Kunnollinen kaksonen??

Ex-poikaystäväni on aurinko-kaksonen, muuten kartalla paljon maamerkkejä, neitsyttä ja härkää pääasiassa. Uskollisempaa ja lojaalimpaa miestä tuskin löydän enää ikinä. Pitää aina lupauksensa, kunnioittaa toisia ihmisiä ja todennäköisesti maailman viimeinen mies joka pettäisi seurustelukumppaniaan.

Kaksosmaisuus ilmeni lähinnä oman ajan ja tilan kaipuuna, ei minkäänlaista kiinnostusta yhteisiin harrastuksiin, ei halunnut tutustua ystäviini, tarvitsi paljon "hengähdysaikaa" puuhatakseen omien harrastusten parissa.

Loppujen lopuksi suhde siis kaatui siihen, että kyllästyin olemaan tasavertainen hänen kaikkien muiden ystäviensä rinnalla. Skorpionina haluan olla edes hitusen tärkeämpi, se jolle hän ensikädessä uskoutuu ja luottaa eniten.

Ei siis pahaa sanottavaa kaksosmiehestä. Tsekkaa nouseva ja kuu, niillä kai aika paljon painoarvoa. :)

Minua kaksosmies hakkui tässä taannoin hulluksi, koska soitin hänelle hänen mielestään liian monta kertaa (2 kertaa liikaa?). Halusi olla kavereidensa kanssa, eikä halunnut jutella minulle puhelimessa. Varoitti, että saattaa paukkua, jos soitan vielä. Koska luonteeni ei anna periksi, ärsytin tahallani, koska hän löi luurin korvaan. Vikaa siis minussakin.

Kaverit on kaikki kaikessa ja heidän kanssa meneminen menee melkein kaiken muun edelle. Välillä en ymmärrä tätä!

Tiesin jo suhteemme alkuvaiheessa, että vahtaaminen ei kannata, muuten saattaa kuulua perästä pahoja sanoja. Mies ei todellakaan ole mikään kaunistelija sanoissaan. Pitää antaa PALJON tilaa ja luottaa toisen tekemisiin. Välillä tämä on minulle vaikeaa, koska huolestun todella pienistä asioista.

Eli kokemukseni mukaan kaksosmies ei ole kovin ystävällinen silloin, kun on pahalla tuulella. Olen oppinut sen, ettei kannata tivata, mikä vaivaa, jos on huonolla tuulella. Tai muutenkaan pyytää tai vaatia mitään. Se vaan ärsyttää lisää! Ja koska me molemmat ollaan temperamenttisia luonteita, riiteleminen ei aina ole kaunista kuunneltavaa, jos ei päästä yhteisymmärrykseen. Silloin sanellaan puolin jos toisin.

Minun kaksosmieheni tarvitsee paljon tilaa ja omaa aikaa, työpäivän päätteeksi varsinkin. Olenkin sanonut hänelle, ettei todellakaan tarvitse aina olla yhdessä, jos siltä tuntuu. Ja se toimii meillä. Aina en ole varma, puhuuko hän menoistaan totta, koska mies on hyvä suustaan ja saattaa sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Usein käykin niin, että esim. sovittu aika ei pidä ollenkaan paikkaansa ja on muuta menoa jne. Hän ei osaa sanoa mitään varmaksi, joten on turha yrittää sopia mitään yhteisiä menoja. Ja hän elää kirjaimellisesti päivän kerrallaan!!!

Joskus todellakin tuntuu, että en merkitse hänelle mitään ja sen asian kanssa joskus kamppailen todella! Kuitenkin meillä on myös hyvät hetkemme ja silloin olen todella tyytyväinen suhteeseemme. Sovimme aina riitamme ja mieheni pyytää anteeksi - omalla tavallaan. Mieheni on sanonut minulle, ettei ole mikään hempeilijä luonne, eikä osaa osoittaa tunteitaan sanoilla varsinkaan - teoilla sitäkin enemmän :)

Paljon on tapahtunut edistystä siitä, mitä hän joskus oli. Tarkoituksenani ei ole muuttaa kaksosmiestäni "täysin minun muottiini sopivaksi", mutta uskon siihen, että omalla käytökselläni voin osoittaa, että asiat hoituvat paljon kauniimmin. Mieheni ei ole mikään hirviö, mutta melko villi luonne. Tämän takia muutosta on ollut havaittavissa.

Ja uskon myös, että edellisillä naisilla on ollut vaikutusta siihen, miten hän nykyisiin käyttäytyy. Hän on elänyt minua ennen riitaisissa suhteissa, joissa on lautaset lennellyt ja uhkailtu puolin jos toisin. Tätä minä en ymmärrä, ja itse en aio ottaa vastaan mitään tällaista. Katkerasti nielin hulluksi haukkumisen. Asiasta keskustelemisen jälkeen päätin, etten toista kertaa enää kuuntele, että minua haukutaan hulluksi soittelemisen takia. Sitä en tietääkseni ole. Anteeksi annoin, mutta kaikkea en minäkään pysty sulattamaan..

Tällaisia kokemuksia minulla on kaksosmiehestä. Ylä- ja alamäkeä. Onneksi enimmäkseen hyviä hetkiä!

eksäni oli kaksosmies...pahassa...Petti, valehteli silmiin katsoen...Kyliltä kuulin miten on pettänyt...Oli hyvin ilkeä..kun sattui huono hetki, olin ruma, lihava(vaikka en ole), poikaperseinen ja minussa oli aina kaikki vika, vaikka miten olisi elänyt. Hyväksikäyttäjä. Mielinkielin niin kauan kun luuli hyötyvänsä. En voi suositella kenellekään. Tämä oli syntynyt 9.6.

Kuulostaa tutulta! Ja voi niitä katteettomia lupauksia haukkumisten lisäksi! Katosi retkilleen eikä vastannut puhelimeen ym.!
Äitiinsä hän piti/pitää kyllä yhteyttä...
Kun palleja alkoi puristamaan tulin minäkin mieleen ellei joltain toiselta ollut saanut.
Oikea keikari ja puhui naisia pussiin minkä ehti!
Ihan pikkupoika vaikka kohta 50v. Kaikki naiset ovat kohdelleet häntä väärin, voi reppanaa!
Nimimerkkini on häneltä saatu kutsumanimi!
Onneksi kuvio on ohi!!!