Se on taas joulu ihan ovella. Kulkuset kilisevät alakerrassa ja pukit lähtevät matkaan makoisat piparit mielessään.
Joulu on monissa perheissä kuitenkin pelon ja epävarmuuden aikaa. Yhdessäolo voi äityä kiukuksi ja jopa perheväkivallaksi. Äidit ottavat usein kovasti paineita joulun valmisteluissa. Viimein kun aatto koittaa ja kaikki on valmista. Kuinka ihanaa onkaan viettää lämminhenkinen koko perheen joulu yhdessä kotona. Mutta mitä sitten jos äijä juo työpaikalta lahjaksi saamansa konjakkipullon ja panee koko joulun pilalle. Lapset itkevät ja pelkäävät oudosti käyttäytyvää isäänsä.
Olen päättänyt tänäkin vuonna antaa perheelleni raittiin ja turvallisen joulun. Huomenna mennään illalla kirkkoon konserttiin ja aattona sitten perhejoulukirkkoon. En tiedä saako tästä vielä diagnoosin, kun yksinäinen mies puhuu omasta perheestä...
Mietin monia kouluaikaisia luokkakavereita ja heistä monet ovat onnistuneet tekemään sen, mitä yhteiskunta on odottanutkin. Tietenkin tarkoitan työuran löytämistä, mutta erityisesti perheen perustamista. Monilla vanhoilla luokkakavereilla on useimmilla jo lapsia. He ovat perustaneet perheen noin 25 vuoden iässä.
Olen saanut huomata, ettei haikara tuokaan lapsia. Jos se toisi, voisi kai niitä olla sitten yksinäisilläkin. Mikäli minun kanssani ei tulevaisuudessakaan halua seurustella kukaan nainen, on kai oman perheen saamiseksi selvitettävä adoption mahdollisuus. Tosin ei se nyt ole ajankohtaista, koska ei minulla olisi tällaisessa elämäntilanteessa kykyä ylläpitää perhe-elämää. Mutta tulevaisuutta ajatellen se ei ole poissuljettu vaihtoehto.
Päivällä kaupungilla oli hektisiä ihmisiä jouluostoksilla. Teinit ovat kaiketi päässeet joululomille koulusta, koska heitä ei normaaliin tapaan näkynyt hengailemassa "ostareilla".
Itse suhtaudun lähestyvään jouluun hyvin rauhallisella mielellä. Tällä viikolla ei ole enää työkuvioita, joten saa mennä oman aikataulun mukaan. Nukuin yli puolenpäivän, sitten vaihdoin kylpyhuoneen loistelampun ja sen jälkeen lähdin keskustaan.
Pienen sosiaalisen pelon saattelemana kävelin kantakahvilaani ja valitsin ison kahvin ja joulun alla jotain kevyttä, eli munkkipossun. Kahvilassa istuminen on nykyään yksi harrastuksistani. Se on osa siedätyshoitoa, jonka takoituksena on altistaa itsensä sosiaalista pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin. Tietenkin mukavempaa olisi istua sumpilla hyvässä seurassa, mutta kun seura on niin kortilla omassa elämässä.
Kahvilassa on aika terapeuttista istua ja katsella myös kanssaköpöttelijöitä. Taas tänään oivalsin, miksen ole kyennyt löytämään seurustelukumppania. Siksi, koska olen kovin erilainen. Olen aika yksinäinen, ei minulla ole hyperlaajaa sosiaalista verkostoa. Lisäksi olen keskivertoa pelokkampi ja arempi, joka tietenkin vaikuttaa kontaktien vähyyteen. Huono itsetunto ehkäisee katsekontaktien muodostumisen. Tänäänkin kirjastossa mukavan näköinen, vaalea nuori nainen katsoi ja hymyili minulle. Käsittääkseni minulla on ihan diagnoosiksi asti ilmenevä estynyt persoonallisuus.
Huomenna ajattelin vielä käydä keskustassa ja sitten illalla menen kirkkokonserttiin.
