Kuolema on KOKO AJAN mielessä, juuri äsken mietin että ketä kutsuihin hautajaisiini..Testamentinkin olen tehnyt. Mä en halua kuolla, mutta tuntuu ettei mikään muu ole mielessä. Eilen katselin kotoa hyviä paikkoja, johon voisi hirttäytyä. Tämä on tullut voimakkaana viimeisen kuukauden aikana. Ennen ollut muutamia vuosia sitten lievempänä. Tuntuu, että musiikissa joka kappaleessa kehotetaan mut tappamaan itseni..Vedin jopa kännit pe vaikka en ole vuoteen juonut.
Oma mielenterveystoimisto kiinni ensi vuoden alkuun remontin takia, pillereitä en halua syödä..Stressi laukaisi näköjään jonkun päässä, takana kaksi vaikeaa masennusta..Mitä tämä on? Kun en nyt OIKEASTI halua kuolla, mutta se on koko ajan mielessä ja jollainlailla 'vetää puoleensa'...Nytkö mä sekosin lopullisesti??
Oma mielenterveystoimisto kiinni ensi vuoden alkuun remontin takia, pillereitä en halua syödä..Stressi laukaisi näköjään jonkun päässä, takana kaksi vaikeaa masennusta..Mitä tämä on? Kun en nyt OIKEASTI halua kuolla, mutta se on koko ajan mielessä ja jollainlailla 'vetää puoleensa'...Nytkö mä sekosin lopullisesti??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suomi-iskelmää. Sehän on just sitä itsarimusiikkia.
Siinä jätetään ja petetään ja haaveillaan siitä onnenmaasta. Kaikki on yleensä näköalatonta. Liiku mieluummin enemmän. Kävele luonnossa, ja katsele kaikkea tarkasti. Silloin huomaat asioita, joita et ole ennen nähnytkään. Siirrä sitä ajatusta itsarista. Ehkäpä jossain vaiheessa huomaat, että ei se niin tärkeä olekaan. On kiva katsella tätä riemukasta matkaa kalmistoon. Sitähän tämä periaatteessa on.
a) en ole mies b) en kuuntele iskelmää ja c) liikun jo nyt paljon luonnossa koirani kanssa
Jaa, niin nössö mä oon että en varmaan ikinä edes koko itsearia uskalla tehdä. Tyydyn unelmoimaan siitä.
tilanteesi, ja naluaa auttaa. Jotenkin tuntui, että olisit ollut mies. Toisaalta, eiväthän miehet yleensä kerro ongelmistaan. Miehet ryyppäävät itsensä hengiltä, ainakin tilastojen mukaan. Mutta poimi täältä se, mikä tuntuu hyvältä. Voimisia Sinulle!
että tuntemattomia kiinnostaa edes sen verran mun paska elämä, että kehtaa kommentoida..jospa se tästä?
Kiitos kovasti sinullekin :)
Et ole seonnut kun noin selkeästi osaat ajatella. Tuo kuoleman ajattelu kuuluu toisille masennukseen. Miksi et halua syödä pillereitä? Eihän ne sinua mikskään zombieks muuta! Minun sukulaiseni syö masennuslääkkeitä eikä ne ole häntä muuttaneet lainkaan. ainoastaan se on muuttunut, että hän nauraa taas! Masennushan on kemiallista tapahtumaa kropassa. Jos saamme sen lääkkeellä sen jonkin aineen erityksen normaaliksi (joka ei siis toimi masentuneella normaalisti) niin miksi sitä lääkettä ei kannattaisi syödä? Syödäänhän me vitamiinin puutteeseenkin vitamiinia. Älä pelkää lääkkeitä. Ne on nykyään todella toimivia ja ne ei muuta sun persoonaa mitenkään. jos tarvitset lääkettä, niin älä jätä syömättä. Toinen asia on jos pärjäät ilman...
Ensisijaisestihan terapia on parasta mutta jos se ei riitä, niin lääke on silloin hyvä. Ole rohkea ja hae nyt apua lääkäristä kun mielenterveystoimistosi on rempan alla. tee se pikimmiten. Kannattaa myös välttää sellaisia asioita (esim ne laulut joissa koet kehotettavan tappamaan itsesi) jotka ruokkivat sun itsetuhoista ajattelua. Varjele itseäsi, koska olet ainutlaatuinen ihminen. me ihmiset omina itsenämme teemme tästä maailmasta rikkaan. Jos sinä puutut, puuttuu taas yksi meistä, yksi lähimmäinen.
Kaikkea hyvää jatkoon sinulle! Lähetän virtuaalihalauksen!
Ensinäkin, kiitos virtuaalihalauksesta :)
Mä olen syönyt useita vuosia lääkkeitä. Nyt lopetin ne puoli vuotta sitten, kun aloin olemaan 'ok' ja huomasin, kuinka paljon ne ihan oikeasti muuttivat persoonallisuuttani ja koko ajattelumaailmaani. Mä tulen olemaan aina herkkä, herkkä stressille yms..Mun on vaan saatava nämä minua painavat asiat selvitettyä, ei ne lääkkeet sitä taakkaa vie pois. Mä teidän, että on oikea ratkaisu olla nyt ainakin tällä hetkellä käyttämättä niitä. Mä haluan yrittää selvitä tästä nyt ilman niitä ensiksi, katotaan jos ei onnistu niin sitten..
Että mä kummastelen muutenkin tätä, koska olen käytävnyt jumalattomasti aikaa oman itseni hoitamiseen: liikun paljon, syön suht terveellisesti..jne. Tämä stressi vaan sai mun päässä 'klikkaamaan' ja nyt tuntuu tosiaan että muu ei olekkaan mielessä kuin kuolema. Kamala halu olisi ryypätä pää täyteen, vaikkei alkoholi minulle sovi yhtään enkä ennen ole edes pitänyt siitä..Olen nyt kuitenkin ryyppäämättä vaikka tekis mieli, tiedän että se vain pahentaa..Liikuntakaan ei auta, ei auta miehen kanssa juttelu. Tuntuu ettei sekään ymmärrä, miten vakavasta asiata kyse..Pitääkö mun kohta näyttää, miten tosissani olen vai.
Lisäksi mä saan aivan kauheita raivokohtauksia ja lieviä paniikkikohtauksia pienistäkin vastoinkäymisistä. Tänään pankissa, kun yksi asia ei selvinnyt heti meinasin saada kauhean raivarin ja melkein hyperventiloin. Yleensä mä olen suht hyvin kyennyt hillitsemään itseni. Ke mä huusin mun miehellä täyttä kurkkua kaupassa pikku jutun takia ja näytin taas aivan idiootille..Tuntuu, että tekis mieli vaan lähteä karkuun, erota miehestä, myydä talo ja jättää kaikki taakse..Pää on kuin sekametelisoppa ja se tekee mut hulluksi..
http://mivitotal.fi/kokemuksia.php
OMEGA 3
Mikset halua käyttää pillereitä? Mä syön Cipralexiä ja toimii mulla todella hyvin. Kannattaa ainakin
kokeilla. Mä en edes halua terapiaa kun tiedän masennuksenisyyn varsin hyvin enkä tilanteelle mahda
mitään (töissä vituttaa ankarasti).
pois..sulla on väärä koodi;)