Muistoja

välillä ikävä kotiinkin nuorella pojalla. Kyllä se kuitenkin ajanmyötä unohtui. Varsinkin kun oli mielenkiintoisia satamia ja vanhemmat sailorit opastivat ihan kiitettävästi niin työ- kuin satama-asioissakin.

Aina ihmeellinen! helvetin kiva maa ystävälliset ihmiset ei ikinä ongelmia!Se on vähän niinku himaan tulis.Hyvät muistot -70 luvulta

Burton Cummings Mikä bändi? ette muuten varmaan tiedä?

välimerellä 60 luvul on jäänyt mieleen,olimme matkalla Haiffaan puutavara lastissa,joulu kuusi oli täkki lastin päällä vitosen kohdalla.
Oli jouluaatto porukka oli allapäin,epäiltiin et ei taideta saada muuta juomaa kuin tujun tekemää kaljaa.

Ulosviennit oli kyllä köpiksestä otettu mut olivat proviantti kellarissa lukkojen takana,eikä ollut tietoo saadaanko niit sieltä.
No ei siin mitään,pari kaveria lähti Kapteenin juttuttusille kyseleen että jos saatais noi ulosviennit nyt kun on jouluaatto.
En muista kuin kovaa olivat siellä Kapteenin kans kättä vääntäneet,mut kehuivat kyllä taitojaan jälkeen päin.
Saatiin ulosviennit,oli Kapteeni tuumannut et kyllä Haiffa löytyy vaikka vähän joulua juhlivatkin.

Joulukuusi täkkilastin pääl,porukka istui kuusen ympärillä ja lauleskeli joululauluja,kävi Kapteenikin katsomassa juhlintaa,hyvin kaikki meni,Haiffakin löytyi. Joku voi tunnistaa,muistaa tämän joulun, että jouluiset terveiset,hyvää ja rauhallista uutta vuotta kaikille.

-76 Wilkeessä joulu KUIVAA Poosu Ruben Jarsma meni yläkertaan ja sano miehistöllä on kans joulu! Kesti hetken ja kippari toi miehistö messiin kaks pulloo vodkaa ja kraka ja valkonen paita päällä ..Se valkonen paita oli meille kovajuttu

Vuosi oli -63 kun olin ahterikallena Nördströmin Kaarinassa. Ahteriin ei tullut lämmintä vettä, vesi piti kuumentaa alhaalla pesutiloissa olevalla höyryn ulostuloputkella pytsissä ja tuoda ylös messin lavuaariin jossa astiat sitten pestiin. Nuorena, syksyllä 15 täyttäneenä tuntui näissä olosuhteissa normaalikin sapuskan torppaus isolta hommalta.
Olimme jouluaattona Itämerellä ja aaton sapuskatarjonta oli runsasta, kaikki lautaset ja kipot olivat käytössä. Tuleva iltatorppaus tuntui nuoresta miehestä hirmuiselta. No, kun sapuska oli syöty muut siirtyivät akvaviittiin ja illan vapaampaan osaan. Aloittelin alakuloisin mielin torppausta, osaltani suurinta työvaihetta ennen joulun viettoon siirtymistä. Taisi olla laivan tunkki joka sanoi, että autetaanpa kallea niin alkaa joulu hänelläkin. Niinpä tämä iso ja nuorukaiselle raskas homma valmistuikin hetkessä kunnioittamieni merimiesesikuvien avustamana.
Yllättävästä avusta, toverillisuudesta sekä mieltä painavasta koti-ikävästä johtuen tilanne oli minulle herkkä. Sain siinä tovin aikaa pidätellä tunteitani, etten vain olisi päästänyt kyyneleitä silmiin ja näin pilannut koko tulevaa merimiesuraani jouluna häpeällisesti vetistelemällä. No, tunne meni ohi ja pääsin itseni herraksi, saatoinpa hetken kuluttua jo kiroillakin akvaviittia ottaessani ja olla oma itseni, kova merimies.