Tappelin taas

eilisiltana mm. tietokoneen käytöstä. Olen harvoja asioita elämässäni katunut niin kuin kadun sitä, että annoin periksi lapselleni ja hommasin uuden uutukaisen tietokoneen ja laajakaistan ja asensin laitteet vielä ('väliaikaisesti') hänen huoneeseensa! Joulu tulee, ja tuntuu että teinin koko elämä on siellä saatanan koneessa! Minä tai pikkuveli emme ole enää mitään, korkeintaan täysihoitolan pitäjiä ja kaiken lystin maksajia. Mitä minun pitää tuolle asialle tehdä? Kaikista sopimuksista ja lupauksista huolimatta meillä ei päästä siihen, että tietokone olisi vain väline, hyötykäyttöön tarkoitettu kapistus, jolla voin maksaa laskuni ynnä muuta. Hyvä jos kerran viikossa pääsen viideksi minuutiksi päivittämään omaa blogiani.
"Sä et voi rajoittaa mun elämääni tolla lailla!" teini raivoaa, kun puhun tästä 24/7 koneella istumisesta tai siitä, että laitan puhelimeensakin saldorajan, koska lasku kasvaa, jos muksu ei saa olla koneella läpi yön. Heivaanko molemmat hevon kuuseen? Raivostuttaa!
Kevätlukukausi on viimeinen peruskoulussa, eikä siitäkään mitään tule tuolla menolla. Masentaa ja vituttaa, että tunnen olevani ihan kädetön tässä.
Minulla ei ole ollut kunnolla aikaa tarttua tähän asiaan, mutta nyt työt loppuvat ja jään kotiin ainakin joksikin ajaksi. Aion siirtää tietsikan pois tytön huoneesta, mutta miten saisin hänet käsittämään, että liika on liikaa?! Eihän kenenkään elämä voi olla riippuvainen jostakin perkeleen aparaatista?! Apuja kaipaisin, hyviä neuvoja. Omaa läppäriä en aio hänelle ostaa, se on varma.