Tuolla muutama otsikko alaspäin eräs lapseton uusioperhenainen kirjoitti siitä miten mikään sukulaissuhteen rakkaus ei vedä vertoja miehen ja naisen väliselle rakkaudelle.
Tiedän ettei hän ole yksin ajatustensa kanssa. Itse kuitenkin koen ettei suurempaa ole kuin vanhemman rakkaus lapseensa. Otetaan esimerkki. Jos mieheni pettäisi minua ei suhteemme voisi jatkua, vaan kuolettaisin tunteeni miestäni kohtaan. Mutta jos lapseni tekisi jotain peruuttamatonta ja pahaa, en voisi lopettaa rakastamasta häntä. Tosin voisin olla antamatta hänelle anteeksi tekoja, mutta rakkauteni ei kuolisi silti.
Miten muut Äidit ja Isät tämän asian kokevat. Siis huom. äidit ja isät, lapsettomat eivät tähän asiaan voi vastata, se lienee selvä sanomattakin.
Tiedän ettei hän ole yksin ajatustensa kanssa. Itse kuitenkin koen ettei suurempaa ole kuin vanhemman rakkaus lapseensa. Otetaan esimerkki. Jos mieheni pettäisi minua ei suhteemme voisi jatkua, vaan kuolettaisin tunteeni miestäni kohtaan. Mutta jos lapseni tekisi jotain peruuttamatonta ja pahaa, en voisi lopettaa rakastamasta häntä. Tosin voisin olla antamatta hänelle anteeksi tekoja, mutta rakkauteni ei kuolisi silti.
Miten muut Äidit ja Isät tämän asian kokevat. Siis huom. äidit ja isät, lapsettomat eivät tähän asiaan voi vastata, se lienee selvä sanomattakin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mun tuttavaperhe viettää ekaa joulua erossa. Kyseessä oli siis uusiperhe jossa molemmilla om lapsia, vaimon lapset asuivat heidön kanssaan ja miehen lapset vierailivat säännöllisesti. Tuo nainen oli sitä mieltä että ensin tulee parisuhde ja sitten vasta lapset. Ikävä kyllä tuo näkyi myös ikävänä käytöksenä miehen lapsia kohtaan. Tai kai tuo käyttäytyä osasi mutta kyllä lapset vaistoaa jos heistä ei pidetä.
No miehelle lapset olivat ykkösasia, ja kun lapset vielä kyllästyivät naisen kylmyyteen heitä kohtaan, otti mies härkää sarvista ja erosi.
Nyt sitten molemmat viettävät laatuaikaa lastensa kanssa jouluna, mutta erossa toisistaan.
jos mieheni pettäisi minua, se olisi meidän suhteemme loppu, vaikka rakastaisinkin miestäni en voisi hänen kanssaan elää. Samoin jos mies käyttäytyy inhottavasti lapsiani kohtaan tekisin sen että jättäisin miehen, lapset ovat ensisijaisia.
Rakkaus lapseen ei lopu ikinä
Mutta jos parisuhde on kunnossa eikä mitään pettämisiä tule ja mies käyttäytyy kunnolla lapsiani kohtaan ja yllättäen joku lapsistani alkaa vaatimaan sitä että minun pitäisi jättää mieheni tai hän katkaisee välinsä minuun, sitä en pystyisi. En voisi lähteä leikkimään lapsen ehdoilla.
Lapset lähtevät aikanaan pois kotoota, jos menisin heidän temppuilunsa mukaan minä saisin viettää loppuelämäni yksin ilman kumppania.
teidän yhteiset lapset .Sain vaikutelman että lapsilla on isäpuoli?.Siis sinä 3 lapsen äiti.
itselläni on kaksi lasta joita rakastan suunnattoman paljon. Erosin heidän isästään vuosi sitten ja hassuinta tässä on että pidän edelleen yhteyttä miehen kolmanteen lapseen joka ei ole omani ja voin sanoa että hän on yhtä lähellä sydäntä kuin omat lapset.
niin eli kyllä rakkaus lapseen voittaa kaiken muun!!! omalle lapselle on myös helpompi antaa anteeksi. kyllä eteen varmasti joskus tulee mies joka vie jalat alta, mut lapset on kuitenki ykkösiä, mut tietenkään en lapsen pyynnöstä eroaisi, ellei ole todella painavat perusteet ja nyt tässä en keksi yhtään.
tulee pahamieli ku lukee noita tekstejä alapuolella ku nyksät ja exät ei hyväksy toistensa lapsia..meneehän siinä aikaa sopeutua uuteen, mut kyllä mulla on ainakin niin iso sydän että sinne mahtuu exien,nyxien ja tulevienki lapset :D..
kun et keksinyt mitään esimerkkiä. Niitähän löytyy... mikäli mies käyttää lasta hyväksi seksuaalisesti, mikäli mies käyttää väkivaltaa, fyysistä tai psyykkistä. Tosin silloin täytyy osata erota ilman lapsen kehoitustakin.
