloituksessassaan paljasti vain luonteensa, kuinka kade ja itsekäs on.
Tuo nikkinsä jo kertoo minkälainen kitinäkirjailija mademoinen on.
Ei mukamas pitänyt olla joulunalus kiireitä aikaisemmin, ja nyt niitä on taas ollut.
Tuo "hymiö" vain kertoo kuinka hänen arvokkuuttaan missäkin kohtaa ottaa pattiin, yrittäen silläkin ilkkua toisille.
On tainnut tulla podettua eri syistä johtuvaa pikkujoulukrapulaa? Aloitusesta päätelen hänellä olis vieläkin energiaa "tonttijakoihin".
Tonttu-Uteliaan palstanpiristysyritykset ovat vain hänen itsensä esilletuonnin tyydyttämistä.
Olisi voinut tämänkin kommunikointihetkensä käyttää paremmin lueskemalla niitä hyviä kirjojaan. Löytyisköhän häneltä yhtään narsismia käsittelevää kirjallisuutta? Suosittelisin lukemiseksi. Voisi hyvinkin korvata peilin sen lukuhetken ajan.
ILoista joulumieltä kuitenkin.
Sielä sitten päätetty ottaa kansanvalistajan iso rooli. Oikeassa olon oikeutus ja valistamisvelvollisuus niin mielellään omitaan itselleen, niin myös minäkin teen aina välillä. Kunpa sitä saisi ja voisi aina 'tavata' henkilöitä jotka lähettävät samalla taajuudella mihin oma vastaanotin on viritetty. Kun näin ei ole, on sen asian kanssa vain elettävä. Palstaopetus ja ohjaus ei tule koskaan auttamaan.
Tiesin, että jätät joulutervehdyksesi minulle. Olin iloinen kun avasin tietsikan ja näin sinun vierailleen ketjussani ; )
Olen myös otettu, että kuulut kiihkomielisesti ihailija kaartiini. Sinun vain on hyväksyttävä se tosi asia, että olen varattu ja vietän jouluni lasteni ja sulhaseni Peter Panin kanssa. Kaikki narsistit samassa pirtissä, omahyväisesti ihailemassa toisiaan kuinka kuopus on kuin äitinsä kaunis jäljennös ja esikoinen komea ja älykäs kuin isänsä.
On se ihanaa olla varma, arvokas ja omahyväinen.
Toivon hartaasti, että joulupukin kontista löytyisi sinulle itsetunnon siemeniä ja omahyväisyyden kultapippusia.
Toivon, että vuosi 2009 poistaisi yksinäisyytesi, katkeruuden ja kateuden karvaat vatsavaivasi ja antaisi sinulle rauhan ♥
Meillä ihan perinteen mukaan.
Joulurauhaa ei kukaan ole kodissamme rikkonut, eikä myöskään lapsuuden-kodissa vaikka meitä sisaruksia on paljon.
Ne olikin hienoja Jouluja kun saimme porukalla kokoontua isän ja äidin luo, siellä tehtiin kaikki ruuista lähtien porukalla yhdessä ne ei ollut äidin harteilla. Sopu ja rauha on ollut perinne, ja se perinne jatkuu nyt meidän jouluissamme.
Samoin on minunkin muistoissani joulurauha ja kauniita joulumuistoja, ei lainkaan alkoholin kanssa löträämistä. Äitini tosin teki jouluvalmistelut yksin kuten minäkin nykyään. Minulla on pojat jouluvieraina joten nautin heidän eteen hössöttelystä.
Takavuosina kun vanhempani vielä elivät. Emme suinkaan tulleet kaikki neljä lasta yhtä aikaa perheinemme joulun viettoon mummolaan vaan vuorottelimme. Lähellä asuvat piipahtivat päiväsaikaan tervehdyskäynnillä, mutta yökylässä olivat vain pitkämatkalaiset.
Minä mielessäni mietin tuolla alempana ihmisten erilaisia joulutarinoita ja armahdin mummoa ja pappaa ja lähetin ne etelään lomalle jouluksi :)
Hatun nosto sinulle, olet antanut mahtavan joululahjan vanhemmillesi.
Sait, uskon niin hyvin paljon hyvää joulufiilistä itsellesikin. Hyvää joulua sinulle ; )
Ei minun vanhempani enää jaksa koko suvulle joulua laittaa :), eivät sitä koskaan tehneetkään. Ei kukaan sitä heiltä edes vaatinut. Nuorempina eläkeläisinä heillä oli oma asunto etelässä. Ei heitä kukaan kieltänyt nauttimasta eläkepäivistään. Siinä mielessä tuttua tarinaa kyllä. Enää eivät jaksa matkustaa.
