"Kyllä maalla on mukavaa"

Kylläpä oli katkeraa tekstiä. On kyllä totta, ettei maalla työajat päde ja töitä saa paiskoa vaikka vuorokaudet ympäri, jos elimistö kestää. Mutta toisaalta täällä on rauhallista, eikä pomo huohota niskassa. Sesonkityöt on hoidettava ajallaan, eikä silloin voi lomailla tai lusmuilla vaikka kuinka huvittais. Ihmisistä olen kyllä erimieltä. Pikkusieluisuutta en ole kohdannut enkä moukkiakaan sen enempää kuin kaupunkilaisissa. Ei voi yleistää.
Mieheni on mitä rehdein ja ihanin ihminen. avoin uusille kokemuksille ja ajatuksille, sekä ymmärtäväinen minua kohtaan. Asioista keskustellaan ja löydetään kompromissi.
Maalle on kuitenkin turha lähteä, jos on omaan napaan tuijottava, minäkeskeinen ja uraputkesta haaveileva neitokainen. Maajussin tila ja maat pysyvät siellä missä ovat. Työt ovat mitä ovat ja tehdään silloin kun ne on tehtävä. Muuttaminen työn perässä ei onnistu eikä lomailu aina silloin kun haluaisi. On pystyttävä paljon mukautumaan ja joustettava. Asetuttava toisen paikalle ja katsottava maailmaa hänen silmin. Arvot ja perintö antavat syvyyttä ja lujuutta maalaisen elämään.
Kaupunkilaisten huoleton elämäntyyli ei ehkä tänne sovellu.

menee hukkaan näillä palstoilla, noilla kirjoitus taidoilla voisi päästä vaikka Finlandia ehdokkaaksi.

Aivan totta mitä kirjoitit.
Se paskan kuskaaminen sun rajoille on täyttä totta, lisäksi lietelannat ja muut p*-vedet valuvat sun saunarantaasi. Uimavedet pilalla.
Kateus on hirmuista ja seläntakana puhutaan kaikkea pahansuopaa ja juorua, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuden kanssa.
( eli kun myynnissä maatilan talouskeskus tai tilakeskus ei kannata ostaa ).
Jos olet yrittäjä tai kauppias niin vahingossakaan heinäkänkä ei sinulta osta mmitään vaan hakee kaupungista.
Se on pelko jos sattuisit rikastumaan heidän kustannuksellaan.

tarvi emännäniksi rueta jos haluaa maalle eläimiä hoitamaan,voi kokeilla lomittajanhommia.... ;)
Joka kunnassa on just näitä kuvailemiasi hihhuleita, ei niitten kans tarvi olla missään tekemisissä.

mutta totta toinenpuoli.

Maaseudulla asuminen vaatii omanlaisensa luonteen lujuuden, ei voi olla nokka solmussa ihan joka asiasta. Naapurit levittää paskaa, se on totta, mutta se kun sattuu kuulumaan tähän elinkeinoon.

Eikä ne kaupungin ihmisetkään nyt niin viattomia ole, samoja asioita ne jauhaa, ovat kateellisia, puhuvat perättömiä juttuja. Samanlailla ne kateellisia ovat toisilleen kuin täällä maalla, mutta ainoa mikä erottaa kaupunkilaisyhteisön maalaisyhteisöstä on se että maalla on jotain yhteistäkin. Jos on tiukka paikka apua saat aivan varmasti talosta kuin talosta, tai ainakin tällä kylällä missä itse asun tuntuu yhteistyö tarpeentullen pelaavan puolin ja toisin. Eikä tarvii sen rahan kanssa aina haalia kallista "ammattimiestä", esim. edellis vuonna olin naapurille kylvämässä kun tämä tiputti oman kylvökoneensa ränninpäästä alas. No vastavetoisesti tämä ko. naapuri oli sitten tänä syksynä puimassa meillä kun oma puimurini sanoi työehtosopimuksensa irti. Rahaa ei tarvinnut liikuttaa puoleen eikä toiseen. Lisäksi muuten sain pari siiloa "lainaan" naapurin kuivurista....

