Asun perheessä jossa miehen puolelta teini-ikäisiä lapsia. Itselläni omat jo aikuisia ja elävät omillaan.Itselläni on usein asennevamma tilantestamme ettei ole kahden aikuisen välistä aikaa.Usein metin miksi ihmeessä olen itseni tähän tilaan saattanut kun voisin nauttia aikuisen ihmisen elämästä.Rakastan miestäni ja pidän mieheni lapsista, mutta usein huomaan olevani väsynyt tähän murkkujen kanssa kamppailuun.Ehkä syynä siihen on se että olen jo elänyt omien lasteni kanssa tämän vaiheen ja saanut oman jälkikasvuni aikuiseksi.Tunnen syyllisyyttä siitä että tahtoisin elää elämää ilman lapsia, Onko kukaan samassa tilanteessa ?
Onko muita samassa tilanteessa?
Marylyn
8692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin en ymmärrä, miksi sitten ylipäätään otit sellasen miehen? Helppo ratkaisu, muuta pois, ja etsi lapseton niitä on kadut pullollaan.
Onko tuo vain tahallinen teko, että otetaan mies jollaon lapsia, jotta saa valittaa valittaa valittaa valittaa. vali vali.....
Hyvä kommentti. Kun tapasin mieheni rakastuin ja en ajatellut etten jaksaisi. Ensimmäinen vuosi menikin suht ok, mutta nyt kun tajuan ettei meillä ole laisinkaan omaa aikaa, ei kahdenkeskeisiä lomia, leffailtoja niin ihan tälläiseksi en tätä elämää kuvitellut. Mieheni ei kaipaa kahdenkeskeistä aikaa ja toki kunnioitan häntä erittäin hyvänä isänä lapsilleen, antaa 100% aikansa.Aika kova päätös on lähteä poiskin kun on yhteinen omaisuus hankittu.
taas joku jaksaa läksyttää...miksi otit miehen jolla on lapsia....höpön löpö.Kysyikö joku sitä?
Olen samassa tilanteessa ja olen huomannut että kahdenkeskeistä laatuaikaa on 8h per yö. Sitä aikaa ei sulta kukaan riistä, niin että ota siitä koko ilo irti.En tarkoittaa sillä että pitäis rakastella koko aja (tietysti voi :)jos halua) vaan toiseensa sylissä nukkuminen on niin ihmellisen kiva.Kyllä pikkuhilja kun lapset kasvaa tulee sitä kahdenkeskeistä aikaa lisaa. Tietyssä iässä lapset halua olla enemmään ystävien kun vanhempien kanssa.Tsemppia vaan...älä ota huomioon lissujen höpinä!
piste.
SÄ et ole "siinä" siks, että sä et siellä sängyssä viihtynyt?
Nyt kasvattelet vuosia kaunaa näitä kamalia isän uusia naisia kohtaan- ja veikkaampa, että myös pidät huolen että kerrot varmasti myös lapsille kuinka hirveitä nämä KAIKKI ISIN NAISET on ja isi on heidät hylännyt?
Aika surullista. PISTE.
Meillä on vain minun lapseni murkkuja,nyt jo kohta kotoa lähdössä.Tilanteet aina muuttuu,nyt alkaa olla molemmilla lapset maailmalla,mutta sitten alkaa tulla sitä lapsenlapsiväkeä myös vierailuille.Oletko varma,että kumppanisi tulevina vuosina ei väsy lapsenlapsiin samoin kuin sinä nyt joskus murkkuihin.Meillä käy vaihdellen pikkuväkeä,ovat oikein rakkaita,kummankin lapsenlapset,mutta sitten taas nautitaan hiljaisuudesta,kun pyörremyrskyt on kotonaan.Oma avomies on jaksanut "pikkuipanoitani" kiitettävällä kärsivällisyydellä ja haluan jaksaa hänen lapsenlapsiaan yhtä suurella välittämisellä.
Onhan ne murkkuikäiset aika hankalia, mutta muista, että se on ohimenevä vaihe, ja kun ne on lentäneet pesästä, voitte omistautua täysin toisillenne: matkustella, käydä illallisilla, eikä exälläkään ole enää mitään tekosyitä soitella.
Kannattaa sinnitellä sen hankalan vaiheen yli
Asuvatko ap:n miehet murkut samassa taloudessa vai ovatko vierailijoita? Jos ovat vierailijoita, järjestä itsellesi muuta menoa kun he tulevat tai tee kotona omia juttujasi. Ei sinun mitään syyllisyttä tarvitse tuntea, kunhan kohtelet lapsia hyvin etkä ilkeile heille.
Tuo vaihe on nopeammin ohi kun uskotkaan. Eikö teini-ikäiset muutenkin ole kavereiden ja seurustelukumppaneiden kanssa suurimman osan koulun jälkeen jäävää aikaa? Miten sinulle ei jää miehesi kanssa omaa aikaa, lähtekää iltaisin yhdessä ulos parisuhdetta piristämään. Ei teinit lapsenvahtia kaipaa.