Miten tää nyt meneekään, sinun vanhempasi eivät jaksa enää matkustella, joten lähetit mummin ja paapan etelän aurinkoon pilettelemään, tosi terästä ; )
Minusta he ansaitsisivat muuta kuin sen hössötyksen. Eihän tämän niin totista tarvitse olla. Paitsi, että et osunut kovinkaan väärään siinä, että olen lähetellyt omia perheenjäseniäni jossain vaiheessa lomalle, useamman kerran ja itse jättänyt ne lomat väliin.
Varo piparin myrkkyä!
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1628255
Tein viime viikolla piparkakkutalon. Pistin sen ulos, että sokeriliimaukseni napakoituisivat. Kuinka kävikään unohdin sen parvekkeelle ja tuli kostea plussa keli. Pyyheliinaan oli imeytynyt karamelliväriä ja kannoin talon sisään. Koko höskä hajosi alta aika yksikön. Nou hätä, poika söi yhden seinän ja minä olen napostellut yhden ja katto on vielä syömättä ja sivuseinät. Eiköhän siitä urakasta selvitä joulun aikana ilman myrkytystä.
Tosin pipakkana ihmisenä asia suututti niin paljon, että leivoin uudet seinät ja huomenna laitan ne pystyyn. Nyt kuitenkin teen riittävän jämäkän sokeriseuoksen enkä löträä karamelliväreillä ; )
Sanon minä.
Ihan kiva varmaan joka tykkää sekametelistä.
Mun perinteet äidin kuoleman iälkeen on että issekseni nautin rauhasta. Perhe tapaamiset on onneksi ja koska kaikki meistä haluaa ennen joulua.
Suku ei ole jouluina ollut yhdessä kun joskus ihan lapsena.
Eikä silloinkaan koko suku.
Kumpaakaan vaaria en ole koskaan nähnyt koska kuolivat jo paljon ennen syntymääni.
Mummoista tai kuten meillä sanottiin toista mummoksi ja toista famuksi ei ole paljon muistikuvia kuolivat ennen neljää ikävuottani.
Mutta minä nautin kun saan taas olla ja elää kuin haluan.
Aina on joku yksinäinen luokseni tullut käymään ja tänä vuonna on parikymppinen tyttö jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja veljiä tai siskoja ei ole.
Mutta toivotan hyvää joulua sinulle ja perheellesi sekä suvullesi mikäli tarina kertoi sinun joulustasi.
En lukenut vielä ketjua joten kai se sieltä selviää.
Tarina ei ole omaa kokemusta, ei todellakaan vaan tyypillinen amerikkalaisen elokuvan tarina.
Suku kokoontuu kiitospäivän päivälliselle kalkkunansyöntiin ja alkaa traumojen purku ; ) Olen vain sijoittanut tapahtumat perukan korpimaisemiin ; )
hyväihminen, ei me eletä elokuva maailmassa.
tulikin heti mieleen amerikkalainen leffa.
Samoja on varmaan sitten kateltu.
Mutta voihan noita sukukokoontumisia olla täälläkin.
Meillä ei ja sanon kyllä onneksi, meidän suku ei ole sukurakasta.
Joulunpyhät ovat pitkiä ja ihmissuhdepommeja itää ihan lähietäisyydellä.
Saduthan alkavat yleensä näin...Olipa kerran....
Eikö sinulla hyvä ihminen ole mielikuvitusta pistää aloitus todellisuuden rajojen sisään. Noita aloituksen kaltaisia pappoja ja mammoja löytyy joka pitäjästä pitkin Suomen nientä.
...onhan niissä tarinoissa ihan suomalaisillekin sukukokoontumisille tyypilliset piirteet.
Omaa kokemusta, vanhemman poikani kanssa ollaan nyt istuttu pari iltaa nokatusten ja pohdittu syntyjä syviä, menneitä ja tulevaa, lapsuuden muistoja ja tulevaisuuden haasteita. Avioeron mahdollisia vaikutuksia meidän molempien elämän asenteisiin yms. Tälläisesta jutustelusta voi kehkeytyä suuriakin riitoja jos paikalle osuu molempien sukujen jäseniä tai jos perheeseen kuuluisi useampia sisaruksia.
silloin kun kaikki eli peistä väännettiin kun koko porukka koolla oli.
Nyt ei ole kuin Sisko ja minä, ja siskon tytön perhe.
Pieneksi on mennyt, mutta ehkä enemmän arvostaa omiaan nyt.
Harvoin nähdään mutta kaikki tietää että omia on jos hätä tulee, ei ole yksin.
Kuinkahan mulle tuli elävästi mieleen tuo Marionin esittämä hauska kohellus. No, Joulu voi joskus aluksi olla melkoista kohellusta ja puuhastelua pitkälle aattoiltaan. On se ainakin meillä ollut kun lapsia on ollut talo täynnä. Sisarukset perheineen ja molempien vanhemmat olivat meillä koska tilaa oli eniten. Huh huh sitä aikaa, nyt on rauhallisempaa. Onneksi, tai sitten ei.
