n.2-vuotta sitten harrastukseni parissa tutustunut maailman ihanimpaan naiseen.ensin en juurikaan kiinnittänyt häneen huomiota,kunnes vähitellen en enää saanutkaan silmiäni irti hänestä.uskottelin aluksi itselleni,että olen kiinnostunut vain ystäväpohjalta..kuitenkin melko pian tajusin olevani syvästi rakastunut häneen...
aloimme otaa hieman kontaktia toisiimme.yhä pidenpiä katsekontakteja..kuitenkin minä olin aina se,joka käänsi katseensa ensimmäisenä pois.en vain voinut katsoa häntä pitkään silmiin.huomasin hänen silloin tällöin vilkuilevan minua salaa ja kun katsoin häntä,hän käänsi katseensa nopeasti pois.tuntui kuin hän olisi välillä yrittänyt kiinnittää huomioni esim.jos hän oli vieressäni,sattoi hijaa rykäistä ja vilkuilla minua ym...hän käyttäytyi ystävällisesti minua kohtaan.luulisin että hän halusi koskea minua,sillä joskus hän käveli todella läheltä minua,niin että saattoi huomaamattomasti hipaista ohikulkiessaan.joskus jos en kiinnittänyt häneen huomiota,tuntui kuin hän olisi tahallaan yrittänyt saada minut hieman mustasukkaiseksi.niin minä olinkin.(vähän)
pakotin itseni katsomaan häntä silmiin yhä useammin ja pidempään.välillä onnistuin,välillä en..joskus hän saattoi katsoa hymyillen,välillä taas vakavasti,hieman surumielisestikin.nyt viime aikoina,kun olemme silloin tällöin istuneet vierekkäin ja vartalomme ovat osuneet yhteen,kumpikaan meistä ei ole vaihtanut asentoa,niin että kosketus on säilynyt kauan.viimeksi kun näin kävi jalkamme olivat ikäänkuin lomittain ristissä ja reisiemme sisäpinnat olivat koketuksessa.se tuntui niiiiin hyvältä,ja tuntui kuin hän olisi halunnut katsoa minua silmiin.en kuitenkaan uskaltanut nostaa katsettani ja hetken kuluttua hän vaihtoi asentoa(kun en vastannut katseeseen?)niin ettemme enää koskettaneet toisiamme.tämän tapahtuman jälkeen uskaltauduin laittamaan hänelle viestiä,ja kerroin että haluaisin tutustua häneen hieman paremmin.keskustelimme hieman asiasta,mutta kuitenkin kummallekin jäi epäselväksi,mitä toinen haluaa...meinasin kertoa hänelle tunteistani,viime hetkellä kuitenkin jänistin.
en halua enää elää tässä epätietoisuudessa.tämä asia vaivaa minua suuresti ja haluan tietää onko hänellä lämpimiä tunteita minua kohtaan.asian tekee vaikeammaksi se,että näen kyseistä henkilöä lähes päivittäin.aion kertoa hänelle kyllä totuuden jossain vaiheessa,enää en kuitenkaan haluaisi odotella kovin kauan.en myöskään tiedä kuinka tekisin sen nolaamatta täysin itseäni.
onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia ja miten niissä on käynyt.onko asiat saatu selvitettyä ja miten?tai olisiko kenelläkään vinkkejä,miten minun tulisi jatkossa toimia....?
aloimme otaa hieman kontaktia toisiimme.yhä pidenpiä katsekontakteja..kuitenkin minä olin aina se,joka käänsi katseensa ensimmäisenä pois.en vain voinut katsoa häntä pitkään silmiin.huomasin hänen silloin tällöin vilkuilevan minua salaa ja kun katsoin häntä,hän käänsi katseensa nopeasti pois.tuntui kuin hän olisi välillä yrittänyt kiinnittää huomioni esim.jos hän oli vieressäni,sattoi hijaa rykäistä ja vilkuilla minua ym...hän käyttäytyi ystävällisesti minua kohtaan.luulisin että hän halusi koskea minua,sillä joskus hän käveli todella läheltä minua,niin että saattoi huomaamattomasti hipaista ohikulkiessaan.joskus jos en kiinnittänyt häneen huomiota,tuntui kuin hän olisi tahallaan yrittänyt saada minut hieman mustasukkaiseksi.niin minä olinkin.(vähän)
pakotin itseni katsomaan häntä silmiin yhä useammin ja pidempään.välillä onnistuin,välillä en..joskus hän saattoi katsoa hymyillen,välillä taas vakavasti,hieman surumielisestikin.nyt viime aikoina,kun olemme silloin tällöin istuneet vierekkäin ja vartalomme ovat osuneet yhteen,kumpikaan meistä ei ole vaihtanut asentoa,niin että kosketus on säilynyt kauan.viimeksi kun näin kävi jalkamme olivat ikäänkuin lomittain ristissä ja reisiemme sisäpinnat olivat koketuksessa.se tuntui niiiiin hyvältä,ja tuntui kuin hän olisi halunnut katsoa minua silmiin.en kuitenkaan uskaltanut nostaa katsettani ja hetken kuluttua hän vaihtoi asentoa(kun en vastannut katseeseen?)niin ettemme enää koskettaneet toisiamme.tämän tapahtuman jälkeen uskaltauduin laittamaan hänelle viestiä,ja kerroin että haluaisin tutustua häneen hieman paremmin.keskustelimme hieman asiasta,mutta kuitenkin kummallekin jäi epäselväksi,mitä toinen haluaa...meinasin kertoa hänelle tunteistani,viime hetkellä kuitenkin jänistin.
