Kävin isoisäni ja kahden muun sukulaismiehen kanssa viime kesänä luovutetun Karjalan alueella Käkisalmella, ukkini entisen kotitalon paikalla.
Talo on nykyisin lähes raunioina, ja pihapiirissä kasvaa puskaa ja todella isoja ja paksurunkoisia puita. Lähellä on keto tai niitty, ja sen keskellä iso kivi. Siihen istuimme ja söimme evästä. Nokkonen tai jokin kasvi haisi voimakkaasti ja varmaan haisi myös maa tai laho. Ilmassa "leijaili" pitkiä hämähäkinseittejä, jotka kiilsivät auringossa. Paikasta tuli minulle todella oudot fiilikset. En ollut aiemmin nähnyt sitä pihapiiriä, mutta jotain tuttua siinä oli, samalla jotain karmeaa. Tunnelmaa voisi kuvata dramaattiseksi ja tarunomaiseksi.
Sitten ihan yllättäen kuului kikatusta talolta päin. Kun katsoimme sinne, siellä näkyi portailla seisomassa pieni lapsi harmaissa tai valkoisissa vaatteissa jotenkin lepattavana tai roikkuen. Jos se olisi vain ollut siinä, olisin ehkä luullut, että ovenkahvaan on laitettu roikkumaan rätti. Se kuitenkin kääntyi poispäin ja katosi. Tällöin viimeistään varmistuin että se oli selvästi lapsi ja poika. Ovi oli kiinni joten se ei voinut mennä siitä läpi, se vain haihtui!
Kun kuljimme vielä kerran talon ympäri, näimme että jotain vaaleaa vilahti aivan edessämme nokkosten seassa. Me kaikki hätkähdimme, mutta ukkini kalpeni ja näytti todella pelästyneeltä. Hän sanoi, että hän selvästi näki, että siinä oli hän itse lapsena. Me muut katsoimme juuri silloin toiseen suuntaan emmekä nähneet mikä siinä meni.
Todella kummallinen juttu.
Talo on nykyisin lähes raunioina, ja pihapiirissä kasvaa puskaa ja todella isoja ja paksurunkoisia puita. Lähellä on keto tai niitty, ja sen keskellä iso kivi. Siihen istuimme ja söimme evästä. Nokkonen tai jokin kasvi haisi voimakkaasti ja varmaan haisi myös maa tai laho. Ilmassa "leijaili" pitkiä hämähäkinseittejä, jotka kiilsivät auringossa. Paikasta tuli minulle todella oudot fiilikset. En ollut aiemmin nähnyt sitä pihapiiriä, mutta jotain tuttua siinä oli, samalla jotain karmeaa. Tunnelmaa voisi kuvata dramaattiseksi ja tarunomaiseksi.
Sitten ihan yllättäen kuului kikatusta talolta päin. Kun katsoimme sinne, siellä näkyi portailla seisomassa pieni lapsi harmaissa tai valkoisissa vaatteissa jotenkin lepattavana tai roikkuen. Jos se olisi vain ollut siinä, olisin ehkä luullut, että ovenkahvaan on laitettu roikkumaan rätti. Se kuitenkin kääntyi poispäin ja katosi. Tällöin viimeistään varmistuin että se oli selvästi lapsi ja poika. Ovi oli kiinni joten se ei voinut mennä siitä läpi, se vain haihtui!
Kun kuljimme vielä kerran talon ympäri, näimme että jotain vaaleaa vilahti aivan edessämme nokkosten seassa. Me kaikki hätkähdimme, mutta ukkini kalpeni ja näytti todella pelästyneeltä. Hän sanoi, että hän selvästi näki, että siinä oli hän itse lapsena. Me muut katsoimme juuri silloin toiseen suuntaan emmekä nähneet mikä siinä meni.