Eikä se maatilanemännyyskään ole varmastikkaan sille kaupunkilaistytölle se pahin vaihtoehto, en ainakaan usko. Mutta kuten todettu, töitä täytyy tehdä maalla silloin kun on sen aika, lomalle pääsee sitten kun työt antaa periksi. Nokkaan ei parane vetää kiloa herneitä joka asiasta. Mutta karu tosiasia on että tämä elämä ei kertakaikkiaan sovi kaikille, enkä nyt halua mitenkään yleistää mutta kun otit tuon maajussille morsian ohjelman puheeksi niin ainakin meikäläisestä tuntuu että nää nuoret kaupunkilaistytöt lähtee tänne maalle rahan perässä, mutta sitten kyllästyvät kun huomaavat että ne rahat vaan käy siellä tilillä ja lähtevät aika hätäseen eteenpäin....

Itse olen kasvanut kaupungissa ja muuttanut maalle takaisin.

Ei siinä niin paljon eroa ole kuin luulisi, ruoka haetaan kaupasta, samoin vaatteet, talossa on keskuslämmitys, illat katsellaan teeveetä tai ollaan tietokoneella.

Hommat on tietenkin jonkinverran vapaammat, kun tavallaan on omissa hommissa.
Mutta ei täällä tarvitse olla mikään työnarkomaani, jotta viihtyisi, kyllä ihan hyvin elää muutenkin.

Itse teen sellaisia viiden tunnin päiviä keskimäärin, tosin kiireaikoina ne voi venähtää yli tuplasti pitemmäksi.
En koe työtä liian rasittavaksi, tosin sellaista ongelmaa ei ollut kaupungissakaan minulla.

Jaa-a, mielipiteitä on monia. Maalla voi olla tosi ihanaa tai kamalaa, se riippuu paitsi naapurien peltohehtaareista tai uskovaisuudesta, ennen kaikkea omasta asenteesta ja omista odotuksista.. ei kannata tosiaan kaksikymppisenä muuttaa maalle, jos kaipaa ympärilleen paljon melua, saasteita, ruuhkaa, shoppailua ja menovinkkejä sinne ja tänne. Mutta jos haluaa elämää lähellä luontoa - luontoreitille lähtöön riittää ulko-oven avaus eikä 20 kilometriä liikenneruuhkassa - omaa tilaa ja rauhaa, kohtuullisia asuntolainoja ja runsaasti happea, joskin myös hyötyliikuntaa, saattaa olla aiheellista harkita muuttoa. Itse olen jo tuon 2 kympin aikaa sitten ohittanut, mutta eskon (oisko ension velimies?) löydettyäni ja hänen painostuksestaan muutin kehä I:n kupeesta maalle ja päiväkään en ole katunut!! Lapset saavat harrastaa terveellisiä ulkoilmaleikkejä ja opetella vastuun kantamista vaikka hoitamalla osan (ikään sovitettuna) maatalouden moninaisista töistä. Ihana talkoohenki ja rehti naapuruus on koskettanut minua syvältä - niitä "mikään ei riitä"-tyyppejä on niin maalla kuin kaupungeissakin, eikä heidän vuokseen kannata itse masentua - lannan luominen on ihanaa hyötyliikuntaa, jossa näkee työnsä tuloksen ihan toisella tavalla kuin punttisalin kirskuvaa laattaa kiskoessa. Jokaikinen päivä kiitän miestäni siitä, että "pakotti" minut tähän - jokaikinen päivä nautin pihasta, metsästä, eläimistä, rauhasta, rakkaudesta... Maalla on erilaista, täällä on jotain mitä kaupungista ei löydy kuin myös päinvastoin - mutta on myös asioita, joita on sekä maalla että kaupungissa - hyviä ja huonoja. Siis, kukin paikkansa valitkoon - ja onneksi meillä itsenäisessä Suomessa siihen on vielä aika hyvä mahdollisuus!! Ension kommentteihin vielä, että tuo työläys, lomittajien saaminen yms on ihan totta, mutta kaikkea ei voi saada - asumme missä tahansa, tulee eteen myös työtä ja pettymyksiä!

