hieman säälittävänä.
Sä olet mulle kuin huumetta ja mä olen riippuvainen sinusta. Hakeudun päivittäin sun seuraan. Mikäli päiväkin menee, etten ole keskustellut sun kanssa tai päässyt muuten sun lähelle, iskee epätoivo. Yritän kuitenkin pitää itseni kurissa, koska minusta on alkanut tuntua siltä, että olen jo narahtanut. Sen verran omituisia katseita joskun saan osakseni. En välttämättä sinulta, mutta toisilta henkilöiltä.
Tänään pohdit ääneen joulunviettoa, lähinnä missä viettäisit. Et tosin päässyt ensimmäistä lausetta pidemmälle, syy oli kokonaan minun. Tuskin arvaat, mitä olisin halunnut ehdottaa...
Jotenkin tämä tilanne on mennyt siihen pisteeseen, ettei tämä ole enää minusta kivaa. Sinun tunteistasi minua kohtaan en tiedä, mutta tuskin niitä on sen enempää kuin ketä tahansa kadulla kävelevää henkilöä kohtaan. Enkä minä kykene nostamaan kissaa pöydälle. Vaikka niin kai tässä olisi parasta tehdä. Minäkin voisin taas jatkaa elämääni eteenpäin. En tiedä monestiko päätä pitää lyödä seinään ennen kuin asia oikeasti valkenee minulle, eli tajuan että sinä et minusta välitä sillä tavalla kuin vaadittaisiin minkäänlaiseen suhteeseen.
Pidät mua varmaan muutenkin omituisena. Mutta muista, sinäkin näet minusta enimmäkseen vain sen kovan suojamuurin, jonka olen rakentanut sisimpäni ympärille. Valitettavasti siinä muurissa on aukkoja, joista sinä hetkittäin onnistut luikertelemaan sisälle. Oikeasti se on kuin korttitalo, joka romahtaa hetkellä millä hyvänsä. Ja jos niin käy en uskalla edes ajatella mitä tapahtuu. Luulisin, että olet huomannut tämän keskustellessamme. Keskustelen enimmäkseen vain asioista, jotka oikeasti ovat minulle suurelta osin täysin merkityksettömiä. Puhun pelkästään puhumisen vuoksi. Toisinaan tulee kyllä hetkiä, jolloin en kykene sanomaan mitään. Ja hiljaisuuden muuttuessa kiusalliseksi, liukenen paikalta. Enimmäkseen se ei kyllä ole sitä.
En tiedä mitä tästä tulee tai tuleeko mitään, sen kuitenkin tiedän, että olet minulle rakkaampi kuin kukaan toinen henkilö itseni lisäksi. Vaikka tästä ei koskaan tulisikaan mitään, vaikka löytäisit itsellesi onnen jostakin toisaalta, sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka minun sydämessäni.
Sä olet mulle kuin huumetta ja mä olen riippuvainen sinusta. Hakeudun päivittäin sun seuraan. Mikäli päiväkin menee, etten ole keskustellut sun kanssa tai päässyt muuten sun lähelle, iskee epätoivo. Yritän kuitenkin pitää itseni kurissa, koska minusta on alkanut tuntua siltä, että olen jo narahtanut. Sen verran omituisia katseita joskun saan osakseni. En välttämättä sinulta, mutta toisilta henkilöiltä.
Tänään pohdit ääneen joulunviettoa, lähinnä missä viettäisit. Et tosin päässyt ensimmäistä lausetta pidemmälle, syy oli kokonaan minun. Tuskin arvaat, mitä olisin halunnut ehdottaa...
