Minua ärsyttää. Taas ärsyttää eikä se ole kivaa! No, jos sen nyt kertoisinkin vaikka se varmasti jakaa mielipiteitä. No, siinä mitään jos aiheesta tulee keskustelua niin kuin toivon; hyvä niin. Jeps, asiaan; minua ärsytti kun vanhempani eivät TAASKAAN kysyneet tai eivät edes sanoneet mitä aikovat antaa nuorillemme (yläasteella ovat jo melkein kaikki) joululahjoiksi (pienemmistä lahjoista ei tarvitsekaan kysyä tai neuvotella; isommista kyllä). Mutta miksi ottaa aihe puheeksi kanssani; olenhan vain nuortemme äiti ja he ”sentään ovat” isovanhemmat ja ärsyttäähän se ettei mielipiteeni heitä kiinnosta muutenkaan miksi siis sillä olisi mitään merkitystä mitä joululahjoiksi antavat.
Pitääkö/pitäisikö teidän muiden mielestä lasten isovanhempien neuvotella tai keskustella mitä tulevat antamaan perheen lapsille/nuorille joululahjaksi? Onko mielipiteitä vai pidättekö kaikki minua niuhottajina
Pitääkö/pitäisikö teidän muiden mielestä lasten isovanhempien neuvotella tai keskustella mitä tulevat antamaan perheen lapsille/nuorille joululahjaksi? Onko mielipiteitä vai pidättekö kaikki minua niuhottajina
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä se sulle kuulu mitä noin isot lapset mummoilta lahjaksi saavat. Ei ne sinulle ole tarkoitettu.
Hehhehheh Vitsikös toi oli?
Isovanhemmille voi vihjaista ajoissa ennen joulua ne puutteet mitä lapsilla on lahjatoiveiksi.
Mutta niillä on oikeus ostaa mitä ne haluavat kuuntelematta oman makunsa mukaan.
Lahjat on lapsille,ei sinulle.
Sillon ku rakkaat tenavamme olivat pikkuisia leikki-ikäisiä ehdotin kyllä sinnikkäästi monena monena vuonna keskustelua mitä antavat nuo isovanhemmat joululahjoiksi.
Mutta mutta kuinka ollakkaan ei tämä ehdotukseni saanut tulta. No mummot ja papat ovat "fiksuja"
ja "fiksut" ihmisethän tietävät aina kaiken paremmin kuin muut. Niin tässäkin.
Pienemmissä lahjoissa ei minunkaan mielestä asialla ole merkitystä juurikaan. Mutta suuremmissa sen verran, etteivät lapset saa esim. kahta samaa lahjaa ja toki myös sen vuoksi, jos omat vanhemmat eivät halua lastensa saavat jotain tiettyä lahjaksi.
Vanhemmat kuitenkin vielä päättävät aika paljon alaikäisten lasten asioista ja on epäreilua, jos isovanhemmat hankkivat lahjaksi jotain, joka on perheessa ns. "kiellettyä".
Joten mielestäni et ole niuhottaja!
Olipa ilo lukea kirjoituksesi joka oli fiksusti kirjoitettu; täyttä asiaa kaikki.
Pienemmän ja suuremman lahjan euromäärissä on jokaisella oma eurolukunsa joka on tiedostettava.
Isovanhemmat voivat antaa lastenlapsille "kasvavaa pääomaa", joka ei ole tarkoitettu lasten vanhemmille vaan alaikäisille heidän tullessaan täysi-ikäisiksi.
Hei! Tuo oli hyvä ajatus jota kannatan. Nuorillamme on jokaisella omat tilit jonne isovanhemmatkin saavat laittaa rahaa jos haluavat. Mutta isovanhemmat taitavat tallentaa mieluummin korkeakorkoisille tileilleen rahojaan.
Etkö luota siihen että osaavat valita sopivia lahjoja lapsillesi? Ovatko ne joskus antaneet sopimattomia?
