Olen 15 tyttö ja vanhemapani ovat eronneet. Asun isäni luona ja hänellä on nyt vuoden ollut naisystävä täällä meillä. Nyt vasta marras-joulukuun aikana olen alkanut miettimään, että mahtaakohan tuo nainen olla minusta mustasukkainen isälleni? En tiedä miksi tunnen näin, mutta kun yritän olla isän kanssa, tai isä minun, niin hän on tunkemassa keskusteluun mukaan, vaikka ei edes tarkalleen tiedä mistä me isän kanssa jutellaan. Tässä on paljonkin asioita, jotka minua jollain lailla häiritsee, enkä voi kieltää sitä, ettenkö kaipaisi omaa äitiäni tänne. Tiedän kuitenkin, että niin ei enää koskaan tapahdu ja hyväksyn sen.
Onko mitään mistä voisi jotenkin nähdä, vaikka hänen käyttäytymisestään, että mahtaisiko hän olla mustasukkainen minusta isälle?
Onko mitään mistä voisi jotenkin nähdä, vaikka hänen käyttäytymisestään, että mahtaisiko hän olla mustasukkainen minusta isälle?
Vastaukset 35
Vanhimmat
ja haluaa osallistua mahdollisimman paljon että saisitte tutustua. Jännittää varmaan kovasti miten reagoit. Kyllä hän siitä rauhoittuu.
Terveisin, eräs äiti
Kyllä ajatus mustasukkaisuudesta on täysin mahdollista. Täälläkin kun lukee näitä kirjoituksia näkee että moni uusikko on miehensä lapsille mustasukkainen vaikkeivat ehkä sitä itse edes tiedosta. Olen sen verran iso pimu, ja kirjotuksesi perusteella tosi kypsän oloinen että sun kannattaa varmasti selvittää tuo asia ihan suoraan. Jos sinulla on hyvät välit isäsi naisystävän kanssa niin suoraan hänen kanssaan tai sitten juttele isäsi kanssa tuntemuksistasi. Naisenkin olisi hyvä tietää mitä tunnet. Voihan olla että takana on vain liika yrittäminen ja jos asiasta puhutaan niin keskustelu voisi antaa hänellekin luvan relata ja olla ns normaalisti sinunkin seurassasi.
Voin kertoa että vaikka itse esim olen äiti, niin kyllä minullakin meni totutellessa mieheni lapsiin. Mutta asioista keskusteltiin ja jokainen kertoi tuntemuksistaan ja sen kautta löydettiin yhteinen sävel.
käytöksen siltä naiselta sallit, niin kohta se on jo lemppaamassa sua pihalle sieltä. Laita nainen kuriin tai sano se ilsällesi. Älä siedä kaikkea äläkä kerro kaikkea. Tuosta se lähtee se manipulointi isä sinua vastaan. Toivon et oon vääräsää, mutta useimmiten niin käy.
kuulostaa pelottavalta...
Kyllä mä tahtoisin, että isällä olis joku naisystävä, kun minä menen pois, niin isä jää tänne silloin yksin. Tämä nykyinen nainen on kyllä kiltti minua kohtaan, mutta tahtoo hirveästi (ehkä sitten sitä liikayrittämistä) päteä ja vaikuttaa meihin ja meidän elämään (tietetenkin nyt kun kerran perheenjäsenenä on...).
Silti tosiaan haluaisin, että hän ei vaikuttaisi hirveästi minun ja isäni väleihin, jota hän jatkuvasti tekee. Paasaa isälle, että isän pitää pitää parempi kuri yms.
Äkkiäkös minä pois täältä lähden... opiskelemaan. Silti haluaisin pitää isän isänä ja oikean äidin oikeana äitinä ja äitipuolen sitten äitipuolena. Täytyy vain keksiä sitten oikea tapa millä kerron tunteistani heille... harvoin sitä kun edes teenkään.
ja omat vanhemmat. Isäsi naisella ei ole mitään oiketutta sinuun. Ennemmin se on toisinpäin, että isäsi ja sinä määräätte. Jos annat pikkusormen, hän vei koko käden, sanotaan.
Mutta hän ei tykkää siitä. Tai siis... ainakaan, että minä määräisin. Sitä hän huutaakin, että hänen mielestään minä määrään isää. Vaikka ei se niin ole... minä vain sovin asiat isän kanssa ihan normaalisti ja sen enempää huomiota herättävästi.
