Tänään on kauhun päivä minulle nimittäin jouluaatto. En jaksa lähteä vanhemmille syömään. Piti valehdella että olen flunssan kourissa. En jaksa sitä tekopyhää juttua lapsuuden kodissani,ei vain kiinnosta mikään. Avomieheni ei ymmärrä että kärsin ajoittaisista masennusjutuista. Nyt kauhea riita päällä kun kuulemma en ole oikeasti kipeä enkä tänään jaksa muuta kuin viettää jouluaaton kotona. Miten saa toisen ihmisen ymmärtämään että aina ei kiinnosta mikään ja mieli on todella pahasti maassa? mitä muilla masentuneilla tänä jouluna,miten teillä menee?
voi ymmärtää!!??
Miksi ei ihmiset
6333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen sairastanut vaikeaa masennusta jo useamman vuoden.
Tämä vuosi on ollut siitä erilainen etten ole yksinkertaisesti kyennyt tsemppaamaan edes jouluksi. Kodin olen saanut pintapuolisesti siivottua, lahjata laitettua ja siinäpä se. Onneksi ei ole lapsia joita varten olisi pitänyt enempää.
Aattoilta on perinteisesti vietetty miehen mummolassa. Tänä vuonna en voinut edes ajatella kyseistä hulinaa ja ihmispaljoutta jouluruokineen ja kaikkineen. Väsymys on maatakaatava. En varmasti olisi ollut ilo silmälle tai tuonut osaani joulutunnelmaan.
Mieheni onneksi ymmärsi tämän hyvin, nappasi koiramme mukaan ja lähti perheensä pariin. Minä jäin kotiin lepäämään ja tekemään neulomuksiani.
Olin alitajuisesti toivonut että masennukseni olisi antanut armoa edes täksi yhdeksi päiväksi.
Tämä joulu ei ollut minua varten.
Ehkä ensi vuonna.
Meillä on vähän sama homma, mulla on pahoja muistoja lapsuuden jouluista enkä jaksa teeskennellä iloista kun oikeasti tekis lähinnä mieli vain maata sängyssä ja itkeä kun on niin paha olla ja voimat poissa :( Musta kaikkein pahinta on jos täytyy yrittää teeskennellä olevansa ok vaikka oikeasti ei ole, sehän vain pahentaa tilannetta...
Pelottavaa, että ihminen rypee itsesäälissä. Joulu on yksi päivä tai joillekkin useampi päivä vuodesta. Ei sen kummempaa. Miksi sitä ei voi mennä samaa rataa kuin jokaikinen päivä.
Teeskentely on yhtä helvettiä. Ja nää ihmiset, jotka on saaneet päähänsä piristää toista sillä, et houkuttelevat ja jankkaavat ja puoliväkisin yrittävät raahata johonkin tilaisuuksiin mukaan.
Jos ne ite viihtyvät hulinassa ja juhlissa niin miksi on niin vaikea ymmärtää, että jollekin ne voi olla vain ja ainoastaan kärsimystä.
Sitten kun vielä jälkeenpäin tullaan sanomaan, ei kysymään, että eikös ollutkin hyvä että päätit kuitenkin lähteä...
Näissä on pakko olla tietyllä tavalla itsekäs ja tarvittaessa vaikka kuinka jyrkästi kieltäytyä mieluummin kun lähteä pahaa oloaan vielä lisäämään. Mutta silti, eikö ne kuuntele vai eikö ne ymmärrä(?)
Mulla on sama juttu esitän aina että mulla on kaikki ok vaikka todellisuudessa oon vakavasti masentunu. Joskus vaan rooli pettää.
Itselläni meni joulu kohtuullisen hyvin, vaikka pieni masennus on kalvanut jo pitkän aikaa. En olisi halunnut mennä äitini luo aattona syömään jouluruokia ja availemaan lahjoja, viivyttelin lähtöä niin pitkään kuin pystyin. Jotenkin koko joulu ja varsinkin se miten äiti siihen suhtautuu tuntuu tekopyhältä paskalta, äiti kun on "normaalisti" alkoholisti ja kaikkea muuta kuin mitä jouluna esittää.
Joulunaika masentaa, tänä vuonna entistä enemmän. Edelliset joulut on menneet päin honkia vanhempien juomisen takia, ei siksi kiinnosta koko juhla ainakaan vanhempien seurassa. Mummon takia piti tämä aatto olla äidin luona, vaikka olin alunperin menossa tädin luo muiden mukavien sukulaisten pariin.
Kulisseja yritä oman masennukseni kanssa pitää pystyssä. Kyllä monet läheiset ihmiset tietää vanhempieni tilanteen ja ettei minulla ole ollut kovin mukavaa viime aikoina parin muunkin syyn takia. En kuitenkaan halua näyttää masennustani ja pahaa oloa esimerkiksi työpaikalla ja harrastuksissa, vaikka se sielläkin välillä puskee läpi niin että on poistuttava syrjään itkemään.
Onneksi olen itse huomannut mielentilani ja tiedän että säännöllinen käynti psykologin luona auttaa masennukseeni, on auttanut ennenkin. Ammattiauttaja saa taas jaloilleen ja uskon huomiseen herääämään, toivottavasti.. Huomenna olisi tarkoitus varata aika uudelle logille, vähän jännittää että millainen ihminen siellä on vastassa...