Viettäkää lämminhenkinen ja ennen kaikkea turvallinen joulu!
Jouluterveisin,
Yleinen vuodattaja
Joulu on monissa perheissä kuitenkin pelon ja epävarmuuden aikaa. Yhdessäolo voi äityä kiukuksi ja jopa perheväkivallaksi. Äidit ottavat usein kovasti paineita joulun valmisteluissa. Viimein kun aatto koittaa ja kaikki on valmista. Kuinka ihanaa onkaan viettää lämminhenkinen koko perheen joulu yhdessä kotona. Mutta mitä sitten jos äijä juo työpaikalta lahjaksi saamansa konjakkipullon ja panee koko joulun pilalle. Lapset itkevät ja pelkäävät oudosti käyttäytyvää isäänsä.
Olen päättänyt tänäkin vuonna antaa perheelleni raittiin ja turvallisen joulun. Huomenna mennään illalla kirkkoon konserttiin ja aattona sitten perhejoulukirkkoon. En tiedä saako tästä vielä diagnoosin, kun yksinäinen mies puhuu omasta perheestä...
Mietin monia kouluaikaisia luokkakavereita ja heistä monet ovat onnistuneet tekemään sen, mitä yhteiskunta on odottanutkin. Tietenkin tarkoitan työuran löytämistä, mutta erityisesti perheen perustamista. Monilla vanhoilla luokkakavereilla on useimmilla jo lapsia. He ovat perustaneet perheen noin 25 vuoden iässä.
Olen saanut huomata, ettei haikara tuokaan lapsia. Jos se toisi, voisi kai niitä olla sitten yksinäisilläkin. Mikäli minun kanssani ei tulevaisuudessakaan halua seurustella kukaan nainen, on kai oman perheen saamiseksi selvitettävä adoption mahdollisuus. Tosin ei se nyt ole ajankohtaista, koska ei minulla olisi tällaisessa elämäntilanteessa kykyä ylläpitää perhe-elämää. Mutta tulevaisuutta ajatellen se ei ole poissuljettu vaihtoehto.
Päivällä kaupungilla oli hektisiä ihmisiä jouluostoksilla. Teinit ovat kaiketi päässeet joululomille koulusta, koska heitä ei normaaliin tapaan näkynyt hengailemassa "ostareilla".
Itse suhtaudun lähestyvään jouluun hyvin rauhallisella mielellä. Tällä viikolla ei ole enää työkuvioita, joten saa mennä oman aikataulun mukaan. Nukuin yli puolenpäivän, sitten vaihdoin kylpyhuoneen loistelampun ja sen jälkeen lähdin keskustaan.
Pienen sosiaalisen pelon saattelemana kävelin kantakahvilaani ja valitsin ison kahvin ja joulun alla jotain kevyttä, eli munkkipossun. Kahvilassa istuminen on nykyään yksi harrastuksistani. Se on osa siedätyshoitoa, jonka takoituksena on altistaa itsensä sosiaalista pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin. Tietenkin mukavempaa olisi istua sumpilla hyvässä seurassa, mutta kun seura on niin kortilla omassa elämässä.
Kahvilassa on aika terapeuttista istua ja katsella myös kanssaköpöttelijöitä. Taas tänään oivalsin, miksen ole kyennyt löytämään seurustelukumppania. Siksi, koska olen kovin erilainen. Olen aika yksinäinen, ei minulla ole hyperlaajaa sosiaalista verkostoa. Lisäksi olen keskivertoa pelokkampi ja arempi, joka tietenkin vaikuttaa kontaktien vähyyteen. Huono itsetunto ehkäisee katsekontaktien muodostumisen. Tänäänkin kirjastossa mukavan näköinen, vaalea nuori nainen katsoi ja hymyili minulle. Käsittääkseni minulla on ihan diagnoosiksi asti ilmenevä estynyt persoonallisuus.
Huomenna ajattelin vielä käydä keskustassa ja sitten illalla menen kirkkokonserttiin.
Viettäkää lämminhenkinen ja ennen kaikkea turvallinen joulu!