Mun isä ei pahemmin neuvottele lahjoista, kun taas äitini aina hakee mun hyväksyntää koska haluaa antaa sellaista mitä lapset arvostaa. Kannustan häntä aina, vaikka tiedän että lapset ei toivomuslistaan sitä olleet laittaneetkaan. Tekee se heillekin hyvää etteivät ainaa saa kaikkea mitä haluavat, vaan jotain mitä joku haluaa antaa. Tyttäreni joskus sanoikin osuvasti, että mummi antaa sellaisia lahjoja mistä ei olisi voinut uneksiakaan että haluaa :)
Mikä ei tapa, se vahvistaa!
No empä taida luottaa. Tänä jouluna poikamme oli saanut pelikonsolin, minun mielipidettäni eivät vanhempani olleet kysyneet ennen kuin suostuivat antamaan sen. Viime jouluna annoimme kalliin kannettavan nuorillemme jonka käytössä nuoremme saavat vuorotella keskenään. Me vanhempina tietenkin valvomme ettei kukaan ole liian kauan kannettavalla ja muutenkin valvomme heidän tietokoneensa käyttöä missä ovat. Tiedämme hyvin missä sivustoilla käyvät. Poikamme kun on pelannut tietokonepelejä kannettavalla niin hänen on vaikeaa noudattaa annettua aikaa siksi on täytynyt hänet pakottaa siitä pois. Jos ei tule määrättynä aikana pois en anna lupaa mennä seuraavana päivänä kannettavalle.
Myös vanhempani tietävät tämän, että poikamme olisi vaikka kuinka kauan pelaamassa. Silti antoivat tämän pelikonsolin joululahjaksi hänelle, en voi hyväksyä vanhempieni toimintaa. Pidän siitä, että nuoremme saavat joululahjoja ja saisi niitä tulla vaikka enemmänkin. Koskaan en ole ajatellut, että nuortemme pitäisi saada aivan kaikki mitä toivovat. Me olemme sen heille opettaneet ettei kaikkia joululahjatoivomuksia ole tarkoituskaan saada.
Kun lapsemme olivat pikkuisia tenavia niin monesti kyselin äidiltäni mitä hän on ostanut ja onko paljon ostamatta vielä. Aina tuli sama ärsyttävä vastaus; vähän jotakin olen ostanut. Minusta olisi ollut järkevää kertoa mitä on ostanut ihan sen takia ettei anoppini ostaisi samoja, yritinkin sanoa hänellekin samaa. Mutta sitten jossain vaiheessa luovutin. Onhan joululahjojen hankkiminen varmaan jotain salatiedettä josta minä en varmaankaan vielä yli 4kymppisenä voi äitini mielestä tietää yhtään mitään. Niin kuin en tiedä mistään mitään muutenkaan ja jota pitää edelleen opettaa ja koittaa kasvattaa, niin toivotonta kuin se hänelle varmasti onkin. Mutta toivoa hänellä kai vielä on; niin kauan kuin on elämää hänen kannattaa yrittää ohjata ja opastaa minua. Itse pidän sanonnasta; elä ja anna toistenkin elää. Tuo pätee niin monessa asiassa.
Ei mikään ihme jos sapettaa. Luuleekohan ne että voivat ostaa lasten suosiota?
Tuosta tuli muuten mieleen että tuttavapiirissä on mummi joka aina toi jotain lapsille kun tuli kylään. Ellei muuta ollut niin lantti jokaiselle. Ei kestänyt kauan kun lapset alkoi ensin inventoida mummin käsilaukkua, ja sitten vasta näkivät koko tädin. Tästä mummi suivaantui ja haukkui äitiä, kun oli niin huonosti kasvattanut lapsiaan..
Onkohan se vaan sitten niin helppoa olla näkemättää kokonaisuutta ja mihin mikäkin johtaa kun ei elää siinä. Aika ristiriitaiseen tilanteeseen vanhempasi laittoivat teidät!
Joo, kyllä minun mielestä luulevat, että voivat ostaa lasten suosion. Ainakin äitini luulee niin isäni ei yritä. Ainakin silloin kun nuoremme olivat pikkulapsi-iässä huomasin tämän selvästi. Monesti koin, että äitini yritti kilpailla kanssani, minusta kilpailu äidin ja tyttären välillä on sairasta. Minä en (laiskana:) ) ihmisenä viitsinyt kilpailuun lähteä mukaan.
