Mulla on tyttöystävä ja ollaan seurusteltu neljä kuukautta. Kaverit ja kaikki tietää meistä kahdesta, mutta kummankaan vanhemmat eivät.
ollaan juteltu että vanhemmillekkin voisi kertoa vähitellen, pelottaa vain heidän reaktionsa hirveästi. joskus kyllä tuntuu että he aavistavat jo tämän, mutta ne ole varma.
Miten vanhemmat yleensä suhtautuvat tähän? onko jollain omaa kokemusta tästä?
ollaan juteltu että vanhemmillekkin voisi kertoa vähitellen, pelottaa vain heidän reaktionsa hirveästi. joskus kyllä tuntuu että he aavistavat jo tämän, mutta ne ole varma.
Miten vanhemmat yleensä suhtautuvat tähän? onko jollain omaa kokemusta tästä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
minusta voitte kertoa vanhemmillenne,tosin en tiedä heidän reaktiotaan mutta oli se mikä tahansa,pääasia että itse olet onnellinen kumppanisi kanssa sillä kerran me täällä vain olemme ja elämme,ei kannata tuhlata omaa elämäänsä muiden edes vanhempien vuoksi,ja luulen että aavistavat ehkä omasta käyttäytymistavastasi ym..
tsemppiä teille.
Minä en vielä kertoisi, mutta jos olette varmoja, niin en sano mitään.
väliä sillä suhteen kestämisellä on? jos olet ylipäätään kiinnostunut tytöistä niin parempi tehdä se selväksi vanhemmille heti niin voit elää normalia elämää.
siitä sanovat? Yleensä nuoren ihmisen kohdalla luullaan muutenkin, että se on jotain nuoruuteen liittyvää kokeilua, ja että se menee ohi viimeistään, kun haluaa lapsen tai lapsia.
Niin no siinä se onkin, mutta toisaalta en usko että tää päättyy vähään aikaan. meijän suhde on varmalla pohjalla. ja joo mä olen vasta joidenkin mielestä 16 eikä mun pidä vakiintua mihinkään ja mieli muuttuu jne jne.. mut mä oon kuudennelta luokalta asti tienny pitäväni tytöistä ja olen seurustellu, monien tyttöjen kanssa.
Tää suhde tulee kestää, mä tiiän sen.=)
on muutama. Puoliso saattaa löytää uuden rakkaan ja niin käy jopa lesboille. Joka toinen liitto päättyy ja BI:llä on mahdollista valita sekä mies että nainen. 16 on vasta 16 eikä pidä kuvitella mitään muuta. Vaikka itse olisi miten varmaa tahansa, se toinen saattaa valita jonkun toisen. Uskoo vasta, kun itse jää toiseksi.
no siis puolet avioliitoosta päättyy eroon, mut se ei oo pääsia et päättyykö se vaiko ei.. vaan se että vanheille pitäisi kertoa pitävänsä ja seurustelevansa tytön kanssa... ja vaikka meidän suhde ei kestäiskään, mut varmaa on se et oon bi ja se ei mihinkään muutu.
heterotkin vanhemmilleen olevansa hetero vasta kun ovat varmoja että suhde kestää??
No enpä ole tähän asti kertonut vanhemilleni olevani hetero. Enkä yhdestäkään suhteestani myös. Ikää 23.
Kerroin suhteesta äidille vahingossa, kun olin seurustellut yhden tytön kanssa noin kuukauden... meni vaan ihan hiljaiseksi, eikä oo puhunu asiasta sen jälkeen. Nykyään vaan meinaa estellä, jos menen jonkun naispuolisen kaverin luokse yöksi. Ja jos joku tulee meille, se ramppaa vähän väliä katsomassax)
Riippuu, onko vanhemmilla homofobia vai ei
Sinä tunnet vanhempasi parhaiten. Miten he ovat suhtautuneet esimerkiksi parisuhdelakiin? Tai mikä on reaktio, jos sivulauseessa mainitset "Samin ja hänen poikaystävänsä" tjsp.?
Omat vanhempani edustivat vanhempaa sukupolvea ja vanhentunutta arvomaailmaa, enkä koskaan katsonut tarpeelliseksi kertoa asiasta, sillä olin varsin varma seurauksista. Tiedän, että tämä ärsyttää minua kunnes äitinikin siirtyy manan majoille.
Itse kertoisin lyhyemmälläkin seurusteluajalla. Se olen kuitenkin minä. Vanhempien on vain hyväksyttävä se.
Mutta tunnet toisaalta itse paremmin vanhempasi. Omani tunnen ja tiedän että hyväksyisivät sen ja pitäisivät todelliset ajatuksensa omana tietonaan.