Minunkin mielestä hänellä ei ole minuun oikeuksia ja tein sen jo selväksi isälle, että hän saa komentaa minua niin paljon, kuin sielu sietää, mutta hänen naisystävällä ei ole minun tekemisiini mitään sanottavaa VARSINKAAN jos asia ei häntä millään lailla koske.
Myös tämä naisystävä huutaa, että häntä ei arvosteta, eikä kunnioiteta, missä saattaa olla perää, ainakin minun puoleltani. Suutuksissani saatan olla ilkeä ja 'evvk-asenteella' liikkeellä. Siitä olenkin ollut pahoillani. : /
kunnioittaa vanhempia ihmisiä, äitipuoltaankin! Kukaan ei määrää aikuista ihmistä!!!!!!!
pompoteltavaksi vieraiden ihmisten taholta. Tuolla lapsella on vielä oma äiti ja isä joten he ovat ne jotka sanelee, ei vieras ihminen, vaikka kuin asuu isän kanssa. Jotain rajaa siihenkin.
aikuinen ihminen sanelee säännöt. Pennut eivät pompottele ketään naista hänen omassa kotonaan. PISTE.
Tämä koti ei ole sen naisen koti vaan minun sekä isän, meidän molempien, lapsuuden koti.
Ymmärrän mitä tarkoitat ja ymmärrän, mitä äitipuoleni tarkoittaa ja parhaani mukaan yritän kunnioitusta antaa. Aina hyvin käyttäytyminenkään ei ole helppoa...
naisystävä teillä? Jos asuu, se ON hänen kotinsa.
omasta puolesta, vaatii tuollasta. kenenkään lapsen ei tarvi sietää vieraan ihmisen pompottelua. Kummallsia naisia on olemasssa jotka kiusaa toisten lapsia. Itse lähtisin lätkimään tuosta talosta ja kertoisin isälle, miten sen naiset kohtelee. jos isä ei ole lapsenpuolella, niin melko luuseri on. Hävetköön moinen mies, joka antaa lastaan kiusata.
eikä saa puuttua isän ja laspsen asioihin. Jos jotain tulee hänen on kysyttävä lupa lapsen äidiltä ja aina. Mitään ei voi eikä saa tehdä oman katkeran mielensä mukaan. Lapsi ei ole hänen.
Koittakaapa muistaa että te vastaatte lapselle. Unohtakaa nyt tuo ex:ä/nyXä taistelu ja jos ette kykene lapselle vastaamaan fiksusti olkaa hyvänen aika vastaamatta. On kohtuutonta pelotella lasta kaikenlaisilla, nyt sinut syrjäytetään-pelotteluilla ja pennut eivät määrää lauseilla. Aikuistukaa nyt hyvät ihmiset !
Mutta hän on täällä ain vkloppuisin ja silloin kun on lomaa.
Jäi jollain lailla epäselväksi... siis kiusaa sillä, että vaatii arvostusta ja kunnioitusta perheenjäsenenä?
Toki hän vaatii arvostusta ja kunnioitusta perheenjäsenenä. Myös miehen eli isäsi olisi kunnioitettava tätä naista, näin hän antaa sinullekin esimerkkiä, miten kunnon mies toimii. Toivottavasti teillä kolmella sujuu hyvin tulevaisuudessa, kun olet jo nyt niin fiksu ihminen!
että saa kunnioitusta? Heh eikö muualta sitä saa? Sen tähden nainen otti perheen että voi alistaa miehen ja lapen. Voi hellantuuteli sentään kyllä naisella vippaa. Jos sen tähden ottaa miehen että saa kunnoitusta niin on helpponen olo tila ihmisellä. Ihminen joka tulee vieraaseen perheeseen noin tosta vaan, ei tarvi minkäänlaista kunnioitusta ellei tee jotain sen eteen.
Voihan vieras nainen tulla perheeseen senkin takia, että ehkä mahdollisesti on rakastunut mieheen ja mies naiseen. He haluavat olla yhdessä ja mies haluaa aikuisen ihmisen rinnalleen.
Lapsi on kuitenkin eri asia, kuin aikuinen ihminen...
itseään. Jos hyväksyt asian, niin miksi valitat? Sun asia mitä haluat.
Alunperin mun asia oli se, mikä on tuolla ensimmäisessä viestissä.
Lisäksi isä ei ole ollut varattu moneen monee vuoteen.
toitottamassa katkeruutta?
