erityisesti näin jouluna on häntä ikävä. En ole hakenut mitään kriisiapua, mutta miten sitä saa? Voiko vielä saada? Itkettää! Mistä saa apua ja voisiko joku kertoa,millaista se on?
Lapseni kuoli
kesällä
81157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitä kautta voi saada lähetteen terapiaan, joka - vaikka ei kipua poista - voi auttaa eteenpäin.
Juhlapyhät ja vuosipäivät rakkaimpien menetysten jälkeen ovat aina rankkoja. Riippumatta perheen kokoonpanosta, jokainen poissaoleva on erityisen poissa juuri tällaisina aikoina jolloin muuten kokoonnutaan yhteen.
Meillä on iso sakki juhlimassa joulua; monta rakasta ja silti se hetki, jolloin sytytimme laiturin nokkaan kynttilät poissaoleville rakkaillemme, riipaisi syvälle.
Elämä jatkuu, ilo ja onnikin voi viedä löytyä uudelleen, mutta ikinä ei lapsensa haudannut enää ole täysin kokonainen. Amputaatio on pysyvä.
Näin minä sen koen.
Voimia ja siunausta sinulle toivottaen
satu
ja löytyi hukkuneena/hukutettuna, toukokuun lopussa,
niin terveyskeskus/arvauskeskus, antoi kriisiapua, eli sanoi, että tilaa aika itse psykologiltamme!
Että se siitä kriisiavusta, en jaksanut, ajan olisi ehkä saanut joskus monen kuukauden päästä, että näin jossain maaseudulla, toimii se k-apu!
No sain saikkua kuiteskin 2 viikoa siltä lekurilta!
Mies ja lapsenlapsi muistaakseni. Nytkö lapsikin? Otan osaa :(
syntyi ja kuoli vuonna 1994.
Eli paljon ennen kuin olen tänne kirjoitellut.
Netissä kuulee kaikkea myös totuuden vierestä. Kuulostaa hassulta, ette muka olisi saanut apua. En usko että niin jossainpäin suomea toimitaan. Minulle oli kaikki apu kun lapseni kuoli. Ja käyn terapiassa. Lapsen kuolemasta ei pääse yli ilman terapiaa. Joten? Oletko tosissasi?
vitsailisin tällaisella asialla :(
toinen kirjoittaa, ettei ole saanut apua lapsensa kuoleman jälkeiseen olotilaan.
Kysyisin sulta iteltäs, onkohan totta että sun lapses on kuollut? En usko. Et täällä prkl henkseleitäs paukuttelis omilla terapioillas. Olisit neuvonut kysynyttä, kuinka sinne terapiaan pääsee.
Ja ettei kuolemasta pääse yli ilman terapiaa?? Mitenkään väheksymättä vanhempien menetyksiä, mutta ennen muinoin ei mitään terapioita edes tunnettu saati kriisiapuja. Niin vaan on monet äidit itkunsa itkeneet ilman apua. En sillä sano, hyvä jos nykyään joku auttaa, mutta älä sinä täällä lesoile. Häpeä edes!
eniten huutaa! Hiljaiset unohdetaan.