En ole kauheasti palstaa viime aikoina seurannut, nyt tulin kurkkaamaan.... Ompas täällä aikamoista menoa näin joulun alla. Mut ei se mitään. Olkoon tämä palsta pahan olon purkamispaikka, niin perheenjäsenet/läheiset saavat olla rauhassa kiukunpurkauksiltamme jouluna :)
Olen nainen, yhden lapsen äiti (lapseni on juuri täysi-ikäinen ja muuttanut pois kotoa). Olen myös uusperheellinen, sillä asustelen miehenkörilään kanssa, jolla on kaksi lasta ex-suhteestaan.
Olenko outo? Minulla ei ole mitään mieheni exää vastaan. Eikä sitä, että mieheni tapaa omia lapsiaan.
En kuitenkaan halua (juuri oman poikaseni kun maailmalle saanut) asettua mihinkään varaäidin rooliin. Mieheni saa kasvattaa lapsensa niin kuin parhaakseen näkee näiden äidin kanssa. Lapset ovat meillä tosin vain harvoin, kerran-kaksi kuukaudessa viikonlopun mittaisen ajan.
Oman lapsoseni kasvatin yksin, kunnes tapasin tuon miehen körilään kolme vuotta sitten. Yhteen muutimme vasta nyt, kun lapseni lensi pesästäni. Asumme kahden ja nautimme siitä (ainakin minä nautin täysin rinnoin)!
Täytyy sanoa, että arvostan parisuhdetta hyvin paljon, onneksi omani toimii, ainakin tällä hetkellä, oikein sopuisasti. Ei lapsiinsa kannata jäädä liiaksi kiinni tai heitä nostaa luomakunnan kruunuiksi asti, rakastaa tietysti. Omaan elämäänsä kannattaa myös satsata, sillä päivänä eräänä, lapset lähtevät pois helmoista ja jää tyhjyys, jos ei sen paikalla ole mitään muuta tärkeää!
Älkää siis liioitelko asioita. Lapsista on iloa ja valoa, mutta myös huolta ja murhetta. Kuinkas monta vuotta äidin elämästä ne poikalapset lyhentävätkään? Älkää aliarvoiko puolisoanne, hänen seuransa ja tukensa elämän myrskyissä voi olla suunnaton apu ja elämän ilo!
Joulumieltä!
Olen nainen, yhden lapsen äiti (lapseni on juuri täysi-ikäinen ja muuttanut pois kotoa). Olen myös uusperheellinen, sillä asustelen miehenkörilään kanssa, jolla on kaksi lasta ex-suhteestaan.
Olenko outo? Minulla ei ole mitään mieheni exää vastaan. Eikä sitä, että mieheni tapaa omia lapsiaan.
En kuitenkaan halua (juuri oman poikaseni kun maailmalle saanut) asettua mihinkään varaäidin rooliin. Mieheni saa kasvattaa lapsensa niin kuin parhaakseen näkee näiden äidin kanssa. Lapset ovat meillä tosin vain harvoin, kerran-kaksi kuukaudessa viikonlopun mittaisen ajan.
Oman lapsoseni kasvatin yksin, kunnes tapasin tuon miehen körilään kolme vuotta sitten. Yhteen muutimme vasta nyt, kun lapseni lensi pesästäni. Asumme kahden ja nautimme siitä (ainakin minä nautin täysin rinnoin)!
Täytyy sanoa, että arvostan parisuhdetta hyvin paljon, onneksi omani toimii, ainakin tällä hetkellä, oikein sopuisasti. Ei lapsiinsa kannata jäädä liiaksi kiinni tai heitä nostaa luomakunnan kruunuiksi asti, rakastaa tietysti. Omaan elämäänsä kannattaa myös satsata, sillä päivänä eräänä, lapset lähtevät pois helmoista ja jää tyhjyys, jos ei sen paikalla ole mitään muuta tärkeää!
Älkää siis liioitelko asioita. Lapsista on iloa ja valoa, mutta myös huolta ja murhetta. Kuinkas monta vuotta äidin elämästä ne poikalapset lyhentävätkään? Älkää aliarvoiko puolisoanne, hänen seuransa ja tukensa elämän myrskyissä voi olla suunnaton apu ja elämän ilo!
Joulumieltä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
uusperheelliseltä. Ei mitään vihaa eikä katkeruutta eikä toisaalta mitään puuttumistakaan. Juuri näin! Kultainen keskitie! Hienoa että arvostat miehesi lapsia ja puhut heistä noin kauniisti ja olet jopa pahoillasi siitä, että lapset tulevat niin harvoin. Ehkäpä ymmärrät juuri siksi, että sinullakin on lapsi jonka olet jo kasvattanut.
ovat ylimääräinen rasite, sille ei-vanhemmalle, uusperheen "äidille". Mutta pitää muistaa, että isälle lapset ovat rakkaita. Vaikka siis ärsyttäisi ne lapset, jotka tulevat sotkemaan kuviot (niinhän se usein on!), on oman puolison huomioon ottamista se, että osaa asettua hänenkin asemaansa. Myös lapsettoman puolison asemaan tulisi asettua ja antaa hänelle arvo ja oma paikka/rauha. Näin parisuhde voi toimia lapsista huolimatta!
Kun nuo äiti-ihmisen lapset asuvat äidin luona,saattaa se uusperheen mies kokea olonsa jotenkin uhatuksi/mustasukkaiseksi, kun ei yhteistä aikaa enää vaimonsa kanssa olekaan..mies myös hermostuu vaimonsa lapsiin em. syystä.
Eli ei ne lapset ole aina ja vain "rasite" sille perheen naiselle..vaikka miehellä omiakin lapsia olisi,ne hän toki hyväksyy ja vaatii naisensakin hyväksymään..mutta itse ei kykene samaan suhteessa naisen lapsiin.