YKSINÄISET JA KATKERAT IHMISET

Joo nää s..tanan yksinäiset ovat p.kele täynnä vihaa,eivät pysty edes jouluna kätkemään patoutunutta vihaansa,Hirssaarta haukutaan tuuliseksi paikaksi,mitäs jos onkin.Pienet tontit,paljon venäläisiä jne.Ne on niin katellisii kun se kuntoutuskotikin rakennetaa suulisniemee eikä lankilaan tai mussaloon.Mikseivät hanki kunnon parisuhdetta.Karhunkolokin on auki koko pyhät,kyllä sieltä kaveri löytyy vaikka ei välttämättä raitis.Täs alkaa olee pinna koht niin tiukalla,että pelkään riitaa akan kanssa.Joulunkin pilasitte SINKUT!!!!!!

On olemassa ihmisiä jotka ovat alituiseen kateellisia ja katkeria. Niitä joilla ei ole asiat koskaan hyvin. Ainoa ilon aihe on toisten arvosteleminen, alaslyöminen ja haukkuminen.Vain sillä tavalla he voivat hetkeksi tuntea olevansa parempia.
Vaikka asiat olisivat ihan ok, niin kaikki aikaa menee vain siihen että elämä on perseestä, ja varsinkin NE muut ihmiset.
Tottakai tuollainen lähtee siitä että ihminen on tyytymätön itseensä, sitä vaan ei voi tunnustaa itselleen, vaan on helpompaa syyttää vihansa ja tyytymättömyytensä muihin.
Näitä ihmisiä on valitettavan paljon.Valitettavasti tällainen ihminen saa levitettyä pahanolonsa myös muille.Negatiivinen ihminen kykenee hyvin äkkiä luomaan ympärilleen negatiivisen ympäristön.Negatiivisuus tartuu ihan niinkuin ilokin, mutta se vaan ei tee yhtä mukavaa mieltä.
Negatiivisen ihmisen mieltä on vaikea kääntää, koska hän on aina oikeessa, ne on vain ne muut jotka eivät ymmärrä.
Kysynkin että miten te olette toimineet negatiivisten ihmisten lähellä? Pyrittekö karttamaan niitä kun ruttoa (helpoin vaihtoehto), sanotteko että "lopeta jo toi länkytys ja avaa silmäsi", vai onko teillä hyviä vinkkejä millä olisi suotavia tuloksiakin saatu aikaan?

p.s Eka negatiivinen voi aloittaa kertomalla kuinka monta kirjoitusvirhettä mä tällä kerralla tein.=)

nyt on joulu meil!! kirjoitti:

On olemassa ihmisiä jotka ovat alituiseen kateellisia ja katkeria. Niitä joilla ei ole asiat koskaan hyvin. Ainoa ilon aihe on toisten arvosteleminen, alaslyöminen ja haukkuminen.Vain sillä tavalla he voivat hetkeksi tuntea olevansa parempia.
Vaikka asiat olisivat ihan ok, niin kaikki aikaa menee vain siihen että elämä on perseestä, ja varsinkin NE muut ihmiset.
Tottakai tuollainen lähtee siitä että ihminen on tyytymätön itseensä, sitä vaan ei voi tunnustaa itselleen, vaan on helpompaa syyttää vihansa ja tyytymättömyytensä muihin.
Näitä ihmisiä on valitettavan paljon.Valitettavasti tällainen ihminen saa levitettyä pahanolonsa myös muille.Negatiivinen ihminen kykenee hyvin äkkiä luomaan ympärilleen negatiivisen ympäristön.Negatiivisuus tartuu ihan niinkuin ilokin, mutta se vaan ei tee yhtä mukavaa mieltä.
Negatiivisen ihmisen mieltä on vaikea kääntää, koska hän on aina oikeessa, ne on vain ne muut jotka eivät ymmärrä.
Kysynkin että miten te olette toimineet negatiivisten ihmisten lähellä? Pyrittekö karttamaan niitä kun ruttoa (helpoin vaihtoehto), sanotteko että "lopeta jo toi länkytys ja avaa silmäsi", vai onko teillä hyviä vinkkejä millä olisi suotavia tuloksiakin saatu aikaan?

p.s Eka negatiivinen voi aloittaa kertomalla kuinka monta kirjoitusvirhettä mä tällä kerralla tein.=)

Kiltteyskin kerää jurnutusta, kun kiltti yrittää painaa kokemansa vääryydet villaisella ja olla pihahtamatta, että harmittaa.