siksi en noita esimerkkejä luetellut koska tiedän millon on aika erota jos suhteessa on noita asioita..sillon sitä ei lapsen tarvitse mulle kertoa. ja toivoisin ettei kenenkään lapsen tarvitsisi noihin vanhempien välisiin asioihin sekaantua. asia on tietenkin erikseen jos lapseeni kohdistetaan asioita joita en huomaa (vaik se on hyvin epätodenäiköistä) kuten juuri seksuaalinen hyväksikäyttö..mutta toivon että pystyn lapsistani kasvattamaan avoimia ja rehellisiä..lisäksi toivon myös että osaisin valita rinnalleni ihmisen jossa ei noita hirveimpiä piirteitä olisi. mut ikinähän sitä ei tiedä mitä vastaan tulee.
kannalta! Menetys oli sydäntä riipaiseva kun mieheni jätti minut ja pitää yhteyttä vain omaan biologiseen lapseensa. Emme tietenkään voi asialle mitään, mutta toisen lapseni (joka tunsi mieheni vauvasta saakka aina 9 vuotiaaksi), sydän on särkynyt :( Samalla myös hänen siskonsa (miehen biologinen lapsi) on surullinen kun myötäelää siskonsa tunteita, mutta rakastaa samalla myös isiä, mutta ei uskalla ottaa puheeksi isän kanssa.
vanhusten hoitokodissa. Siellä näkyy koko äidin rakkauden kirjo. Joitakin ei käydä katsomassa ollenkaan, toisia hyvinkin paljon, on lapsettomia vanhoja naisia, ja äitejä.
Jotkin äidit odottavat lastensa vierailuja koko ajan, harvoin tullaan katsomaan, velvollisuuden tunnosta 15 minuuttia. Jotkut ovat katkaiseet välinsä syystä tai toisesta lapseensa. Yleensä nämä vanhat äidit puhuvat, kuinka olivat väsyneitä katraansa kanssa, kuinka mies joi ja oli väkivaltainen. Toki myös toisenlaisia tarinoita kuulee.
Kyllä se äidin rakkaus kestää koko elämän ajan. Pelkäänpä vaan, että sitä nykyään ylikorostetaan. Lapsia hemmotellaan eikä kuriteta ollenkaan, kävelevät aikuisten yli. Sellainen vapaakasvatus tai palvova kasvatus ei ole oikeaa rakkautta. Rakkautta on kasvattaa (edes yrittää) lastaan niin, että hän tietää, että hän on vain yksi MUIDEN JOUKOSSA, mutta myös että HÄN ON yksi muiden joukossa.
Ei jokin sairas rakkaus pelkkään lapseen riitä jos ei osaa rakastaa muitakin ihmisiä puutteineen ja vikoineen kun on itsekkin kukin ihan järjettömän viallinen. Anteeksiantoa pitäisi harjoitella vaikka kuinka vaikeaa se onkin. Ylitse ei pidä antaa kenenkään kävellä, se on erotettava. Jotkut ihmiset ovat kusettajia ja älykäs osaa väistellä heidänlaisiaan.
Äiti synnyttää sen lapsen, kantaa kohdussaan ikuisuuden. Naisella syntyy helposti riippuvuus suhde lapseensa. Anopit ovat ilkeitä ja jne.
Nainen muistaa mitä on tuskalla synnyttänyt mutta harvoin mies muistaa keneen on siemenensä niittänyt sillä niin kivaa se on ollut.
Riippuu perinnöstä ketä tullaan katsomaan ja ketä ei ja harvemmin. Jos on rutiköyhä niin tuskin häntä viitsii ja katsastaa mutta annasolkoon jos lantistakin perilliset tappelee niin johan kolahti!
Näitä joita ei käydä katsomassa niin heillä ei ole enään mitään perintöjä kenellekkään!
Harva mitään rakkautta ajattelee kun kakaran puskee tai toisenkin, syyt ihan toisenlaiset ja en viitsi tässä alkaa erittelemään...
Lasten on annettava lentää pesästään joku päivä rakentamaan omaa elämäänsä. Vielä sen jälkeenkin aviopuolisot toivottavasti ovat toistensa elämän sulostuttajina, tukena ja turvana. Äidin tai isän ei pidä enää takertua silloin aikuiseen lapseensa, vaan on annettava tämän mennä
lapsen ja vanhemman normaaliin hyvään suhteeseen.'
Aikuisten välinen suhde kun perustuu hyvinkin fyysiseen kontaktiin..seksiin.
Tokihan vanhemmat lapsistaan välittävät ja huolehtivat..mutta kuten joku tuoss alempana kirjoittikin..lapset lähtevät aikoinaan maailmalle,ja heitä on ohjattava tulemaan toimeen omillaan,ja heistä on myös osattava luopua oikealla hetkellä.
Tuolloin kumppanin merkitys vain korostuu entisestään..mutta miten voi olettaa että jos vain huolehtii lasten tarpeista vuosikaudet..unohtaen miehen kokonaan..ja kun lapset sitten muuttavat pois,jääkin ihan yksin koska miehen kanssa ei ole enää mitään yhteistä..pitäisi muistaa että parisuhdetta on hoidettava,ihan joka ikinen päivä..
