Heipparallaa. Kertokaapas ihmiset, onko täällä kertakaikkiaan ketään, joka olisi pitkään ollut ihastunut tuntemattomaan, mutta kuitenkin lopulta päätynyt yhteen tämän kanssa?
Itse olen korviani myöten ihastunut poikaan, jonka tapasin ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten ja ihastuin heti. Ne kerrat, kun olen häntä sen jälkeen nähnyt, voi varmasti laskea kahden käden sormilla. Kuitenkin tiedän hänestä yhtä jos toistakin ja olen hänen sukulaistensa kanssa kyllä jutellut. Mutten koskaan hänen itsensä. Katseita on kyllä vaihdettu, pitkiäkin...
Enää en pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa, kuin hänen. Olen suunnitellut tulevaisuuttani ajatellen, että parin vuoden päästä olemme naimisissa ja kaikki menee juuri kuten olen aina haaveillut.
En voi niin vain päästä tästä tunteesta eroon, enkä haluaisikaan. Haluaisin vain tietää, miten ihmeessä voin tuohon poikaan tutustua. Älkääkä nyt vain sanoko, että "mee vaa juttelee, kyl se siitä". Olen ujo, ja vielä vaikeammaksi asian tekee, että mielessäni olen muodostanut tietyn kuvan hänestä, enkä halua kovin helposti sitä rikkoa.. Joku ehkä saattaa ymmärtää, vaikken hyvin osaakaan selittää.
Olen tässä toista vuotta vain toivonut, että tämä kyseinen poika tekisi aloitteen, tulisi juttelemaan ja kaikki rullaisi täydellisesti. Mutta niin ei ole vieläkään käynyt, enkä todellakaan kestä, ellen pian saa häneen tutustua.
Joten vinkkejä pyydetään. Kertokaa, miten itse olette tutustuneet omiin kumppaneihinne ja mitä minä voin tehdä... Myös keskustelunaiheita otetaan vastaan.
Iso kiitos kaikille, jotka vaivautuvat vastaamaan!
Itse olen korviani myöten ihastunut poikaan, jonka tapasin ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten ja ihastuin heti. Ne kerrat, kun olen häntä sen jälkeen nähnyt, voi varmasti laskea kahden käden sormilla. Kuitenkin tiedän hänestä yhtä jos toistakin ja olen hänen sukulaistensa kanssa kyllä jutellut. Mutten koskaan hänen itsensä. Katseita on kyllä vaihdettu, pitkiäkin...
Enää en pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa, kuin hänen. Olen suunnitellut tulevaisuuttani ajatellen, että parin vuoden päästä olemme naimisissa ja kaikki menee juuri kuten olen aina haaveillut.
En voi niin vain päästä tästä tunteesta eroon, enkä haluaisikaan. Haluaisin vain tietää, miten ihmeessä voin tuohon poikaan tutustua. Älkääkä nyt vain sanoko, että "mee vaa juttelee, kyl se siitä". Olen ujo, ja vielä vaikeammaksi asian tekee, että mielessäni olen muodostanut tietyn kuvan hänestä, enkä halua kovin helposti sitä rikkoa.. Joku ehkä saattaa ymmärtää, vaikken hyvin osaakaan selittää.
Olen tässä toista vuotta vain toivonut, että tämä kyseinen poika tekisi aloitteen, tulisi juttelemaan ja kaikki rullaisi täydellisesti. Mutta niin ei ole vieläkään käynyt, enkä todellakaan kestä, ellen pian saa häneen tutustua.
Joten vinkkejä pyydetään. Kertokaa, miten itse olette tutustuneet omiin kumppaneihinne ja mitä minä voin tehdä... Myös keskustelunaiheita otetaan vastaan.
Iso kiitos kaikille, jotka vaivautuvat vastaamaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla siis on jopa sen numero ja osote ja kaikkee mahdollista. ja nään sitä joku muutamia kertoja vuodessa. auttakaaaaa, mitä teen...
olis aika hauskaa jos tyttö tulis yllättäen ovelle ja pyytäisi ulos tai jtn =)
jos se olisi joku ihan random tuntematon tyttö?
Itse olisin kyllä erittäin otettu, ja lähtisin riippumatta siitä minkälainen pyytäjä on. Jos jollain tosiaan olisi rohkeutta tulla ihan ovelle pyytäämään treffeille, ni sen verran kunnioittaisin tekoa, että lähtisin.
