Kertokaapa kokemuksianne "paukkuaroista"
koirista: onko kovin yleistä, paheneeko yleensä
iän myötä, mikä avuksi jne.
Oma koirani on nyt 7v (sekarotuinen:
belggari/sakemanni) ja jo pennusta asti ollut
erittäin arka koville, paukkuville tai
muuten "oudoille" äänille. Ongelma on nyt
pahentunut iän myötä niin, että koira ryntää suin
päin sängyn alle esim. seuraavista syistä: kova
sade, kova tuuli, ilotulitusraketit, maton
piiskaus, auton pakoputken pamahdus yms. Äänen
kovuudesta ja kestosta riippuen se sitten joko
vain makaa sängyn alla koko illan tai sitten
vapisee rajusti, ei ota katsekontaktia, ei huoli
minkäänlaisia makupaloja yms. ja tästä shokista
(?) toipumiseen menee monta päivää (=väsymys,
ruokahaluttomuus) Esim. syksyn kolmen-neljän
päivän ukkosmyrskyn aikana tilanne meni niin
pahaksi, että kolme iltaa pelättyään koira
lopulta oksenteli silkasta pelosta ympäri taloa.
Kesällä myös kärpäset ja muut surisevat
hyönteiset käyvät sen hermoille niin, että ei
meinaa edes lenkille suostua lähtemään, ja jos
jokin surisija vähän jahtaa, niin heti oltaisiin
juoksemassa paniikissa kotiin turvaan sängyn alle
(yleensä jatketaan lenkkiä muina miehinä, mutta
koiran rauhoittumiseen menee todella kauan aikaa).
Eli kertokaapa nyt onko jollain samanlaisia
kokemuksia ja onko jotain tehtävissä? Seuraavaa
on kokeiltu: "Siedätyshoitoa" esim. koiralle
annetaan nameja pihalla samalla kun mattoa
piiskataan kevyesti), huomiotta jättämistä (ei
itse reagoida mitenkään näihin koiraa pelottaviin
ääniin), rauhoittelua (vaikeaa, kun koira ei ota
katsekontaktia eikä pidä että siihen kosketaan
kun on peloissaan). Onko muita keinoja? Voiko
eläinlääkäri määrätä esim. jotain rauhoittavaa ja
onko siitä apua vai paheneeko tilanne
entisestään, kun koira edelleen kuulee äänet ja
pelkää, muttei pysty kunnolla
reagoimaan "huumattuna"?
Apua/neuvoja tarvittaisiin, sillä Uusi-Vuosi
lähestyy taas kovaa vauhtia ja aina saa pelätä
jääkö se kenties koiramme viimeiseksi. .
koirista: onko kovin yleistä, paheneeko yleensä
iän myötä, mikä avuksi jne.
Oma koirani on nyt 7v (sekarotuinen:
belggari/sakemanni) ja jo pennusta asti ollut
erittäin arka koville, paukkuville tai
muuten "oudoille" äänille. Ongelma on nyt
pahentunut iän myötä niin, että koira ryntää suin
päin sängyn alle esim. seuraavista syistä: kova
sade, kova tuuli, ilotulitusraketit, maton
piiskaus, auton pakoputken pamahdus yms. Äänen
kovuudesta ja kestosta riippuen se sitten joko
vain makaa sängyn alla koko illan tai sitten
vapisee rajusti, ei ota katsekontaktia, ei huoli
minkäänlaisia makupaloja yms. ja tästä shokista
(?) toipumiseen menee monta päivää (=väsymys,
ruokahaluttomuus) Esim. syksyn kolmen-neljän
päivän ukkosmyrskyn aikana tilanne meni niin
pahaksi, että kolme iltaa pelättyään koira
lopulta oksenteli silkasta pelosta ympäri taloa.
Kesällä myös kärpäset ja muut surisevat
hyönteiset käyvät sen hermoille niin, että ei
meinaa edes lenkille suostua lähtemään, ja jos
jokin surisija vähän jahtaa, niin heti oltaisiin
juoksemassa paniikissa kotiin turvaan sängyn alle
(yleensä jatketaan lenkkiä muina miehinä, mutta
koiran rauhoittumiseen menee todella kauan aikaa).