Todella kummallinen juttu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielenkiintoinen tapaus. Ottamatta tässä tarkempaa kantaa kertomuksen todenperäisyyteen, muutamia näkökohtia:
kuten tunnettua nykyfysiikassa aika kuvataan neljänneksi ulottuvuudeksi. "Ajanvirrassa" aistimme on normaalisti sidottu ohikiitävään nykyhetkeen, menneisyyttä tai tulevaisuutta emme "elämyksellisesti" pysty havainnoimaan, menneisyys on erilaisten muistikuvien (miksei valokuvienkin varassa) tulevaisuutta pystymme toki ennustamaan, tiettyjen toistuvien tapqhtumien osalta hyvin tarkastikin.
Fysiikka ei välttämättä aseta rajoja sille,etteikö menneisyyden ja tulevaisuuden maailma olisi laajemmassa katsannossa yhtä reaalinen kuin nykyhetkenkin. Palstalla on usein kerrottu tulevien tapahtumien ennalta näkemisestä (esim. enneunet). On arveltu, että joissan poikkeuksellisissa olosuhteissa voisimme ainakin rajoitetusti havainnoida sitä tulevaa (ja myös mennyttä) reaalimaailmaa.
Jos tämä käsitys hyväksytään, en näe estettä sille, että vanhan kotipaikan näkeminen vuosikymmenten takaa olisi luonut emotionaalisen tunnetilan, joka tarjosi aistimuksen menneestä reaalimaailmasta.
että havainto "omasta haamusta" ei olisi hallusinaatio, vaan mainitsemani tunnetilan synnyttämä "poikkeuksellinen olosuhde", jossa, niin kuin kertomuksessa mainitaan, myös toiset paikalla olijat ovat nähneet paranormaaleja ilmiöitä. So. ovat nähneet "heijastuksia" paikassa aikoinaan sattuneista silloisen reaalimaailman todellisista tapahtumista.
Kiinnostava teoria. Mietin vain, mitkä muutkin tekijät kuin vahvat emootiotilat voisivat asettaa alttiiksi tällaiselle "rewind"-ilmiölle.
Koin nimittäin itse parikymmentä vuotta sitten vastaavanlaisen tapauksen: heräsin aamuyöllä johonkin, ja kun avasin silmäni niin ehdin vilaukselta nähdä vieressä nukkuvan mieheni jalkopäässä pienen kiharahiuksisen pojan, joka samassa hetkessä kääntyi pois ja hävisi. Näin hänet aivan selvästi, koska oli myöhäinen kevät ja huone oli jo valoisa. Ensin ihmettelin, että pieni enkelikö kävi miestäni katsomassa, mutta myöhemmin tajusin vanhoja valokuvia katsellessani, että mieheni oli lapsena näyttänyt juuri sellaiselta kuin se pellavapääpoika sängynpäädyssä.
Myös unen ja valveen rajatilassa ihminen on varmaan herkimmillään ja siinä tilassa olen kokenut muitakin erikoisia ilmiöitä. On joka tapauksessa kiehtova ajatus, että Aika on kuvatulla tavalla venyvä käsite...
Oli tosi mielenkiintoinen juttu! Omatkin isovanhempani ovat Karjalasta ja olen myös käynyt Käkisalmella. Sinne liittyy niin paljon muistoja ja tunteita, suomalaisten tappamista ja talojen tuhoamista, että en ollenkaan ihmettelisi, jos siellä jotakin yliluonnollista tapahtuisi. Ehkä ukkisi sai vilauksen siitä, miten iloista hänellä lapsena oli, ettei viimeiseksi mielikuvaksi kotitalosta jäisi se ränsistyneisyys ja tuho, joka nyt vallitsee. Ei suomalaisten Karjalaa enää ole, on vain muistot.
Todella mielenkiintoinen juttu. Jotkut ovat joskus puhuneet että erilaiset tapahtumat voisivat tallentua maailmaan niinkuin ääni tallentuu nauhalle... En oikein itekkään tajua mitä selitän :) Tarkoitan vain että jos se oli jonkinlainen tallentuma. En kyllä käsitä miten sellainen tallentuma voisi tapahtua. Kuitenkin.... Kiitos mielenkiintoisesta lukemisesta.
