Yhdysvalloissa ei olla läheskään yhtä ahdasmielisiä täydentävien hoitojen suhteen kuin Suomessa. Tästä esimerkkinä on Pediatrcis-lehden julkaisema lastenlääkäriliiton (American Academy of Pediatrics) laaja artikkeli lasten täydentäviin hoitoihin.
Sen mukaan 73 % amerikkalaisista lastenlääkäreistä yhtyy käsitykseen, että lastenlääkäreiden tehtäviin kuuluu tarjota potilailleen/asiakkailleen ja heidän perheilleen tietoa kaikista mahdollisista hoitomuodoista [mukaan lukien täydentävät hoidot], ja 54 % lastenlääkäreistä yhtyi käsitykseen, että heidän tulisi hyväksyä kaikki potentiaaliset terapiat, ei ainoastaan yleisesti hyväksytyt (lue: käypä hoito -suositusten mukaiset) hoitaessaan potilaitaan.
Soisin etenkin täydentäviin hoitoihin kielteisesti suhtautuvien, englantia ymmärtävien keskustelijoiden lukevan tämän artikkelin huolellisesti kokonaisuudessaan.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/122/6/1374
Sen mukaan 73 % amerikkalaisista lastenlääkäreistä yhtyy käsitykseen, että lastenlääkäreiden tehtäviin kuuluu tarjota potilailleen/asiakkailleen ja heidän perheilleen tietoa kaikista mahdollisista hoitomuodoista [mukaan lukien täydentävät hoidot], ja 54 % lastenlääkäreistä yhtyi käsitykseen, että heidän tulisi hyväksyä kaikki potentiaaliset terapiat, ei ainoastaan yleisesti hyväksytyt (lue: käypä hoito -suositusten mukaiset) hoitaessaan potilaitaan.
Soisin etenkin täydentäviin hoitoihin kielteisesti suhtautuvien, englantia ymmärtävien keskustelijoiden lukevan tämän artikkelin huolellisesti kokonaisuudessaan.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/122/6/1374
Vastaukset 4
Vanhimmat
Artikkelissa kyllä puhuttiin relevanteista ja turvallisista hoidoista. Vaihtoehtohoitojen tarjoajat voisivat parantaa omaa markkinatilannettaan poistamasta tarjonnastaan ne tuotteet, jotka tiedetään varmuudella tehottomiksi.
Myös meillä pyritään antamaan aina tietoa kaikista mahdollisista hoidoista. Tietämys menetelmien vaikutustavoista ja tehosta on perusedellytys onnistuneelle hoidolle. Valitettavasti uskomushoitojen kauppiaat eivät halua osallistua tiedon hankintaan omista puuhasteluistaan, vaan tuputtavat tuotteistaan vielä senkin jälkeen, kun muiden toimesta on osoitettu kauppatavaran olevan epäkuranttia tavaraa. Tämähän on nähty jo moneen kertaan.
"Pediatricians and other clinicians who care for children have the responsibility to advise and counsel patients and families about relevant, safe, effective, and age-appropriate health services and therapies regardless of whether they are considered mainstream or CAM." Tästä ei voi olla muuta kuin samaa mieltä. CAM-hoitojen helppoheikkien kannalta on ikävää, ettei heidän listoiltaan löydy näitä kriteereitä täyttäviä tuotteita. Ainakaan sitä ei ole osoitettu objektiivisin, toistetuin tutkimuksin.
Ylle kirjoitelleet lääketeollisuuden edustajat tai palkatut bulvaanit tai muuten vain ravintolisien vastustajat eivät näe malkaa omassa silmässään. Neuvoisin lukemaan Proviisorilehteä 3/2008, sivu 16.
"Myös lääkkeistä maksavat muut tahot,
kuten valtio, tahtovat mahdollisimman hyvää
lääkettä maksamallaan rahalla, kun
taas lääketeollisuus tahtoo mahdollisimman
paljon rahaa lääkkeellään. Tästä syntyy
selvä ristiriita.
"[Professori] Møldrup esittää ajatuksen, että lääkkeistä maksettaisiin vain, jos ne todella
toimivat (BMJ 2005;330:1262-1264). Valtio
voi päättää, että jos lääke ei toimi, pitää
rahat saada takaisin. Tällainen järjestelmä
tukisi muun muassa potilaan tilan
terapeuttista arviointia. Møldrupin mukaan
järjestelmä olisi voittotilanne kaikille
osapuolille, koska kilpailevassa tilanteessa
vain parhaat lääkkeet voittavat."
http://www.proviisoriyhdistys.net/lehdet_pdf/Proviisori-3-2008.pdf
Ravintolisiä haukkuvat tahot eivät näytä edes ymmärtävän, mistä he krjoittavat. Eiväthän ravintolisät ole lääkkeitä, eikä niitä ole edes tarkoitettu sairauksien hoitoon, vaan täydentämään ravintoa ja parantamaan siten ihmisen luonnollista vastustuskykyä.
Siitä huolimatta yliopistot ja muut tutkimuslaitokset tutkivat ahkerasti ravintolisiä ja ovat osoittaneet, että paljon terveille tarkoitettuja ohjeannoksia suurempina määrinä niillä voi hyvinkin olla lääkkeen kaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Esimerkkinä tämä BBC:n uutisoima tutkimus B1-vitamiinista ja diabeteksen aiheuttamasta munuaisviasta:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7796073.stm
Parhaita esimerkkejä huonosti toimivista lääkkeistä ovat masennuslääkkeet. Niitä kuitenkin popsii 250000 suomalaista. Suurelle osalle niistä ei ole muuta kuin haittaa. Tässä kriittinen katsaus joka selvittää, miksi lääkeet toimivat huonosti. Siinä kokenut psykiatri Ken Gillman kertoo mm. kuinka lääketeollisuus käyttää haamukirjoittajia, joiden teksteihin vaikutusvaltaiset lahjotut lääkärit laittavat nimensä:
http://www.psychotropical.com/ad_rev.shtml
Kevin P. Millerin uusi elokuva Generation RX paljastaa lasten mielialalääkityksen eettiset ongelmat.
http://www.prweb.com/releases/GenerationRx/KevinPMiller/prweb1594454.htm
Buffalon yliopiston psykiatrian professori William Pelham myöntää, että hän on antanut tutkimuksistaan liian myönteisen kuvan ADHD-lääkkeiden vaikutuksista. "Pitkällä tähtäimellä lääkityksestä ei ole mitään hyötyä", hän tunnusti medialle 2007. Suomessakin käytettävä lääkitys perustuu juuri Pelhamin aikaisempii tutkimuksiin, joissa seuranta-aika oli vain vuosi. Nyttemmin on paljastunut, et' kaikki ADHD-lääkkeet kiihottavat sydäntä ja verisuonia, mikä voi johtaa sydänkohtaukseen, aivohalvaukseen ja jopa kuolemaan. Ritalin aiheuttaa geenimuutoksia ja mahdollisesti syöpäsairauden vaaraa. Strattera voi vaurioittaa maksa ja maha-suolikanavaa. Näistä eivät suomalaiset lastenpsykiatrit mielellään kerro.