Eli kertokaapa nyt onko jollain samanlaisia
kokemuksia ja onko jotain tehtävissä? Seuraavaa
on kokeiltu: "Siedätyshoitoa" esim. koiralle
annetaan nameja pihalla samalla kun mattoa
piiskataan kevyesti), huomiotta jättämistä (ei
itse reagoida mitenkään näihin koiraa pelottaviin
ääniin), rauhoittelua (vaikeaa, kun koira ei ota
katsekontaktia eikä pidä että siihen kosketaan
kun on peloissaan). Onko muita keinoja? Voiko
eläinlääkäri määrätä esim. jotain rauhoittavaa ja
onko siitä apua vai paheneeko tilanne
entisestään, kun koira edelleen kuulee äänet ja
pelkää, muttei pysty kunnolla
reagoimaan "huumattuna"?
Apua/neuvoja tarvittaisiin, sillä Uusi-Vuosi
lähestyy taas kovaa vauhtia ja aina saa pelätä
jääkö se kenties koiramme viimeiseksi. .
Vastaukset 5
Vanhimmat
... eläinlääkärin kanssa ja ota yhteys
ongelmakoirakonsulttiin (tiedot saat
eläinlääkäriltä tai kennelliitosta).
Tapaus tuntuu olevan vaikeanlaatuinen.
Oma bernini aikoinaan oli paukkuarka. Se pelkäsi
paukkumisen lisäksi ukkosta (välähdyksen näkeminen
sai sen odottamaan: "kohta jyrähtää"). Lisäksi
kaikenlaiset naksahtavat/napsahtavat äänet olivat
epämiellyttäviä sille.
Tilanteet elettiin sen kanssa niin, että syötiin
namia ja oltiin sen turvana (tuli ukonilmalla ihan
kylkeen kiinni, läähätti kovasti ->
lievä stressireaktio) ja näin se pysyi
rauhallisena.
Uudet vuodet vietettiin viimeisinä vuosina
mökillä, jonne ei kaikki pauke kuulunut, ei
haluttu rasittaa vanhaa koiraa turhaan.
Teidän tapauksessanne, kun koiraan ei ole
kontakstia, neuvoisin kysymään ammattilaiselta!
Voisit yrittää löytää jostain eläinten
homeopaatin, olen kuullut että homeopaattisista
lääkkeistä on ollut apua vastaavanlaisissa
tilanteissa.
... ja ota yhteys ongelmakoirakouluttajaan.
Hänellä voisi olla antaa vinkkejä miten koiran
saisi totutettua ääniin.
Kiitos teille vastauksista! Eläinlääkärin
konsultaatio & ongelmakoirakouluttaja näyttäisi
siis olevan paras vaihtoehto. . .
Mikäli täällä sattuu vielä olemaan sellaisia
koiranomistajia, jotka ovat kääntyneet
ongelmakoirakouluttajan puoleen vastaavanlaisessa
tilanteessa, kuulisin mielelläni auttoivatko
saamanne ohjeet todellisuudessa ja kuinka kauan
kesti ennen kuin tulokset alkoivat näkyä?
Minulla on kaksi koiraa joista toinen on todella
hermoheikko. Pahimmasta päästä on
ilotulitusraketit, ukonilma, kova tuuli tai sade,
mutta myös muut kovat äänet. Myös yöllä mm.
elosalamat. Sitten tullaan viereen tärisemään ja
huohottamaan. Olen käyttänyt näissä tilanteissa
homeopaattista ACONITUMIA D200, ja aina auttaa
niin, ettei enää tärise eikä huohota. Annan
kerran tai kaksi n. 15 min välein, ja aina on
auttanut. Suosittelen!!
Kouluttakaa pennusta asti olemaan pelkäämättä
paukkuja, niin ei tule hermoheikkoja koiria.
Ampumaradalle vaan pentu (yli 6kk).