Jotenkin tämä tilanne on mennyt siihen pisteeseen, ettei tämä ole enää minusta kivaa. Sinun tunteistasi minua kohtaan en tiedä, mutta tuskin niitä on sen enempää kuin ketä tahansa kadulla kävelevää henkilöä kohtaan. Enkä minä kykene nostamaan kissaa pöydälle. Vaikka niin kai tässä olisi parasta tehdä. Minäkin voisin taas jatkaa elämääni eteenpäin. En tiedä monestiko päätä pitää lyödä seinään ennen kuin asia oikeasti valkenee minulle, eli tajuan että sinä et minusta välitä sillä tavalla kuin vaadittaisiin minkäänlaiseen suhteeseen.
Pidät mua varmaan muutenkin omituisena. Mutta muista, sinäkin näet minusta enimmäkseen vain sen kovan suojamuurin, jonka olen rakentanut sisimpäni ympärille. Valitettavasti siinä muurissa on aukkoja, joista sinä hetkittäin onnistut luikertelemaan sisälle. Oikeasti se on kuin korttitalo, joka romahtaa hetkellä millä hyvänsä. Ja jos niin käy en uskalla edes ajatella mitä tapahtuu. Luulisin, että olet huomannut tämän keskustellessamme. Keskustelen enimmäkseen vain asioista, jotka oikeasti ovat minulle suurelta osin täysin merkityksettömiä. Puhun pelkästään puhumisen vuoksi. Toisinaan tulee kyllä hetkiä, jolloin en kykene sanomaan mitään. Ja hiljaisuuden muuttuessa kiusalliseksi, liukenen paikalta. Enimmäkseen se ei kyllä ole sitä.
En tiedä mitä tästä tulee tai tuleeko mitään, sen kuitenkin tiedän, että olet minulle rakkaampi kuin kukaan toinen henkilö itseni lisäksi. Vaikka tästä ei koskaan tulisikaan mitään, vaikka löytäisit itsellesi onnen jostakin toisaalta, sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka minun sydämessäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet minulle. Älä mieti liian paljoa, älä ainakaan murehdi. En pidä sinua säälittävänä, minähän arvostan sinua ja välitän todella paljon. Asiat menevät omalla painollaan, älä hätäänny.. tunteet kasvaa mitä enemmän vietetään aikaa yhdessä.
haittaako se? Mä en jaksa olla varmaan kenestäkään niin paljoa kiinnostunu, että se riittäis .... suhteeseen =? Olen kiinnostunut asioista ja uudesta ja jännästä ja kaikesta mahdollisesta, ehkä ihmisistäkin, Mutta mä en jaksais kovin kauan samaa. Ihmistä siis silleen, et pitäis olla vaan siitä kiinnostunu. - Ehkä mä kyllästyn nopeasti: tää on nähty'
Ja hyppään eteenpäin. Mä sain seikkailijan profiilikseni, jossain "millaista parisuhdetta tai miestä etsit" -testissä. Vaihtoehtoina; pelimies- uskollinen ja seikkailija. =*
Ehkä mä haluaisin tehdä yhdessä ja kokea jotain, mun mieheni kanssa, kuka se sitten onkaan.
toi ois ollu mulle
myöskään säälittävä.Mä ainakin arvostan sua kaikesta siitä mitä oot,mitä näen mitä kuulen.
Välitän ja sulla tulee myös olemaan paikka mun sydämessä..aina.
ei siksi, että sä olisit tällainen, mutta siksi, että sä voisit kirjoittaa näin hassusti. No, ehkä tossa oli jotain, mistä sut vois tunnistaa, silleen ulkoisesti, mutta sä et ehkä tiedä, että mä näen ihmiset vähän eri tavalla. Mä taidan nähdä ne enemmän sisäisesti, tai ainakin jotkut, tai ainakin silloin, kun mä jaksan katsella. Aina en jaksa, kun se on joskus niin väsyttävää... Sua mä kyllä jaksan katsella, noista hassuista jutuista huolimatta. ;) Kun sä nyt vaan oppisit ymmärtämään, ettei kissaa nosteta pöydälle, vaan sitä silitetään ja rapsutetaan korvan takaa. :)