Anteeksiantamisen vastakohta on katkeroituminen. Sillä on paha palkka.

– Katkeruus on kuin ympäristömyrkky. Katkera ihminen epäilee, tuomitsee ja moralisoi toisia ihmisiä eikä näe omaa vastuutaan ongelmasta vaan säälii itseään.

Katkera ihminen ulkoistaa pahan: NUO ovat syypäitä minun vaikeuksiini tai perheeni pahaan oloon. Katkeruus eristää ihmisistä. Katkeruus voi sairastuttaa, se nakertaa yöunta, kaihertaa sydäntä. Katkeran huumori on ilotonta ja hänen aikaansaannoksensa syntyvät kiukkuenergian voimalla. Katkera jahnaa yöt ja päivät kärsimiään vääryyksiä ja vannoo, ettei anna anteeksi, ei ainakaan jos ei pyydetä.

ITSEÄS..dd kirjoitti:

Kiltteyskin kerää jurnutusta, kun kiltti yrittää painaa kokemansa vääryydet villaisella ja olla pihahtamatta, että harmittaa.

Anteeksiantamisen vastakohta on katkeroituminen. Sillä on paha palkka.

– Katkeruus on kuin ympäristömyrkky. Katkera ihminen epäilee, tuomitsee ja moralisoi toisia ihmisiä eikä näe omaa vastuutaan ongelmasta vaan säälii itseään.

Katkera ihminen ulkoistaa pahan: NUO ovat syypäitä minun vaikeuksiini tai perheeni pahaan oloon. Katkeruus eristää ihmisistä. Katkeruus voi sairastuttaa, se nakertaa yöunta, kaihertaa sydäntä. Katkeran huumori on ilotonta ja hänen aikaansaannoksensa syntyvät kiukkuenergian voimalla. Katkera jahnaa yöt ja päivät kärsimiään vääryyksiä ja vannoo, ettei anna anteeksi, ei ainakaan jos ei pyydetä.

jOO SELVÄSTI HUOMAA,EI JOULUN JULAPYHINÄ TÄNNE KIRJOITTELE KUIN YKSINÄISET JA KATKERAT IHMISET..LAPSETKAAN EI HEITÄ MUISTA..

YKSINÄISYYS ONKUIN SYÖPÄ SE TAPPAA JA SAIRASTUTTAA KANTAJANSA..

ELÄTÄTKÖ SINÄ KATKERUUTTA?? JA VIHAA??

AITO-: ) kirjoitti:

jOO SELVÄSTI HUOMAA,EI JOULUN JULAPYHINÄ TÄNNE KIRJOITTELE KUIN YKSINÄISET JA KATKERAT IHMISET..LAPSETKAAN EI HEITÄ MUISTA..

YKSINÄISYYS ONKUIN SYÖPÄ SE TAPPAA JA SAIRASTUTTAA KANTAJANSA..

ELÄTÄTKÖ SINÄ KATKERUUTTA?? JA VIHAA??

Mutta kun anteeksiantaminen ei edes edellytä anteeksipyytämistä. Anteeksiantaminen on yhden ihmisen vapautusliike. Helppoa se ei ole. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä palkinnot ovat hyvät.

– Antamalla anteeksi ihminen päästää itsensä menneisyyden vankilasta. Vankilan ovi on tosin raskas ja sitä saa kauan työntää.

