elämä meillä olisi ollut yhdessä? Mitenköhän nyt vietettäisiin joulua jos oltaisiin yhdessä?
Mietitkö sinä koskaan tällaisia asioita vai onko tämä vain tällaisia liikaa ajattelevien naisten juttuja?
Mietitkö sinä koskaan tällaisia asioita vai onko tämä vain tällaisia liikaa ajattelevien naisten juttuja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja haaveilen nyt ajankohtaisesti juuri siitä yhteisestä joulusta, jouluruokien valmistamisesta yhdessä, jouluostoksista..
mietin
useinkaan jaksa miettiä tuollaisia. Paluu haavematkalta yksinäiseen todellisuuteen on aina niin rankka.
Kovin usein kuitenkin jokin aivan arkipäiväinen asia tuo tunteen kuinka siinä vierelläni kuuluisi olla joku lämmin elävä ihminen. Aivan kuin jossain toisessa todellisuudessa olisi voinut olla niin.
Tietenkin mielikuvitukseni piirtää tuolle haamulle hänen piirteensä, hymynsä ja ilmeikkäät silmänsä. Tuon mielikuvan voi yrittää karistaa pois päästään .. tai sitten vääntää veistä haavassaan vaikka kuvittelemalla miten kääntyisi hänen puoleensa, katsoisi hymyillen syvälle hänen silmiinsä, ja ottaisi hänet hellään syleilyyn.
Miten tuollaisen masokistisen mielikuvitus-tripin jälkeen voi samanaikaisesti olla sekä äärimmäisen hyvä että äärettömän paha olo ..
Kerran tapasin miehen, joka kertoi kärsineensä yksinäisyydestä ja sanoi että "olisi kiva kun olisi joku kenen kanssa jakaa asiat".
Minulle tuli mieleen, että hänelle olisi tärkeintä se, että olisi joku. Minä haluaisin, että minun kanssani ollaan sen vuoksi, että minä olen tärkeä eikä sen vuoksi ettei halua olla yksin.
En kokenut olevani arvokas ja ainutlaatuinen hänen silmissään.
Sellaista mielikuvaa ei kannata antaa toiselle kuten se mies minulle viestitti.
voi olla juuri siitäkin syystä ettei halua käyttää ketään korvikkeena sille joka olisi ainutlaatuinen. Ihanteellisessa maailmassa tuo tunne olisi molemminpuolinen; itsekin haluaisi olla jotain arvokasta ja ainutlaatuista hänen silmissään. Tämä maailma ei ole ihanteellinen maailma .. ainakaan minun kohdallani.
Oma ehdottomuus tuntuu myös taakalta. Miten koskaan voi löytää todellisen itselleen sopivan kumppanin jos kulkee kaikista muista ohi silmissään vain se yksi ainutlaatuinen .. unenomainen harhakuva. Eihän sitä tunteiden ja ajatusmaailman yhteensopivuutta voi tietää ennenkuin tutustuisi toiseen todella hyvin. Enkä minä ainakaan osaa tai edes haluakaan tutustua kaikkiin ihmisiin niin hyvin; kulkea ympäriinsä toitottamassa syvimpiä tuntemuksiaan ja ajatuksiaan kaikelle kansalle.
.. nimettömänä täällä on tietenkin eri asia .. :D
Jos on kovin ehdoton parin valinnan suhteen voi olla tosiaankin vaarana se, että jää yksin.
Kaikki eivät pysty olemaan yksin, siinäpä se. Toisaalta, jos on liian pitkään yksin tuleeko siinä sitten se ongelma, ettei enää osaakaan jakaa elämäänsä toisen kanssa, on liian ehdoton asioissa. En todellakaan tiedä.
Niin, ensin pitäisi löytää se toinen joka kiinnostaisi, sitten pitäisi tutustua toiseen ihmiseen joten onhan se hankalaa. Varmaan useimmiten juttu loppu siinä tutustumisvaiheessa kun toisessa ilmenee jotain sellaista mikä ei sitten vastannutkaan sitä täydellistä haavekuvaa. Onko näin?
Kompromissien tekeminen ei onnistu kaikilta. Meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia.
Pitäisikö valita sellainen partneri, jonka huonet puolet pystyy hyväksymään? Niitä on jokaisessa ihmisessä. Hyvien puolien kanssa pärjää tietysti aina.
Tämä oli vain ajatus.