Mikä minun on?

Olen miettinyt että, onkohna minulla jonkin sortin mielenterveyshäiriötä. Käynti ammattilasen luona varmaan auttaisi mutta lähimmälle on matkaa ja sekin kallis yksityinen.

Elämäni laatu on alkanut valua tasaista tahtia alas päin ja positiivinen luonteeni hieman laimentua. En silti sanoisi olevani masentunut. Stressiä tms. minulla ei ole ja en kertakaikkiaan saa selkoa itsestäni että mikä minulle tekee pahan olon. Saatan ruveta itkemään pienestä tai olemattomasta, usein jopa pelkistä äkillisesti mieleen tulvahtavista kuvista. Sosiaaliset suhteet ovat ok:t. Ystäviä, perheessä ja suvussa hyvin; ei eroja, kuolemia yms. Olen kuitenkin olut hieman aina taka-alalla. Joskus pienenä sisarillani oli molemmilla vakavampi sairaus ja minun huomioni jäi vähäiselle. Vanhempani ovat kuitenkin asian minulle ja sanoneet ja tiedän myös sisimmässäni että kyllä minusta pidetään; vaikkakin jokin pieni osa aina väittää vastaan. Itsetuntoni on toisinaan hyvä ja toisinaan huono. Ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat käytökseeni suuresti. Saatan tehdä asioita hätiköiden ja syytän itseäni jälkeenpäin, valitettavan usein myös mietin liikaa ja jätän tekemättä. Opiskelu menee hyvin; pelkkää kiitettävää, en ole kummemman näköinen jne. Joskus sanoisin jopa että oma "hyvyyteni" ärsyttää minua. Muut perheenjäseneni eivät pärjää mm. juuri koulussa niin hyvin joten ymmärrän ettei minua tietystikkään voi ylistää kaikkien keskellä. Joskus vaan tuntuu että tahtoisin olla tyhmempi. Toisinaan taas tavoittelen liikaakin täydellisyyttä. Minulla on tapana yrittää tykahduttaa joitakin ominaisuuksiani seuran mukaan. En kuitenkaan sanoisi olevani miellyttämishaluinen mutta sekin vaihtelee. Joskus vähät välitän ja joskus nuolen maata jalkojen alla. Tätä piirrettä en pysty tukahduttamaan ja siksi alunperin mielialani alkoi latistua. Opin kuitenkin elämään asian kanssa ihan yksinänin mutta nyt puhaltaa aivan uusi tuuli. Näin kummallisen surullinen en ole koskaan ollut.