Miksi pitää olettaa tai odottaa että "kyllä se mies minua pettää..varmasti niin käykin kun tuollaista alakaa jankkaamaan"..pitäisi osata elää tässä hetkessä.
Oma mieheni ei petä koskaan minua,enkä minä häntä..se nyt on vaan faktaa.
sä voit kirjoittaa ettei sun mies sua petä.
Mistäs tiedät missä se on jo munaansa uittanut kiinni jäämättä.
joten ei täälläkään kantsis tuota soopaa uskotella itselleen. Kyllä jokaikinen mies tilaisuuden tullen pettää,siitä olen satavarma.
sellainen sana kuin USKOLLISUUS on meidän ikäluokassamme vielä NORMAALIUTTA..samasta syystä minäkään en miestäni ikinä pettäisi!
Aika kamalaksi maailma menee jos kaltaisesi ajatukset saavat vallan...
mutta jokainen voi puhua vain omasta puolestaan, ei toisen. Eikä uskollisuus ole iästä kiinni sekin kannattaa tajuta.
asiaan vaikuttaa..minä ja mieheni olemme reilusti yli 40.siä..ja osaamme arvostaa sanaa uskollisuus,ja toisen arvostus.
Kumpaakin meistä on edellisessä liitossa petetty,joten tiedämme miltä sellainen tuntuu emmekä halua ikinä toisillemme moista
mielipahaa tuottaa.
Miksi on vaikea uskoa sitä että pariskunta voi olla uskollinen toisilleen..mikä ihme saisi mieheni tai minut pettämään?Sanoisin että vain sellainen epäilee miestään/naistaan pettäjäksi,joka tekee sitä itse!!
Minä olen 40v, olen toisessa liitossani. Ekassa joka kesti lähes 20v en pettänyt eikä minua petetty. Tiedän tuon aikasemman liittoni takia että vaikka liitossa menisi kuinka huonosti minä en pettäisi koskaan, mutta takuuseen en voi mennä kuin itseni puolesta. Kuka meistä loppujen lopuksi voi mennä toisen pään, sydämen, housujen sisään ja siten vannoa hänen puolestaan mitään.
LUOTTAMUS,molemmin puolinen Luottamus.
Miksi pitäisi pettää kun ei ole mitään syytä/aihetta sellaiseen?
Kun tietää miltä sellainen kohtelu tuntuu..ei halua aiheuttaa toiselle mielipahaa tekemällä jotain peruuttamatonta, jota ei koskaan saisi takaisin.
Ei tarvita mitään vannomista,riittää että tuntee kumppaninsa arvomaailman.
Kyllä kyllä luottamusta pitää olla mutta nyt puhuttiinkin siitä voiko toisen puolesta vannoa jotain. Vaikka mieheni onkin vannonut minulle uskollisuutta niin en menisi hänen puolestaan mitään vannomaan, hän tehköön sen ihan itse.
vannoa,kun on jo avioon mennessään luvannut rakastaa myötä ja vastamäessä.Uskollisuus kuuluu osana hyvään avioliittoon.
Se on aivan sama mitä sinun liittosi on,tai luotatko omaan kumppaniisi...omastanihan minä toki vain puhuinkin.
ME emme petä,ja siihen tosiasiaan sinunkin on tyytyminen, vaikka ilmeisesti liittosi ei olekaan niin vahvalla pohjalla koska pitää moista epäillä toisista.
Ymmärrän sen että jos joku sanoo koirastaan"tää on ihan kiltti,se ei pure ketään"..se on täyttä valhetta,koska kyse on eläimestä..eikä eläimen vaistoja voi ennakoida.
Joten voi pyhä yksinkertaisuus...oot siis typerä.
Ajattelin vastata asiallisesti mutta kun kerta itse aloitit... Olet todella sinisilmäinen kun väität että voi vannoa miehesi puolesta uskollisuutta. Itse en ole typerä vaan realisti. Tiedän että jokainen voi tehdä päätökset tuollaisen asian suhteen vain omasta puolestaan.
Mutta jos olet noin yksinkertainen niin ole, minulle tämä väittely riittää nyt.
Kun ei tarvitse vannoa mitään..asia vain on siten että ME arvostamme toisamme,siksi emme toisamme petä..mitä osaa sinä siinä et ymmärrä vaan jankkaat omiasi??
Ja ihan realisti olen minäkin..puhun VAIN omasta avioliitostani,omasta miehestäni...en sinun liitostasi,enkä naapurin miehestä!
Mikä siis tekee minusta yksinkertaisen??Sekö seikka että sinä et mielipidettäni hyväksy??Jopa on sulla kriteerit arvostella ihmisiä..niin,miksikä edes aloitit mitään kun kerran tosiasioista ei ees väitellä voi..
tosi paljo sulla on tarvetta asiaas todistella. Ettet vaa ois pelko perseessä et äijä-kulta paneeki jokaista joka sille pilluu suostuu antaan Heh