// Jotkut ovat joskus puhuneet että erilaiset tapahtumat voisivat tallentua maailmaan niinkuin ääni tallentuu nauhalle...//
Erään filosofian mukaan esine tai olio on 4-ulotteisessa avaruus-aikamaailmassa olemassa sekä menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa.
Sanotaan, että sen "maailmanviiva" lävistää aikaulottuvuuden alkaen kaukaisesta menneisyydestä hamaan tulevaisuuteen. Normaalissa oloissa aistimme siitä vain eräänlaisen "projektion", sen, millainen se on nykyhetkenä. Tuo mainitsemasi tallentuma voisi olla sen "projektio" jonakin menneisyyden hetkenä.
Oheisessa kansantajuisessa esityksessä Kullervo Rainio kuvaa, miten vaikea meidän on hahmottaa tuota 4-ulotteista maailmaa:
http://personal.inet.fi/koti/kullervorainio/kotisi41.html
//.. että erilaiset tapahtumat voisivat tallentua maailmaan niinkuin ääni tallentuu nauhalle...//
Siinäpä se suuri mysteeri juuri on, miksi nämä tallentumat pyrkivät usein keskittymään paikkoihin, joissa jotakin dramaattista tai merkittävää aikoinaan on sattunut. Tuossa avauskommentissa sitä dramatiikkaa varmaan edusti se jyrkkä vastakohtaisuus minkä läsnäolleet talon aikaisemman ja nykyisen ilmapiirin välillä havaitsivat.
Mitäköhän itse näin, kun olin menossa pää-kirjastomme wc:hen?
Olin noin 5/metrin etäisyydellä toiletin ovesta, kun sisään meni minun kaksois-olentoni, järkytyksestä hätkähtäen kiirehdin heti perässä, ovi ehti kuitenkin kolahtaa edessäni kiinni,olin kuitenkin silti hetkessä sisällä,,,,yksin.
jokin dejavu:n kaltainen aistifysiologinen ilmiö. Aika- ja paikkaulottuvuus ovat kyllä aivan reaalimaailmassakin vekkuleita suureita, alkeishiukkanen siirtyy samanaikaisesti paikasta toiseen useita eri reittejä käyttäen. Lyhytkestoisissa atomi-ilmiöissä ajan havaitaan kuluvan epätasisesti, hetkellisesti jopa "väärin päin", tulevaisuudesta menneisyyteen. Luonnonilmiöiden perimmäistä olemusta tutkittaessa joudutaan usein paradoksaalisiin tilanteisiin. Isaac Newton sanoi: löysin rannalta muutamia erikoisen kauniita kiviä (=keksimänsä luonnonlait) totuuden valtameren avautuessa tutkimattomana eteeni.
Joo, tilanne oli todella outo, "se jokin" meni ovesta aivan kuten siitä olisin itse mennyt ja ovi oikein kolahti kuuluvasti edessäni mennessään kiinni.
Olen kokenut erään toisenkin kerran ns. "etiäisen".
Kaverini nais-ystävän piti saapua sovittuun mestaan kaupoilta päästyään.
Istuimme pöydässä[baarin] rupatellen, kun kaverini katsoi ulos huomaten naisensa ja sanoi:"Katsos, sieltähän se Eija tuleekin", hän näki kadulle avatuvasta ikkunasta naisensa kävelevän ikkunan ohi kohti ovea[minäkin näin silmä'nurkastani].
Ei sitten tullutkaan,tuli vasta muutaman hetken kuluttua, jolloin ihmetyksissämme kyselimme häneltä, milloin tuli, menikö ohi, tuliko suoraan ja milloin jne, hän sanoi tulleensa suoraan ovelle ja sisään,muuten aivan kuten "etiäisensä", joka ei kuitenkaan tullut sisälle asti.
pidettiin outona sitä,jos vierailija saapuu ilman etiäistä.Terve erämaaelämä herkistää aistit.