On muitakin tapoja yrittää päästä lasten suosikiksi kuin lahjat ja tavaroiden antaminen, kuten hänen kohdallaan oli: asettua aina lapsen puolelle kun minä äitinä olin eri mieltä tai kielsin jostakin (niin kuin kaikki vanhemmat tietävät rajat täytyy laittaa oli hössöttävä mummo paikalla tai ei). Toki lapsen tahto ja lapsen toiveet hänelle ovat AINA olleet tärkeämmällä sijalla. Tuohon vielä sanon etten ole lapsiamme turhaan komentanut tai kieltänyt ihan aiheesta aina.
Ja selvähän se äitini mielestä aina on ollut, että tein äitinä kaiken väärin pakkohan hänen sitten oli opettaa minua. Omasta mielestäni olen aina tiennyt miten toimia silloin ja nykyäänkin vielä jopa. Parhaani yritän.
Mm. kun joku lapsistamme sanoi tai teki jotain hassua hän yleensä kielsi minua nauramasta, nauroin silti eikä se koskaan ollut pilkallista naurua.
Ei-sanaa en olisi saanut käyttää, käytin silti.
Minun mielestäni on paljon aidompaa ja rehellisempää sanoa heti ei kuin kierrellä ja kaarrella. Kamalaa se varmaan mummon oli katsoa kun lapsen oma äiti sai lapselle pahan mielen, voi mummo parkaa.
Lastemme ollessa pieniä äitini ei koskaan kysynyt mielipidettäni lastemme hoidosta; miksi olisikaan; hän joka tietää AINA kaiken, miten häntä voisi vähääkään liikuttaa aikuisen tyttärensä mielipide TÄSSÄKÄÄN asiassa.
Jos hänen neuvojaan ja opetuksiaan olisin noudattanut niin olisin ollut aivan puhki väsynyt, halusin olla rento äiti joka oli lumoutunut jälkikasvustaan. Mieluummin jätin sitten siivoamisen vähemmälle, ostin soseet kaupasta enkä silittänyt vauvan vaatteita nukuin päiväunet kun lapsikin nukkui. Päiväuneni kummastuttivat äitiäni silloin ja kummastuttavat vieläkin (hänen toimintansa on saanut minut monesti hyvin kummastuneeksi:) heh heh)!!!
Tokkiisa pittää neuvotella. Joskin olen onnellinen kun penskat isovanhemmiltaan lahjoja saavat.
Paitsi ett mä sain kaverilta jo toisena vuonna peräkkäin verenpainemittarin enkä ees sairasta mitään enkä oo ees ylipainoinen:))
Oli vissiin joskus jostain tukusta saanut halvalla koko lastin eikä enää muistanut kelle antoi sellasen viime vuonna..
Ois se toisaalta ihan hieno kysyä lahjaideoita kun on isommista lapsista kysymys ett ei mee kenenkään rahat sitt hukkaan..
Toisaalta, ainahan se on kiva saada lahjoja.
Parasta on kait se Joulumieli:))
Ihan hupaisaa kun sait verenpainemittarin jo toisena vuonna peräkkäin. Itse joskus annoin isälleni kahtena vuonna peräkkäin makkarapannun.
Kyllä nauroimme siippani kanssa asialle kotona myöhemmin :)
Kivat yllätyslahjat ovatkin ihan piristäviä :)
Joulumieli onkin sitten korkealla kun saan viettää anoppini kanssa joulua - hän on ihminen; olen onnekas; mieheni on ihana samoin hänen äitinsäkin on ihana ihminen=minua on onnestanut "siinä mielessä".
Ajatelkaa niin kanssasisaret ja miksei kanssaveljetkin; pian vaihtuu vuosi ja sitten vedetään kännit asian kunniaksi; selvisin hengissä taas tämänkin joulun :)
hyvä olisi kysellä hiukan mitä kukin ostaa.Meille kävi nyt niin että tytär sai kaksi samanlaista peliä joululahjaksi eikä ne mitään halpoja pelejä ole.Kuittia ei ole kummastakaan jäljellä että olisi saatu vaihtaa toiseen,joten toinen annetaan jollekkin koska mitä me kahdella tehdään:(