Anteeksiantamus on prosessi, ei hetken hujaus, vaikka päätös voi syntyä hetkessä:

– En syytä enää toisia enkä olosuhteita enkä Jumala siitä, että elämä on mennyt näin. En kiellä vääryyttä mutta en velo muilta, että heidän pitää korjata minun elämäni. Otan vastuun, luovun syyttämisestä ja kuljen eteenpäin kohti omaa vapauttani.

VAIHTOEHTO..d kirjoitti:

Mutta kun anteeksiantaminen ei edes edellytä anteeksipyytämistä. Anteeksiantaminen on yhden ihmisen vapautusliike. Helppoa se ei ole. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä palkinnot ovat hyvät.

– Antamalla anteeksi ihminen päästää itsensä menneisyyden vankilasta. Vankilan ovi on tosin raskas ja sitä saa kauan työntää.

Anteeksiantamus on prosessi, ei hetken hujaus, vaikka päätös voi syntyä hetkessä:

– En syytä enää toisia enkä olosuhteita enkä Jumala siitä, että elämä on mennyt näin. En kiellä vääryyttä mutta en velo muilta, että heidän pitää korjata minun elämäni. Otan vastuun, luovun syyttämisestä ja kuljen eteenpäin kohti omaa vapauttani.

Tätä se ei ole

Moni kovista kokemuksista katkeroitunut ei halua tai osaa antaa anteeksi, koska kuvittelee, että jos hän antaa anteeksi, loukannut henkilö pääsee liian helpolla.

– Tässä huokuu kosto. Joku on sanonut, että anteeksiantamattomuus on kuin söisi itse myrkkyä ja odottaisi että toinen kuolee. Eihän loukkaaja välttämättä edes tiedä loukanneensa, tai sitten vääryydentekijä on jo aikaa sitten kuollut!

Valtavaara muistuttaa Jeesuksen sanoista ristillä: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Se pätee arkisissakin asioissa. Loukkaavia sanoja käyttänyt ei välttämättä huomaa loukanneensa – eikä siis osaa pahoitella.

Anteeksiantamus ei tee väärää oikeaksi eikä mitätöi tai vähättele sitä. Eikä se ole lupa jatkaa väärin tekemistä. – Mitä totuudenmukaisemmin väärän teon voi nähdä vääränä myös anteeksiantamisen jälkeen, sitä suurempaan vapauteen on matkalla.

Anteeksiantamus ei myöskään ole ehtojen tai vaatimusten sanelemista tyyliin no, voinhan minä antaa anteeksi jos et enää ikinä… – Kuka voi luvata, ettei tee samaa virhettä toiste? Täydestä sydämestä tulleeseen anteeksiantoon ei sisälly ehtoja, oletuksia tai vaatimuksia.

Anteeksiantoon ei sisälly alistamista eikä se synny pakottamalla. Se ei myöskään takaa yhteyden palaamista ennalleen.
Itselle anteeksi

Itselle anteeksi antaminen on Anna-Liisa Valtavaaran huomioiden mukaan vielä kovempi juttu kuin toiselle anteeksi antaminen.

– Suorittajat, miellyttäjät, perfektionistit, toisille eläjät, heillä on rima niin korkealla.

Mokien sattuessa he kokevat, että ei taaskaan onnistunut, ja syyttävät itseään. Se on väärää syyllistyvyyttä. – Heidän on vaikea armahtaa itseään normaali-ihmisen osaan, jossa kaikki tekevät virheitä

Itselle anteeksianto on anteeksiuskomista: sen uskomista, että toinen on antanut minulle anteeksi. – Sama pätee Jumalan anteeksiantoon. Jos haluaa saada sen hyödyn, mikä tässä anteeksiantamuspaketissa on, niin pitäisi armahtaa itseään, muuten jää sen ulkopuolelle.
Tunnustusten luolassa?

Anteeksi antaminen voi olla työn ja tuskan takana, mutta helppoa ei ole omien törmäilyjen anteeksipyytäminenkään.

