Olen epäonnistunein lapsi meidän perheessä. Äitini on vielä elossa. Nytkin vietän joulua hänen kanssaan. Elämänkumppani-haaveet hautasin jo joitakin aikoja sitten, uskon sen jo, että olen paska ihminen parisuhde-hommiinkin. En vain kelpaa.
Kaikki yritykseni saada edes siedettävä elämä ovat epäonnistuneet.
En ole enää nuori, olen 32-vuotias nainen.
Toivo on mennyttä. Toivottavasti viikatemies tulee armahtamaan ensi vuonna.
Kaikki yritykseni saada edes siedettävä elämä ovat epäonnistuneet.
En ole enää nuori, olen 32-vuotias nainen.
Toivo on mennyttä. Toivottavasti viikatemies tulee armahtamaan ensi vuonna.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harmi jos näet asian noin.. olen samaa ikäluokkaa, eli nuori. Elämää edessä vaikka kuinka paljon. En ole vakavassa parisuhteessa koska en jaksa ketään kovin pitkää aikaa! Kyllästyn parin-kolmen vuoden tai viimeistään muutaman vuoden kuluttua miehiini! Usko pois, parisuhde-elämä ei ole aina ihanaa. Itse olen ainakin siviilisäätyyni (ei vapaa mutta yksinasuva) hyvin tyytyväinen. Siedettävän elämän saaminenkin onnistuu paljon paremmin kun on tietty vapaus.
Elämässähän on paljon muutakin kuin miehet ja parisuhde!
ja miksi pitäisi päteä elämässä,päteminenkö se nyt on ihmisen elämässä tärkeintä.
Elämässä on kyse oppimisesta ja ymmärtämisestä,
käsityskyvyn laajentamisesta. Ei pätemisestä.
Voit silti olla todella hieno ihminen vaikket olisikaan saavuttanut elämässäsi "yhtään mitään".
Juuri ne "saavuttajat" ovatkin usein huonoja ihmisiä.
Se on hienoa että sinulla on äiti jonka kanssa
tulet toimeen(toivottavasti..) parempi se on kun ola ihan yksin.
Et ehkä ole nuori muttet vanhakaan,olet aikuinen. Sinulla on paljon hyvää elämässäsi vielä edessäsi,
täytyy vaan olla kärsivällinen ja toimia aina itsensä puolesta ja asioidensa eteen jotta saavuttaa jotain hyvää.
No älähän nyt, päälle kolmekymppisenä se elämähän vasta alkaa ja oma sukulaiseni löysi elämänkumppaninsa vasta viisikymppisenä.
Se tulee sitten joskus se oikea. Etkä ole luuseri, moni ajattelee juuri noin itsestään. Sitä on taipuvainen itsekritikkiin joka on aiheeton.
http://chat.suomi24.fi/login.cgi?gid=19&category=1
Sama tilanne, vaikka jotain pientä onkin toivon mukaan. Yksin kuitenkin elelen ja köyhänä, ehkä joskus korjaantuu köyhyyskin kun sen eteen teen jotain koko ajan.
Kelpaat. Joskus ei vaan sormia napsauttamalla löydy, ja kuten aiemmin todettu elämähän vasta alkaa yli kolmekymppisenä. Miten kaikki löytäisi kumppanin johonkin standardi aikaan. Siedettävää elämää voi saada miettimällä onko ala oikea, tuntuuko ok:lta ja missä paikoissa kävisi seuraa katselemassa. Mielenkiinnon kohteet, arvoja ja löytyisikö muita tuttuja vaikka se on vaikeaa joskus.
Minäkin olin aina se, joka ei kelvannut, jonka kanssa kukaan ei halunnut olla. Kunnes vasta 50:nä tajusin, ettei kukaan tykkää, jos ei itse tykkää itsestää. Kunpa olisin saanut apua jo sinun iässäsi ja hoksannut silloin kelpaamattomuuteni syyt ja seuraukset....