Jouluterveisin,
Yleinen vuodattaja
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joulun aikana toivottaisin sulle ja kaikille muille paikkaansa tästä elämästä etsiville levollista mieltä ja positiivista asennetta! Ei se ole mikään katastrofi jos ei nyt ole sitä mitä haluatte, se on vain asia muiden joukossa, kyllä se järjestyy. Yhteiskunta on pohjimmiltaan luonut meille ihmisille nämä ongelmat. Unohdetaan murheemme ja lasketaan meidän ristimme nyt Kristuksen synnyinpäivänä ja otetaan kruunu itse Herra Luojalta. Nuo yhteiskunnan odotukset ja muut emotionaaliset tarpeet ovat pelkkää paskaa joka saa mun puolesta painua hevon helvettiin. Emme ehkä saavuttaneet tässä elämässä mitään suurta, mutta meidän elämämme ihmisinä on pohjimmiltaan hyvin lyhyt, kuolemanjälkeisessä elämässä saamme pelkkää Jumalan rakkautta ja se on kaikkein tärkeintä. Jumalan rakkaus on kaikkein tärkein asia minulle tässä maailmassa, koska olen jo luopunut toivosta saavuttaa maallista onnea. Minua ei enää kiinosta tämä maallinen elämä, vaan Jumalan palveleminen.
"Joulun aikana toivottaisin sulle ja kaikille muille paikkaansa tästä elämästä etsiville levollista mieltä ja positiivista asennetta!"
Sinäpä sen sanoit, paikkaahan meistä monet etsivät.
Kävin illalla erittäin upeassa kirkkokonsertissa isossa kirkossa. Siellä oli upeita esiintyjiä, jotka lauloivat tuttujakin joululauluja. Minulla oli hieno fiilis, vaikken tuntenut ketään ympäriltäni. Se oli tilaisuus, jossa sai olla tämä rikkinäinen, melkein itkevä, perheetön, yksin jäänyt mies. Tunsin olevani sittenkin arvokas ja hyvä mies. Vaikka varmasti yksinäisenä joulunajan kirkossa herätän ihmetystä. Monet tulevat perheineen. Toisaalta, olenhan itsekin liikkeellä koko perheen voimin.
Kaiken kruunasi vielä se, että poistuessamme alas kadulle, minun takaani tuleva nainen sanoi minulle: "Hei, hei ja Hyvää Joulua". Se jos mikä lämmitti yksinäisen mieltä :).
Huomenna ajelen pyörällä tuohon oman seurakunnan kirkolle perhejumalanpalvelukseen. Suoraan sieltä menen vielä isolle kirkolle kuuntelemaan piispan joulusaarnaa. Siinä sitä on minulle joulutunnelmaa ihan riittävästi. Käytän nyt hyväksi nämä erinomaiset joulunaikaiset seurakunnan järjestämät hartaat tilaisuudet. Ja saan samalla tuntumaa normaaliin, sosiaaliseen elämään. Sopeutan vielä tässä iässä itseäni sosiaaliseksi olennoksi.
Jos saat joskus tilaisuuden osoittaa oma aito persoonasi, sen ei tarvitse olla pirteä, ihan tavallinen aito sä. Niin jos silloin ei nainen kiinnostu, niin muista että syy ei ole sinussa, vaan
siinä naisessa. Itse puhun vähän vanhankantaisesti vähän kuin vanhempi mies ja se karkottaa jotkut naiset ja jotkut tulevat innokkaina hymyilemään kuin mehiläinen kukkaan. En oikein jaksa uskoa että 1980- luvun ja sitä myöhemmästä ikäluokasta on oiken mulle sopivaa partneria. Mulle ehkä sopisi joku 1970- luvulla syntynyt nainen, niinkuin sullekin.
"Vaikka varmasti yksinäisenä joulunajan kirkossa herätän ihmetystä. Monet tulevat perheineen. Toisaalta, olenhan itsekin liikkeellä koko perheen voimin."