Tätähän tämä on, kuten kirjoitit ja paljon unohdit mainita vielä, missä olivat ikuiset tieriidat, jotka ovat monelle kaupunkilaiselle aivan uutta, että täällä maalla hoidetaan itse tiet, kun lähes kaikki tiet ovat yksityisteitä ja niitä hoidetaan tiekunnan toimesta, johon taas kuuluvat maanomistajat. Varsinainen herkku tämäkin lisäämään vivahteita ihmissuhteisiin täällä maalla.
No paska haisee täällä ja sen ymmärtää kohtuudella, mutta silläkin joku terrorisoi ja pidä siinä sitten lastenvaunuja ulkona, kun naapuri sikalanomistaja levittää kaksi (2) viikkoa lietettä muutaman sadan metrin päähän talostasi multaamatta sitä mitenkään. Toinen tuo sitä itseään eli tyhjentää lokakaivonsa aivan toisen talon nurkalle jne. Yksi julli ajaa paskaa ilman perälautaa ja sotkee koko tien sillä soseellaan.
Kevättöistä kun on päästy, niin alkaa rehunteko, niin johan on suihke ja pörpötys, ei voi laittaa pieniä lapsia mihinkään polkupyörällä, kun nuoret isännät ajaa kiireisinä isoilla koneillaan ja välittämättä täysin, mihin kellon aikaan tullaan, olet juuri saannut lapset nukkumaan, niin johan alkaa pörinä nurkalla, kun tullaa klo 23.00 niittämään. jne...
Vähän jos käyt virkistäytymässä, eukko oli mukana Valtran retkellä ja sano, ettei ikuna mene enää siinä sakissa mihinkään, kattovat kun halpaa makkaraa, lypsykarjatilan emännät nääs.

On täällä maalla melkonen kastijako, kuten kirjotit, jos todella on vielä joku uskovainen siinä seassa, niin vot johan on hyvä elää maalla.

Me on oikeestaan koettu kaikki mahdollinen täällä maalla, mutta asutaan silti vielä, mutta joskus alkaa mitta täyttyä, että on aateltu vuokrata tila pois jollekin vielä pöhkömmälle ja asutaan jokunen vuosi vaikka ulkomailla lasten kanssa.

Jos joku tulee maalle emännäksi, pitää kaksi kertaa miettiä ja realiteetit pitää olla kohdallaan tänne tullessa. Kuten isäni sanoi muuttoaan tänne kylälle; se oli kultturishokki!

"Olen vahvasti sitä mieltä, että kaupunkilaistytölle pahinta mitä voi tapahtua on joutuminen maatilanemännäksi, se tarkoittaa ilmaista työvoimaa kovalla ja raskaalla työllä."

Minulla on 27 vuoden kokemus maalla asumisesta ja minusta täällä on aivan mukavia ihmisiä. Töitä todella riittää vuoden ympäri (-25 vrk vuosilomaa) aamusta iltaan tai yöhön tai aamutunneille, mutta sitten ei ole niitä vapaa-ajan ongelmia.

On totta, että joutuu kuumeisenakin menemään töihin, kun sairastumista ei tiedä kuukausia aikaisemmin. Erilaisia suunnitelmia joutuu muuttamaan, kun ei saakaa varattua loma-aikaa pitää lomittajan sairastuessa.

Puhtaasta ilmasta sen verran, että kyllä ne tehtaatkin haisevat aika paljon. Nyt sen huomaa, kun menee maalta kaupunkiin. Kaupungissa asuessa siihen hajuun oli niin tottunut, ettei se tuntunut missään. Kyllä maalla on mukavaa.