Jos isän uusi naisystävä asuu isän kanssa eli on siis AVOVAIMO, hänellä on oikeus ojentaa ja kasvattaa keskenkasvuista lasta.
Ja oikeus siihen ominpäin, siltä äidiltä ei tarvitse lupia kysellä mihinkään akuuttiin asiaa.
Vanhemmat päättävät koulut ja hararastukset jne, mutta päivittäisissä tilanteissa avovaimo saa myös päättää.
Älä usko ton katkeran Lissu/Mairen hapatuksia, hän haluaa saada KAIKKI lapset vihamaan ja inhoamaan uusia puolisoita ja ihan oman katkeruutensa takia, ei sinun parhaasi takia.
Lueppa kirjoitukset uudestaan. Nainen ei asu tämän miehen ja lapsen kanssa.
alemmista kirjoituksista, mutta siitä huolimatta aikuiset määrää, ei lapset.
Mutta tämä kyseinen nuori neiti vaikuttaa hyvin kypsältä ja ajattelevaiselta, he varmaankin saavat asiat sujumaan niin että kaikilla kolmella on hyvä olla.
Hän ymmärtää isänsä tarpeet ja toisaalta tiedostaa omat oikeutensa, se on hyvä pohja elämälle.
ettei itselläsi ole nyt vaikea hyväksyä sitä, että isälläsi on naisystävä? Vaikuttaa vähän siltä, nuo jutut, että "meidän elämä" ja "meidän jutut". Kun hän jakaa nyt kodin isäsi kanssa. Eikä sillä, itse olet jo tuon ikäinen ja muutos varmasti vaikeaa kaikille osapuolille. Enemmän mä luulen, että tämä naisystävä vaan yrittää jotenkin päästä mukaan juttuun ja osoittaa sinullekin, että haluaa mukaan eikä siis inhoa sinua tai tahdo pois. Nämähän niitä ikävämpiä on. Ja toki voi sillä naisystävälläkin olla vielä totuttelua uuteen kuvioon kuten sinullakin.
Toivottavasti saatte asiat rullaamaan! Ja toki sinulla on ikävä äitiä, mutta se on pyrittävä oikeasti vain erottamaan tästä naisystävästä - hän ei ole siihen syyllinen ettei äitisi ole paikanpäällä.
Jos ajattelen tilannetta, jossa äitipuoli ei haluaisi lapsipuolta kotiin niin ei hän keskustelisi jne.
Toivottavasti pääset purkamaan noita tuntojasi ja avautumaan asioista, jotka sinua häiritsee.
Mutta saatanhan aina olla tietämättäni mustasukkainen. Ei sitä tiedä koskaan... en oikein itsestäni tiedä vielä sanoa, mitä haluan ja mitä en.
Toivoisin meille sellaista elämää missä kaikilla olisi hyvä olla. Mielipiteeni ja mieleni on kuitenkin käyttäytymiseni kanssa niin erilaisia... tai siis käyttäydyn tunteideni mukaan, vaikka ajatukset huutaa vastaan.
Loman jälkeen kun saadaan isän kanssa paremmin omaa aikaa kerron ja kyselen. Tulen usein väärin ymmärretyksi... tai äitipuoleni käsittää usein, että haukun häntä, tai en muuten vain tykkää.
Hänen isällään on aikuinen suhde naiseeen, vaikka oma tytärkin on varmasti rakas, on varmaan vaikea hyväksyä, ettätuossa aikuisen naisen ja miehen suhteessa on muitakin ulottuvuuksia. Alkuperäiselle suosittelen omanikäisensä poikaystävän hankkimista.
Minullekko suosittelit poikakaveria?
Sehän onkin kovasti ollut hankinnassa ja yksi on jo kiikarissa. ;) Isä taas suhtautuu vävyehdokkaisiin vähän jyrkemmin. Huoh...