Väärien tekojen seuraukset kiusaavat nykyihmistäkin. Internetissäkin on tunnustusten luola, jossa voi käydä kertomassa ja kenties katumassa töppäyksiään. Miltäs se kuulostaa?

– En ole nähnyt sivuja mutta kuulostaa hyvältä. Ihmisillä eri keinoja, joilla yrittää unohtaa ja sovittaakin tekojaan. Asioita voi kirjoittaa paperille ja sitten repiä tai polttaa sen paperin. Voi myös polskauttaa taakkaa symboloivan kiven veteen – en kanna tätä taakkaa enää.

Pelkkä tunnustaminen ei auta, jos ei samalla saa vakuutusta anteeksisaamisesta. – Tunnustus ilman anteeksiantoa vain jättää haavan auki – lääke jää saamatta. Anteeksipyyntö tulisi osoittaa loukatulle eikä vain luolan seinille. Jos hän ei voi antaa anteeksi, on syytä antaa itselleen anteeksi, ettei katkeroidu toisen anteeksiantamattomuudesta.

Sana synti ei tosiaan ole erityisen trendikäs. Se on kuitenkin se sana, joka kuvaa rikkomuksiamme Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Syyllisyyden tunne on synnin seuraus. – Syyllisyys poistuu vain tunnustamalla syntinsä ja pyytämällä anteeksi.

Anteeksiantamuksen perusta on pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumissa. Anteeksiannon mekanismi ja mahdollisuus ovat Jumalan lahjapaketti ihmisten käyttöön sekä ihmissuhteissa että ihmisen ja Jumalan välilä.

– Meillä kaikilla on anteeksiantamisen ja –saamisen tarve. Raamattukin olisi melko ohut kirja, jos sieltä siivottaisiin pois osuudet, joissa puhutaan anteeksiantamisesta ja –saamisesta. Emme kykene tekemään taivasta maan päälle, mutta pientä esimakua voimme toisillemme suoda. Pienikin ele sovinnon suuntaan on häivähdys taivaasta:-))

SE ALKAA kirjoitti:

Tätä se ei ole

Moni kovista kokemuksista katkeroitunut ei halua tai osaa antaa anteeksi, koska kuvittelee, että jos hän antaa anteeksi, loukannut henkilö pääsee liian helpolla.

– Tässä huokuu kosto. Joku on sanonut, että anteeksiantamattomuus on kuin söisi itse myrkkyä ja odottaisi että toinen kuolee. Eihän loukkaaja välttämättä edes tiedä loukanneensa, tai sitten vääryydentekijä on jo aikaa sitten kuollut!

Valtavaara muistuttaa Jeesuksen sanoista ristillä: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Se pätee arkisissakin asioissa. Loukkaavia sanoja käyttänyt ei välttämättä huomaa loukanneensa – eikä siis osaa pahoitella.

Anteeksiantamus ei tee väärää oikeaksi eikä mitätöi tai vähättele sitä. Eikä se ole lupa jatkaa väärin tekemistä. – Mitä totuudenmukaisemmin väärän teon voi nähdä vääränä myös anteeksiantamisen jälkeen, sitä suurempaan vapauteen on matkalla.

Anteeksiantamus ei myöskään ole ehtojen tai vaatimusten sanelemista tyyliin no, voinhan minä antaa anteeksi jos et enää ikinä… – Kuka voi luvata, ettei tee samaa virhettä toiste? Täydestä sydämestä tulleeseen anteeksiantoon ei sisälly ehtoja, oletuksia tai vaatimuksia.

Anteeksiantoon ei sisälly alistamista eikä se synny pakottamalla. Se ei myöskään takaa yhteyden palaamista ennalleen.
Itselle anteeksi

Itselle anteeksi antaminen on Anna-Liisa Valtavaaran huomioiden mukaan vielä kovempi juttu kuin toiselle anteeksi antaminen.

– Suorittajat, miellyttäjät, perfektionistit, toisille eläjät, heillä on rima niin korkealla.

