Joulu veti täysin sekaisin

samassa huoneessa oli yksi kovavatsainen ylensyönyt mieshenkilö. Oli yksi huvittavimpia öitä, minkä olen sairaalassa viettänyt.

Miehen maha pömpötti oikein pulleasti eikä pieruakaan oikein saanut aikaiseksi. Oksentaa hän kuitenkin luikautteli puolen tunnin välein. Hoitajat yrittivät laittaa hänelle nenämahaletkun, jotta ei tarvitsisi oksentamisen kanssa niin kovasti ponnistella, mutta eihän tämä herra sellaista suvainnut. Hirveän huudon kera hoitajien hyvä yritys latistettiin alkuunsa ja niinpä herra hauskuutti meitä aamutunneille asti oksentelullaan. Puolenyön jälkeen alkoi myös pieru kulkea ja voi autuas sitä hajun määrää! Karkuun en päässyt, kun olin happilaitteissa ja tippakin oli pyörätön versio.

Aamuyöstä herralle tuotiin pytty sängyn viereen ja sitten loputkin ruoansulatuskanavan sisällöstä jätti hänen kehonsa - erittäin raivokkaasti edelleen äännellen. Mutta aamulla herra oli hoikka poika ja passitettiin kotiin muistutuksin, että hieman katsoisi mitä ja minkälaisia määriä sisäänsä kiskoo.

Herra vain kovasti vaati lääkäriä kirjoittamaan lähetteen traumatologille. Kokemus oli kuulema niin ottanut voimille, että lähtemättömät jäljet sydänalaan jää ellei erikoisalan lääkärille pääse jatkohoitoon. Eipä päässyt karjunnasta huolimatta.

Meillä kotona on tuollaiset hommat aina hoidettu samarinilla. Siksi ihmettelinkin, kun kuulin, että herra oli ihan ambulanssilla sairaalaan tuotu. No, sillä kertaa siellä sattui olemaan tilaa. Meitä oli vain kaksi potilasta kuuden hengen huoneessa :)

Tarinan opetus: Kohtuudella, mitä sitten otattekin!