Ahdistaa ikäni kun täytän kohta 21 vuotta. Se kuulostaa niin paljolta ja tuntuu että iän puolestani olen jo vanhus mutta sisältä olen vielä epävarma murkkuikäinen. Haluaisin vielä olla se lapsi josta huolehditaan ja jonka ei tarvitse ottaa vastuuta. Toki olen elänyt reippaasti ja ottanut vastuuta ja tehnyt asioita, mutta sisäisesti ahdistaa. Haluaisin käpertyä ihmisten syliin ja olla turvassa. En halua vanheta ja rumeta. Haluan olla kaunis. Ahdistaa kun aika vaan kuluu, pitäisi valita oikea opiskeluala ja nauttia täysillä nuoruudesta kun se ei ole ikuista. Sekin ahdistaa kun se ei ole ikuista, kauhea kiire elää täysillä nuoruus! Entä jos jokin meneekin vikaan enkä pysty elämään sitä täysillä ja vanhana sitten harmittaa? Lohduttaisi, jos joku sanoisi että murheeni on aivan hassu ja järjetön koska olenhan vielä niin nuori että epävarmuus on normaalia. Olenhan?:,( Pahin pelkoni on että 27v:nä huomaan jo ensimmäiset rypyt, haluaisin tulla ja mennä 20v nuorten kanssa mutta olen siihen jo liian vanha.
Miksi minusta tuntuu
15v:ltä vaikka olen "a...
1216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
murheesi on vähän hassu ja sinulla on aikaa.
Muistatko lapsuuden perheestäsi hetkiä, jolloin olisit ollut vanhempien tai isovanhempien sylissä? Oliko joku sellainen turvahenkilö tai louhduttaja, jonka syliin saatoit mennä hakemaan turvaa, kun siltä tuntui? Kaikissa perheissä näin ei ole, ja läheisyysvajetta ja sylinkaipuuta sitten on pitkään myöhemminkin.
Nuorempana ihmiset ehkä ovat tarkkoja iän kanssa, että eri-ikäiset eivät voi mennä toistensa kanssa. Myös paikkakunnissa on eroja, joissain paikoissa asia hyvin tärkeää, toisaalla taas ei. Turhat ennakkoasenteet kannattaa kuitenkin heivata pois. Aina voi tehdä, harrastaa, mennä ja kokeilla.
Moni on kaunis, vaikka ei täytä kaikkia muotimaailman kriteerejä. Vähän aika sitten jossain mediassa oli paljon kuvia ihmisistä, ja valokuvaaja oli onnistunut loihtimaan hyvin kauniita otoksia ja kuvakulmia. Usko vaan omaan kauneuteesi. Jos elämässä tuntuu pahalta ja kärsit, voi se näkyä myös ihmiskehossa. Jos sinulla taas on hyvä olo, teet töitä sopivasti, etkä liikaa, liikut, syöt hyvin, olet onnellinen, näkyy se yleensä uloskin päin.
Ehkä voisit jostain nuorisotoimistoista tai nuorten toimintatahoilta löytää itsellesi aikuisia ihmisiä, joiden kanssa jutella ja jotka ovat sinulle läsnä. Ammatinvalintapsykologin kanssa voi jutella opiskeluasioista, tai ihan kenen tahansa. Moni vaihtaa ammattia monta kertaa elämässä, eikä valmistu ihan ns. putkeen kaikkien kriteerien mukaisesti. Se on elämää se. Yhteiskunnan painostusta ei usein kannata kuunnella.
Koeta elää ja nauttia elämästä vaan. Nuoruus lasketaan joskus jatkuvan lähes 30-ikävuoteen saakka. Eikä elämä sen jälkeenkään huonone. Ihan yhtä hyvää elämää, mitä aiemmin, ja voi se elämä parantuakin, laatu nousta.