en halua enää elää tässä epätietoisuudessa.tämä asia vaivaa minua suuresti ja haluan tietää onko hänellä lämpimiä tunteita minua kohtaan.asian tekee vaikeammaksi se,että näen kyseistä henkilöä lähes päivittäin.aion kertoa hänelle kyllä totuuden jossain vaiheessa,enää en kuitenkaan haluaisi odotella kovin kauan.en myöskään tiedä kuinka tekisin sen nolaamatta täysin itseäni.
onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia ja miten niissä on käynyt.onko asiat saatu selvitettyä ja miten?tai olisiko kenelläkään vinkkejä,miten minun tulisi jatkossa toimia....?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kaikki vielä järjestyy.otat asian vain sopivalla hetkellä puheeksi
olet?
on/oli kyseessä?
..luistelu.kuinka niin?
puhutkohan mahdollisesti taitoluistelusta vai ihanko lätkästä puhutaan? Nähtävästi ei, hehheh
en usko että henkilä jota rakastan lukee tätä täältä, toivoisin vain neuvoja miten tuon asian esille..
Ringette?
Mä ainakin toivoisin että mulle sanottaisiin suoraan että on ihastunut muhun.Ei sen mutkikkaampaa,kolme sanaa *olen ihastunut sinuun*
ringette,pelottaa,miten hän suhtautuu jo kerron kiinnostuksestani
hieman samanlainen,tilannetta jatkunut jo monta vuotta enkä vieläkään tiedä kuinka jatkaisin eteenpäin.en uskalla tunnustaa rakkauttani, mutta en myöskään halua ottaa etäisyyttä.olen epätoivoinen
elämän pituinen aika kierrellä tämän kysymyksen ympärillä. Taidat jo olla valmis selvittämään asian, kääntyy se sitten kannaltasi hyvin tai huonosti, eikös niin?
Pahimmassa skenariossa saat pakit, mutta sittenpä voit "surutyön" jälkeen alkaa ajatella elämää eteenpäin ja ehkä löytää uuden ihastuksen tai jopa todellisen rakkauden.
Tai sitten hän vastaa tunteisiisi ja loppu on kuin sadusta, tai sitten ei.
Joka tapauksessa, ota selvää, kehu häntä, pyydä treffeille, kahville, leffaan, kävelylle ja osoita kiinnostuksesi PALJON nykyistä suorempaan. Tai voisithan kirjoittaa hänelle pienimuotoisen kirjeen, ja antaa se vaikka leffaillan päätteeksi jos tuntuu, että olette etenemässä samalle aaltopituudelle ja suoraan ihastumisesta kertominen hirvittää.
Toisaalta, anna myös hänelle aikaa tottua uuteen suoruuteesi, hän on voinut tulkita kaikki kuvailemasi tilanteet ihan eri tavalla. Hän saattaa ehkä alkaa vasta sitten kiinnittää sinuun huomiota sillä silmällä, ja jopa kiinnostua. Sillä on yllättävä psykologinen vaikutus, kun kuulee olevansa ihastuksen kohde, se saattaa herättää myös kohteessa lämpeneviä tunteita.
Mutta joka tapauksessa, ota riski ja hyväksy sen seuraukset. Vain sillä tavalla pääset eteenpäin. Toki kaukoihailu on ihanaa ja kuumottavaa, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Onnea matkaan!
olen todellakin kyllästynyt tähän jatkuvaan miettimiseen ja jahkailuun.ehkäpä lähiaikoina,jos saan hyvän tilaisuuden kerron tunteistani hänelle.olipa tulos mikä hyvänsä..
kimppuun vaan.äläkä epäröi
kiva tunne kosketuksesta ei voi olla yksipuolista.
hyvä ihminen asia esille.puhu hänelle tunteistasi,niin sinunkaan ei enää tarvitse elää epätietoisuudessa!