Olen iloinen teidän vastauksista. Auttoivat ehkä minua ymmärtämään vähän paremmin, vaikka ristiriitaisiakin mielipiteitä näkyi tulevan. Mutta kiitos siitä silti!:)
Kyllä kaikki tunteet ovat mahdollisia. Sinulla on kyllä oikeus viettää aikaa kahden vanhempiesi kanssa. Minusta onnistunut isäsuhde muovaa aika lailla suhdettasi myöhemmin valitessasi sitä omaa kumppania. Jos isäsi nykyinen kumppani on eheä aikuinen hän ymmärtää , ettei se one häneltä pois. Minusta on kummallinen ratkaisu tuputtaa nuorelle ratkaisuksi "poikakaveria" , kas kun ei kotoa muuttoa. Haloo 15v on alaikäinen!!!!! Useimmat nuoret tarvitsevat AIKAA sopeutua ja hyväksyä uudet kumppanit. Eikä väkisin leipominen tai esim. bioloogisen vanhemman paikan otto ole oikein. Kunhan aikaa kuluu ja tutustutte rauhassa on myös mahdolista nähdä tämä isäsi uusi kumppani oman elämän rikkautena. Sillä tavalla puhun omasta kokemuksesta , että vanhempieni avioeron jälkeen isäni meni uusiin naimisiin. Hän on jo kuollut , mutta muistelen lämmöllä koska otti mukaan kivoihin "tyttöjen juttuihin" ja antoi minun viettää aikaa myös isäni kanssa , asuessani äitini kanssa. Tällä palstalla on harmillisen agressiivisia kirjoituksia. Sinuna juttelisin ensin kahden isäsi kanssa. Tsemiä uuteen elämän tilanteeseen.
Näissä tilanteissa varmaan kummallakin pouolilla esiintyy pientä mustasukkaisuutta, niin äitipuolella kuin ehkä sinullakin, ymmärrettävästi. Luulen, että avoimella ja lämpimällä kommunikoinnilla asiat yleensä selkiävät.
..itse äitinä ja äitipuolena ssanoisin sulle, että anna ajan kulua.
Ja anna äitipuolelle mahdollisuus.
Yrittäkää tutustua molemmin puolin.
Uskoisin, että ette kumpikaan ole ihmisenä mahdottomia.
Onhan teillä yhteinen rakastettava mies-
samoin hän rakastaa teitä molempia.
Eihän se toki tarkoita, että teidän olisi rakastettava toisianne.
Mutta voitte tulla toimeen- ja ajankuluessa ehkä myös pitää toisistanne.
Vaikka itselläni oli lapsia, kun muutin mieheni kanssa yhteen, oli minun jollain tasolla kovin vaikea olla hänen lapsensa kanssa.
Joo, kyllä siinä oli ehkä myös mustasukkaisuutta- muttei se koskaan kohdistunut lapseen-- enemmän mua häiritsi se että lapsi oli sen edellisen naisen.
Anna itsellesi aikaa.
Samoin äitipuolelle.
Hän ei vaan ehkä tunne oloaan luontevaksi, saattaa olla vaikea keksiä jutun juurta.
Tutustuminen ottaa oman aikansa.
Toivottavasti et pelästynyt tota palstan omaa kantapeikkoa, joka täällä raivoaa ja vastailee kärkkäästi jokaisen kysymyksiin.
Omien huonojen kokemustensa takia hän luulee tietävänsä kaiken-
varsinkin, että isän uusi on AINA kauhea Kerberos joka on tullut vaan rikkomaan muiden perheitä..
Ota rennosti, kyl se siitä. : )
tämä..
jos uusio ihminen puhuu kovemmasta kurista? tai oletko itse mustasukkanen? te teinit osaatte kyllä olla kurittomia ja rasittavia itsekkin vai?
Tuolla aiemmissa viesteissä olen maininnut, että en ole ollut itsekään mikään enkeli ja olen ollutkin pahoillani käytöksestäni.
Olen ylpeä, näsäviisas ja kävelen usein nokka pystyssä. Luonteeni ei hyväksy sitä, että minulle huudetaan (ja syytellään) varsinkaan jostain asiasta, mihin en välttämättä edes ole osallinen ja niin käy usein. Isä riitelee naisystävänsä kanssa ja hetken päästä minulle tullaan huutamaan ja molemmat repii puolellensa. Niissä tilanteissa olen yleensä puolueeton, mutta jos olisi pakkopakko valita, niin menisin isän puolelle.
Isäni tapaan olen itsepäinen ja saman olen havainnut isän naisystävässä. Kolme pässinpäätä samassa huushollissa - ei hyvä. Jonkun pitäisi antaa asioissa periksi, mutta kukaan ei anna.
Teini olen kyllä, enkä sille mitään voi. Kurista en tiedä... mutta rasittava olen. Sen uskon ja melkeinpä tiedän.