tapasin työtoverini, jonka mies kuoli reilu vuosi sitten. Kysyin, miten hän voinut tänä jouluna. Hän purskahti itkuun ja sanoi, että minä olen ensimmäinen, joka nyt jouluna häneltä tätä kysyy. Kaiken tohinan ja jouluhössötyksen keskellä kukaan ei kai ole tajunnut kysyä.
Oliko hyvä asia, kun kysyin ja ilmaisin välittäväni vai huono, kun sain hänet itkemään? Jäi vähän ristiriitaiset fiilikset.
Oliko hyvä asia, kun kysyin ja ilmaisin välittäväni vai huono, kun sain hänet itkemään? Jäi vähän ristiriitaiset fiilikset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Hienoa välittämistä --- on hyvä huomata toinen ihminen kaiken hyörinän keskellä...
t:mira-ley :))
teit ihan oikein.
Minun mieheni kuoli aika päivälleen 2 vuotta
sitten ja nyt ei kukaan kysele enää, mutta
en panisi pahakseni jos joku kysyisi. Ottaisin
sen kohteliaana huomion osoituksena.
Reaktio saattaa kylläkin olla tuo, vaan ei
se ollut sinua vastaan, ilmeisesti joulunaika
on tuonut tunteet pintaan ja tosiaan se että
muille ihmisille se on jo "vanha juttu" mutta
leski aivan sata varmaan kelaa tunteitaan läpi.
Uskoisin että hän ei mitenkään sinua ajattele pahalla kysymisen takia, päinvastoin.
Se on hienoa että joku muistaa kysyä toisen vointia, omien hössötyksiensä lomassa.
Kuoleman jälkeen jokainen muistaa kuukauden, pari, ehkä kolmekin, mutta sitten asia jää unholaan muilta paitsi asianomaisilta.
Pahinta mitä tuossa tilanteessa voi sanoa on:
Yhäkö sinä sitä vielä suret ?
Tätä minä olen kuullut, vaikka vasta 2 vuotta
on kulunut. Olen vastannut että suren varmaan
loppuelämäni, se ei häviä mielestä koskaan ja
juuri juhlapyhät muistuttaa asiasta vielä enempi.
Mutta ihan oikein toimit, tuossa tilanteessa kun
joku purskahtaa itkuun niin kannattaa vaan olla
itse tyynenä , toivotella voimia ja jaksamista
ja jos mahdollista halata vaika kunnolla.
Siitä jää hyvä mieli kummallekkin.
vaikka kaikilla on
Ehkäpä paras joululahja.