Mokien sattuessa he kokevat, että ei taaskaan onnistunut, ja syyttävät itseään. Se on väärää syyllistyvyyttä. – Heidän on vaikea armahtaa itseään normaali-ihmisen osaan, jossa kaikki tekevät virheitä

Itselle anteeksianto on anteeksiuskomista: sen uskomista, että toinen on antanut minulle anteeksi. – Sama pätee Jumalan anteeksiantoon. Jos haluaa saada sen hyödyn, mikä tässä anteeksiantamuspaketissa on, niin pitäisi armahtaa itseään, muuten jää sen ulkopuolelle.
Tunnustusten luolassa?

Anteeksi antaminen voi olla työn ja tuskan takana, mutta helppoa ei ole omien törmäilyjen anteeksipyytäminenkään.

Väärien tekojen seuraukset kiusaavat nykyihmistäkin. Internetissäkin on tunnustusten luola, jossa voi käydä kertomassa ja kenties katumassa töppäyksiään. Miltäs se kuulostaa?

– En ole nähnyt sivuja mutta kuulostaa hyvältä. Ihmisillä eri keinoja, joilla yrittää unohtaa ja sovittaakin tekojaan. Asioita voi kirjoittaa paperille ja sitten repiä tai polttaa sen paperin. Voi myös polskauttaa taakkaa symboloivan kiven veteen – en kanna tätä taakkaa enää.

Pelkkä tunnustaminen ei auta, jos ei samalla saa vakuutusta anteeksisaamisesta. – Tunnustus ilman anteeksiantoa vain jättää haavan auki – lääke jää saamatta. Anteeksipyyntö tulisi osoittaa loukatulle eikä vain luolan seinille. Jos hän ei voi antaa anteeksi, on syytä antaa itselleen anteeksi, ettei katkeroidu toisen anteeksiantamattomuudesta.

Sana synti ei tosiaan ole erityisen trendikäs. Se on kuitenkin se sana, joka kuvaa rikkomuksiamme Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan. Syyllisyyden tunne on synnin seuraus. – Syyllisyys poistuu vain tunnustamalla syntinsä ja pyytämällä anteeksi.

Anteeksiantamuksen perusta on pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumissa. Anteeksiannon mekanismi ja mahdollisuus ovat Jumalan lahjapaketti ihmisten käyttöön sekä ihmissuhteissa että ihmisen ja Jumalan välilä.

– Meillä kaikilla on anteeksiantamisen ja –saamisen tarve. Raamattukin olisi melko ohut kirja, jos sieltä siivottaisiin pois osuudet, joissa puhutaan anteeksiantamisesta ja –saamisesta. Emme kykene tekemään taivasta maan päälle, mutta pientä esimakua voimme toisillemme suoda. Pienikin ele sovinnon suuntaan on häivähdys taivaasta:-))

Mun tekis miel vetää kuuppaa sit saamarin äijää,joka narisee kaikist asioist täällä hovinsaarella.Milloin koira haukkuu ja se ...kku ei saa nukuttua päiväunia,milloin lapset metelöi ja se häiriintyy siitä.

Perkele kun se on harrastanut painia,jos ei olisi vätäisin lärviin vimosen päälle.

Mitä teen?Se on tosi mulperi koko ukko.

Kyllä positiivisuutta löytyi kirjoituksestani.Kerronko mitä? Jos naapurini ei olisi paininut,niin olisin vetänyt................
Nyt selvittiin,jälleen kerran ilman pienintäkään rähinää.Näit painioit ja karatemiehii alkaa olee joka kulmilla.Tuntuu,että tappelut on omalta kohdaltani käyty.Postimerkinkeräily ei anna edes perusvalmiutta tappelun aloittamiseen.

Aikaa kirjoitella ja lueskella nettiäkin kun lehtiä ei tule.
Eihän kaikki vietä Joulua.
Jouluna ryypätään ihan kuin Juhannuksenakin.