Teillä oli hauska sanaleikki meirikin kanssa ja vaikka se oli hauska niin siinä oli toden perää.
Kun sukulaiset, vanhat ja uudet tulokkaat pannaan saman katon alle muutamaksi päiväksi hiillostumaan. Sydämellinen joulurauha voi muuttua painajaiseksi.
Ei kaikkien kemiat voi ikinä pelata yksiin ja vaikka geenit olisivat hyvin samnlaiset niin sisaruksilla voi olla hyvin erilaisia puolisovalintoja, jotka aiheuttavat vieroksuntaa tai jopa vetävät fyysisesti puoleensa.
Ei joulun aika tee meistä pyhimyksiä ja yhtä onnellista perhettä, ei vaan sama ihmisen raadollisuus jatkuu.
Kuinka monta lasta tullaan tänäkin jouluna huostaanottamaan tai kuinka monta aviopuolisoa pahoipidellään, kuinka monta mummua itkee yksinäisyyttään ja me toistamme kliseitä ...Hyvää ja rauhallista joulua.. ; )
No, se on tapa toimia. Olen jouluihminen, sydämellinen ja rakastan piparin tuoksuja ja aitoa jouluhössötystä ; )
Nyt minä pötkähdän pitkälleni ; ) Hyvää yötä on tapana sanoa tässä vaiheessa.
No ostan kinkkua, jos sitä saa. Sitten laittelen jotain suomalaista juttua, mikäli ilman kiihkoilua onnistuu.
Ostan lahjoja, laitan jonkinlaista glögia ja sitten ihmettelen, miksi ostinkaan taas tuonkin auton tai tuonkin asunnon. No, sillalailla se meikäläisen joulu etenee.
suku, esim. ne saikuiset lapset, osallistuisivat juhlaan muutenkin kuin vain nauttimalla vanhusten vieraanvaraisuudesta.
Minusta on kamalaa katsottavaa kun nuoret ja iäkkäämmätkin (meidän ikäiset) vieraat istuvat ja odottavat valmista kuin ravintolassa..
Suurien juhlien alla ihmisten odotukset ja panostukset vaativat veronsa.Monet turhautuvat jo ennen varsinaista juhlaa, kun tietävät, että joulun jälkeen seuraa se tyhjyyden tunne. Niin paljon kun laitoimmekin aikaa ja rahaa menemään aaton vuoksi, ei siitä jäänyt mitään tilalle.
Niin..parasta ja pahinta olla yhdessä. Ihanaa tavata, mutta ihanampaa on erota.
Kunpa kaikki yhdessä laittaisivat kuusen alle ne parhaimmat lahjansa -hyväksynnän,raukkauden ja anteeksiannon niin jouluista jäisi jotain hyvääkin ihmismieliin.
Saahan sitä toivoa, nyt on joulu.:))
Olet ymmärtänyt aloitukseni ytimen. Sukujen ja perheiden kokoontuminen ja odotusten paineet voivat aiheuttaa turhautumista ja tilanne voi kärjistyä räjähdysalttiiksi.
Parasta on olla yhdessä muutaman läheisen kanssa se on minun jouluni ydin. Esikoiseni kanssa olemme valmistelleet huomista iltaa. Minulla on tapana aloittaa laiskammat päivät 21.12 jälkeen. Silloin juhlimme kuopuksen syntymäpäivää. Ne juhlat ovat lähtölaukaus jouluun. Kaikki on suurinpiirtein valmista.
Esikoinen lähti kirkolle ja tuo minulle sanaristikon, joka myös on osa jouluani ja perinne. Kirjoja en lue, enkä toivo lahjaksi.
Sofi Oksasen Puhdistus on seuraava, jonka aijon lukea, mutta joulun jälkeen sitten.
Saan joululahjan jota ei voi laittaa kuusen alle, mutta jota en myöskään osannut odottaa. Poikani maksavat mökkitien kunnostamisesta saamani laskun. Ei ihan mitätön jutska ; )
Anopillekin ostin joulukukan mikä kertoo, että olen sittenkin anteeksi antava luonne ; )
Joulu saa ihmeitä aikaan.
Nyt aloitan rosollin valmistuksen.
Hyvää joulua sinulle ♥
Kyllä ne `hiljaiset´ joulut ovat niitä parhaita, ei mitään liikaa ja se on kyllin hyvää.
Kyllä vain sait mainion lahjan, oikein hieno ja ajateltukin.
Leppoisaa ristikon ratkontaa, ne pitää muistin kivasti terässä. Joulun jatkot.:)