miten olette kertoneet ettette ole heteroita?

kertonut kellekään, vain yhdelle hyvälle ystävälle kerroin. Hän on se josta tiesin että ottaa asian täysin normaalisti, kuin olisin kertonut minkä tahansa muun jutun.
En myöskään asiaa salaile, vihjeitä annan koko ajan mutteivät minusta sellaista edes osaa ajatella! Tämä jotenkin huvitttaa minua. Mitään ahdistusta en asiasta tunne, olen aina ollut tosi privaatti ihminen, en laulele aioitani muutenkaan ympäriinsä vaikka sosiaaliseksi minua kuitenkin luonnehditaan.
Ehkä joku kaunis päivä ilmoitan sen facebookissa kaikille yhtä aikaa, vaikka sitten kun olemme tämän ensimmäisen tyttöystäväni kanssa ensimmäisen kerran rakastelleet..

Tulee ekana mieleen se kun kerroin pomolle asiasta. Hän kysyi että "Mitä se sun mies tekee työkseen?" Mä sanoin että ei mulla oo miestä. Pomo kysyi et "Ai, ooksä yksin sen sun lapsen kanssa?" Mä sanoin siihen et "Ei, mulla on nainen." Pomon suu venähti auki ja se kysyi "MIKÄ sulla on?"
"Nainen, mulla on nainen."
"Ahaa...Okei." Ja sit se jo selitti kovasti jotain muuta asiaa. :)

Kaikki on aina suhtautuneet aivan helvetin korrektisti asiaan, ehkä siksi että koitan tuoda sen julki hyvin luontevasti, en kuuluta mutten salailekaan, kerron kun se tulee luontevasti esille.

Äitille ja siskolle huikkasin kokkauksen lomasta että "Niin.. Ollaan me itse asiassa sen "X":n kanssa vähän enemmänkin ku vaan kavereita" kun kerroin uudesta "ystävästä" jonka olin tavannut netissä.. Sisko tajusi heti ja tivasi että miksi mä en koskaan oo sanonu mitään aiemmin. Äiti ei millään hiffannu asiaa ja tamppasi edestakaisin keittiön ja olohuoneen väliä joku kauha kädessä ja hoki että "Mitä? Mitä?" kunnes sisko vihdoin sanoi "Eksä tajuu, se tykkää tytöistä!"
:D

asian kavereille ja porukoille päin naamaa. eikä mikään muuttunut. jotkut oli yllättyneitä, ja joillakin loksahti mun suhteen palaset paikoilleen. äiti oli jo arvannut asian. töissä ja sukulaisissa asiaa ei tiedetä. riittää kun tärkeimmät ihmiset tietää.
eli mun kaapista ulostuloon ei liity mitään dramatiikkaa. :) saa nähdä miten sitten käy, kun työpaikalla asia alkaa tulla tietoon... siellä kun löytyy näitä pellejä joilla ei ole omaa elämää...

Ei mulla ollut silloin vielä tyttöystävää,olin asian tajunnut itsekkin vasta.Mulla oli helppo sanoo vanhemmille et oon lesbo.Se oli lauantai ehtoo.Faija luki iltaleheteä olkkarissa ja mutsikin luki jotain lehteä sohvalla.Mä keitin niille kahvit ja tarjoilin ne olohuoneeseen,pullatkin pistin pöytään.Se ei herättänyt niissä vielä mitään hämmästystä,mä keitin usein niille kahvia kotona asuessa.
Sitten sanoin niille et mulla olisi vähän asiaa,jotta pitäkää kahvikupistanne kiinni.Sanoin että ihastuin yhteen tyttöön ja oonkin todennäköisesti lesbo.Faija käänsi lehdestä sivua ja kysyi et oonko nyt ihan varma?Mutsi sanoi ettei mun tarvii olla varma nyt tässä hetkessä,että olen niin kun musta hyvältä tuntuu.Lähdin koirien kanssa ulos,jättääkseni ne rauhassa juttelemaan.Katoin ulkona olkkarin ikkunasta sisään ja ei ne tainnut jutella siitä ollenkaan,lukivat vaan lehteä.
Sisaruksille en erikseen kertonut,ne oli jutellut vanhempien kanssa.Kaverit nauroi vaan ja sano että et sit kyllä tule pussaamaan ja mä nauroin etten varmana pussaiskaan.Niitten kanssa on ollut välillä hankalaakin kaapista tulon kanssa,mut sit taas olen saanut hirmuisesti uusia hyviä ystäviä,heteroita ja homoseksuaaleja.