Tämä ei varmaankaan kovinkaan auta sinua, sillä kerron omarakkaustarinani. Vaihdoin vasta koulua, ja tapasin siellä ihanan pojan. (olen yläasteella)Toinen parhaista kavereistani tykkäsi myös hänestä. En kertonut hänelle tunteitani. Yhdellä kuvaamataidon tunnilla, sanoin ohi mennen että kaipaisin meseeni lisää osoitteita, ja kas! Sinä päiväni minulle tuli tekstiviesti, jossa tämä poika laittoi minulle hänen meseosoitteensa! Olen mesetellyt hänen kanssaan useasti, ja kerroin hänelle, että kaverini tykkää hänestä. Sitten kaverini sai kuulla siitä. Hän ei suuttunut, mut hänellä olisi ollut siihen oikeus! Tämä minun rakastumiseni tähän poikaan, johti sitten riitaan kahden muun kaverini kanssa. Heistä olin törkeä muka viedessäni toisen miehin! Enhän ollut edes kertonut pojalle että pidän hänestä, enkä varsinkaan olisi halunnut satuttaa parasta kaveriani. Nyt, poika ei puhu minulle, ja jos puhuu, kovin vaisusti puhuukin. En tiedä kertoiko tämä "suuttunut" kaverini pojalle jotain, sillä luulen että hän on suuttunut.. En ole vielä kertonut kuinka ihana poika on. Nyt kun on loma, ette tiedäkkään kuinka minulla on häntä ikävä! Vaikka inhoan koulua, tällä hetkellä eniten odotan että koulu jatkuu ja näen hänet taas! Aijoin kertoa hänelle tunteistani, ja kysyä mitä hän on mieltä. Hän saa valita minut, kaverini tai ihan kenet han haluaa/kenestä hän tykkää. Olen sopinut kaverini kanssa että emme riitele pojasta, vaan kysymme hänen mielipidettä, voihan olla että hän tykkää jostain aivan muusta! Saampas tämän kuulostamaan ihanalta.. Tosiasia on että jos poika kerran on suuttunut, ehkä hän ei halua olla edes tekemisissä kanssani.. ja enkä minä mitään uskalla hänelle sanoa, varsinkaan tunteistani.. Mitä minä teen?! Istuskelen välillä sängylläni ja itken, yöllä herään kun olen nähnyt unta hänestä, ja toivon aamulla että uni olisi ollut totta! Jos joku jaksoi tämän lukea, ja vielä vastatakin jotain, niin kiitos! :)
Minulla on aivan samanlainen ongelma kuin sinulla. Olen ollut 2,5 vuotta ihastunut (todella syvästi)erääseen poikaan. Hän on pari vuotta vanhempi, samassa opiskelupaikassa. Tosin kohta lähtee sieltä pois.
Ihastuin heti kun näin hänet. Tiedän että hänen ajatusmaailmansa on samanlainen kuin minun, mutta milläs näytän sen ulospäin. En ole mitään vihiä ajatuksistani antanut. Tiedän ettei hän olisi minusta varmaan edes kiinostunut. Ne kerrat kun hän on minuun päin katsonut, olen ollut hyvin iloinen, tosin vain vähän aikaa. Ei ne katseetkaan mitään tarkoita.
Tunnen oloni todella ahdistuneeksi koska tiedän hänen olevan samanlainen kuin minä. Enkä todellakaan ole sellaisia ihmisiä ketkä menevät suoraa päätä juttelemaan melkein ventovieraille. Olisi niin hienoa jos hän saisi tietää ajatuksistani jonkin kautta, kuitenkin silleen hienovaraisesti.
Oli suloista lukea aikaisempia vastauksia. Ei minulla olisi kylläkään pokkaa mennä kyseisen pojan ovelle asti. Voi kunpa olisi.
JA KETÄHÄN TÄMÄKIN VALITTELU KIINNOSTAA
Tämä on hiukan erikoinen tarina, mutta totta... Tapasin yhden pojan aloitettuani yläasteen. Olin aika ujo, joten tutustuminen oli vähän vaikeaa. Aloimme kuitenkin jutella ja tekstailla "pervoja viestejä". Jopa hän halasikin minua. Tunsin oloni vapaaksi ja hyväksi. Olin rakastunut häneen. Luulin, että hänkin minuun...Pian niiden viestien jälkeen hän oli, kuin mitään välillämme ei olisi tapahtunut. Hän ei enää puhunut minulle ja oli todella kylmä minua kohtaan. Alkoi jopa seurustella... Olin masentunut, ja itkin paljon. Pienikin asia sai minut itkemään. En pystynyt kertoa kenellekkään. Miksi edes olisi pitänyt? Aloin myös lintsata koulusta, koska hän oli samalla luokalla. Olin aiemmin pitänyt koulusta, mutta siitä tulikin helvettiä. Kun oloni parani, yritin monesti uudestaan, mutta turhaan. Hän jopa kerran leikki, etten olisi paikalla! Olin tyrmistynyt, mutta yritin ja yritin kunnes voimat loppui. Keksin suunnitelman, miten kostaisin sille. Loin pilatyypin faceen ja sain hänet rakastumaan pilatyyppiini. Jopa puhuimme puhelimessa, mutta hän ei koskaan tunnistanut ääntäni. Aina öisin ahdistuin, itkin ja vannoin, että lopetan tämän. En pystynyt. Päivällä kaikki koston aiheet tulivat taas mieleeni. Nauroin jopa hänen ja pilatyyppini riidoille. Lopulta pilatyypistäni kiinnostui moni muukin. Vain yhtä henkilöä kaduin, erästä söpöä poikaa, jolla oli asiat muutenkin huonosti. Poistin pilatyypin, enkä muista sen salista enää. Kerroin hänelle siitä, ja hän alkoi huomioida minua taas! Hän hymyili ja väitti, että hänen tilallaan olisi ollut hänen kaverinsa. Se ei ollut totta. Miksi hän valehtelee? Ja heti seuraavana päivänä aina tähän päivään asti on taas, kuin minua ei olisi. Kerroin omalla proffallani tälle toiselle pojalle totuuden, vaikka se oli vaikeaa. Hän oli lukenut viestit, mutta ei vastannut. Nyt minulla on uusi ihastus, joka nolaa minut koko ajan. Yritän saada hänet mustasukkaiseksi...
jaa