Tuo oli tyypillistä sinulta ja oikein älykkäästi sanottu. Tuonlaisessa logiikassa on sun ero muihin sun ikäisiin ihmisiin. Monet meidän ikäisistä ei ole yhtä syvällisiä, henkeviä ja empaattisia eivätkä ymmärrä meidän hyväntahtoista huumoria.
Tuo kirkko olikin oikein hyvä juttu sulle, koska siellä sä olit ihminen etkä yhteiskunnan osa. Ei minunkaan tätini ole mitään yhteiskunnan odotuksia saavuttanut. Shakkiklubilla onneksi minutkin hyväksytään juuri tällaisena.
Jouluaattona Tuomiokirkossa koin olevani osa Suurta kaikkeutta. Menin sinne hyvissä ajoin niin, että pääsin aika eteen istumaan. Menin rohkeasti erään keski-ikäisen pariskunnan viereen istumaan. Siinä oli hyvä ja turvallinen olla. Menin sinne kirkkoon siksikin, että halusin kuulla mistä piispa saarnassaan puhuu. Ja aihe olikin puhutteleva. Hän muistutti siitä, että joulurauha on saavutettavissa ilman suuria hankintoja.
"Jos saat joskus tilaisuuden osoittaa oma aito persoonasi, sen ei tarvitse olla pirteä, ihan tavallinen aito sä. Niin jos silloin ei nainen kiinnostu, niin muista että syy ei ole sinussa, vaan siinä naisessa."
Kohdallani noita tilaisuuksia ei kovin tiheään ole tullut. Syynä on ujoudesta johtuva, kapeaksi rajoittunut sosiaalinen verkosto. Sanoisin, että uskallan olla kuitenkin aito. Kerran diakoni sanoi minun olevan luonnollinen. Sellainenhan haluankin olla. Pyrin siihen, että peloistani ja ujoudesta huolimatta voin toimia niin, etten rakenna mitään rooleja heikkouksien peittämiseksi.
menit istumaan keski-ikäisen pariskunnan viereen. Eikös kirkossakaan ollut ketään nuorta naista vai etsitkö "isän ja äidin turvaa"?
Täytin kuitenkin vajaan penkkirivin, vaikka silloin olikin vielä paljon vapaita paikkoja. Aika harvassa siellä oli yksinäisiä nuoria naisia. Taisipa monet olla poikaystäviensä tai äitiensä kanssa. Kuka hullu nyt joulukirkkoon yksin menisi.. Tai no tietenkin tosi yksinäiset, jotka haluavat mennä, vaikkei ole läheisiä mukana. Huomasin siellä erään puolitutun iäkkään leskimiehenkin.
Kirkosta voisikin löytää hyvän naisen, kunhan ei ole liian ankara tällaista syntistä miestä kohtaan.
Hmmm... Täytynee kysyä, että ovatko vanhempasi elossa, YV? Ja jos ovat, millaiset ovat välinne?
Hyvää joulua kaikille yksinäisille!
Terv. Alituinen vuodattaja
"Olen saanut huomata, ettei haikara tuokaan lapsia. Jos se toisi, voisi kai niitä olla sitten yksinäisilläkin. Mikäli minun kanssani ei tulevaisuudessakaan halua seurustella kukaan nainen, on kai oman perheen saamiseksi selvitettävä adoption mahdollisuus. Tosin ei se nyt ole ajankohtaista, koska ei minulla olisi tällaisessa elämäntilanteessa kykyä ylläpitää perhe-elämää. Mutta tulevaisuutta ajatellen se ei ole poissuljettu vaihtoehto."
Ikävä tuottaa pettymys mutta Suomessa yksinäiset miehet eivät voi adoptoida. Lisäksi adoptiossa tutkitaan adoptoijan terveystiedot ym erittäin tarkkaan. Joten unohda koko juttu ja keskity vaan naisten metsästämiseen.
Kelpaisko sulle muuten lyhytkin seurustelujuttu vai haluaisitko heti vaikka loppuelämän jutun. (niinkun nyt minkään kestosta loppuelämäksi vois olla varma!)