Minkälaista on opiskella lääketieteellisessä tiedekunnassa? Joutuuko ahertamaan kaikki päivät ja jääkö yhtään vapaata aikaa? Onko paljon fysikkaa?
Kiitos
Kiitos
opiskelu lääkiksessä?
a.j
71830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleisesti ottaen voin kertoa, että lääkiksessä opiskelu on hyvin "koulumaista", eli sinulle lyödään lukukauden alussa valmis lukujärjestys käteen, ja sitä sitten noudatetaan. Lääkiksessä yleisesti ottaen on harvoin aikaa "lorvimiseen", eli koulua on käytännöllisesti katsoen enemmän tai vähemmän joka päivä. Vapaa-aikaa toki jää, mutta samanlaisesta akateemisesta vapaudesta kuin esimerkiksi humanistit nauttivat, et pääse osalliseksi, koska hommat on hoidettava järjestyksessä ja ajallaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esimerkiksi eräät prekliiniset opintojaksot on läpäistävä, ennen kuin voit jatkaa opintoja - lääkiksessä siis voi jopa "jäädä luokalle" (eli tipahdat kurssittomaksi). Opetus lääkiksessä vaihtelee yliopiston mukaan, mutta opiskelu ei ole sellaista kirjatenttiahertamista kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteellisellä tai humanistisella alalla, vaan luennoilla ja harkkatöissä todella käydään. Myöhemmin vaihtelua tuovat erimuotoiset kliiniset opinnot, jolloin alkaa oikeastaan olla jo aika kivaa.
Opiskelukaverit ovat useimmiten kivaa porukkaa, ja kurssien yhteishenki on tiivis. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että medarit ovat keskimäärin erittäin sisäsiittoista porukkaa, joten ulkopuolisten kanssa ei pahemmin ainejärjestön tai kurssin puolesta olla tekemisissä - kannattaa siis itse hankkia yliopistolta muitakin kuin medarikavereita, ellei sitten halua upota lääkiksen sisäsiittoiseen maailmaan, joka muuten voi käydä pitkän päälle aika tylsäksi. Suurin osa porukasta on ihan kivaa, mutta itse pidän esimerkiksi jeesustelijoita ärsyttävinä - tämä siis henkilökohtaisena mielipiteenä; kannattaa muistaa, että kollegiaalisuus painaa paljon medariporukassa, ja myös myöhemmin työelämässä - kollegoja ei haukuta.
Oppiaineet ovat kahden ensimmäisen vuoden aikana lähinnä perusluonnontieteitä, minkä jälkeen seuraa eräänlainen "välivaihe", kliiniseen vaiheeseen valmistavat propedeuttiset opinnot. Loput onkin sitten kliinistä opiskelua, erilaisten erikoisalojen piirissä. Fysiikkaa lääkiksessä ei mainittavasti opiskella, vaan se täytyy osata lähinnä valintakoetta varten.
Toivottavasti tästä oli apua.
ITSE OON MIETTINY AIVAN SAMAA!!!!!!!!!!!!
Kiitos paljon JBA selväntävästä kommentista.
Yritän vain miettiä pyrinkö uudestaan lääketieteelliseen vai Taideteolliseen korkeakouluun, koska piirustus on tärkeä asia minulle. Ajattelinkin jääkö siihen aikaa, jos opiskelisin lääkiksessä. Toinen asia on fysiikka ja kemia, mietin voinko opiskella hyväksi lääkäriksi, vaikka näitä aineita on välillä erittäin vaikea ymmärtää. Lukiossa oli vain 2 fysiikan kurssia.
On niin vaikea valita minne pyrkiä, koska molemmat alat kiinnostavat...lisäksi kumpaankin on vaikea päästä.
En tietenkään voi ottaa kantaan suuntaan "oikein-väärin" koulutusvalintaasi koskevissa kysymyksissä, mutta suhteellisesti lääkikseen on kuitenkin helpompi päästä kuin taideteolliseen. Fysiikka ja kemia painavat kaikkein eniten valintakokeessa ja opintojen alkuvaiheessa, mutta lääkiksessä opitaan niin paljon muutakin, että niiden merkitys kyllä jää kokonaisuuden kannalta aika vähäiseksi. Tietysti perusluonnontieteiden hyvä ymmärtäminen on tärkeää, mutta tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen medarin pitäisi olla ydinfyysikko tai kemisti - asiat vaan täytyy ymmärtää siten, että pystyy hahmottamaan asioiden väliset suhteet. Kliinisessä työssä katsellaan kokonaisuuksia.
Mikäli olet lääkikseen pyrkimässä, olisi suositeltavaa, että luet vaikkapa iltalukiossa hiukan lisää kemiaa ja fysiikkaa, koska niitä tarvitaa valintakokeessa, ja tuo kurssimäärä on kyllä sitä silmälläpitäen vähän niukahko.
moi!
Monennellako vuosikurssilla opiskelet, jos sopii udella, entä yliopisto? Ainakin meillä täällä vain noin puolet istuu luennoilla ja proffat suunnilleen kannustaa olemaan tulematta luennoille (luentosalien ahtaus), kun asioista on hyvät kirjat ja ulkoalukuahan se on, tosin jos on auditiivinen oppija luennoista lienee hyötyä, itselleni ei, molempia menetelmiä olen kokeillut.
No jos oot jo klinikalla, niin mitäpä sanot klinikkakurssien "vaikeudesta" suhteessa prekliinisiin kursseihin, vaikeampia, helpompia? Entä propedeuttinen vaikeampaa, helpompaa kuin prekliinisen niin ihanat biokemiat yms....??
Hei!
Itse olen jo niin wanha, että olen itse asiassa valmistunut, ja tällä hetkellä evalina keuhkosairauksilla. Perustutkinnon olen suorittanut Turussa. Klinikkakurssien vaikeus vaihtelee kyllä todella paljon, eikä vaikeudesta voi antaa yleispätevää arviota. Minusta klinikalla oli kuitenkin kivempi olla kuin prekliinisillä. Prope yleensä on hyvin kiinnostavaa, ja kannattaa lukea huolellisesti.
Heitän idean, että siinähän sitä oppii sekä piirtämistä että lääketiedettä kun alkaa anatomisia kuvia piirrellä. :)