Ajattelin kertoa täällä pari tapausta, jotka sattuivat minulle ja perheelleni nyt Jouluaattona.
Vietimme Joulua meillä vanhassa omakotitalossa, minä, vaimoni, 8 vuotias tyttäreni ja anoppini. Pukki oli käynyt iltapäivällä, ja jouluateria oli pakottanut koko porukan hetkiseksi vaakatasoon (lukuunottamatta tytärtäni, joka pelasi tietokoneella yläkerrassa) sulattelemaan kinkkua. Vaimoni ja hänen äitinsä lepuuttivat makuuhuoneessa sängyssämme, ja itse olin heittänyt pitkäkseni sohvalle lukemaan pukin tuomaa kirjaa Suomalaisista kummituksista.
Luin juuri tarinaa kummituksesta joka on mustasukkainen siitä, jos joku koskee tai käyttää esineitä, jotka hän on eläissään omistanut, ja ilmaisee tämän tiputtelemalla esineitä, kun kaikki havahduimme jysäykseen. Vaimo ja anoppi huusivat säikähtäneenä kammarista, että mikä se oli. Nousin istumaan ja havaitsin, että halko oli hypännyt lattialle. Säilytämme lämmityshalkoja pönttöuunin vieressä peltiämpärissä pystyssä, ja nyt yksi niistä oli syystä tai toisesta noussut sieltä pois ja jysähtänyt lattialle.
Rauhoittelin naisväkeä ja sanoin, että varmaan joku kummitus haluaa huomiota ja heittelee halkoja. Tästä rauhoittuneena kaikki jatkoimme lepäilyä.
Olimme päättäneet käydä joulusaunassa, juoda kahvit ja lähteä sitten illalla haudalle sytyttämään kynttilät, koska siellä on jouluyönä aina niin kaunista ja rauhoittavaa. Kahvipöydässä ihmettelimme anopin kanssa sitä, miksi jotkut kokevat hautausmaat jotenkin pelottavina, kun päinvastoin meidän mielestä ne ovat rauhoittavia paikkoja.
Yhdeksän jälkeen illalla olimmekin sitten hautausmaalla ja kävimme tervehtimässä edesmenneitä sukulaisiamme. Haudalla oli odotetusti rauhallista ja tunnelmallista ja ihailimme kynttilämerta ja otimme valokuvia. Kotiin tultuamme rupesimme vaimoni kanssa tutkimaan digikameralla illan aikana otettuja kuvia. Yhdessä haudalla otetussa kuvassa oli kuitenkin jotain outoa.
Kuvassa tyttäreni ja minä seisomme mummoni ja pappani haudalla, johon olen juuri laskenut kynttilän. Selitän tyttärelleni ilmeisesti isäni haudan sijaintia ja osoitan sormella jonnekkin. Kuvan oikean alanurkan, jossa pitäisi näkyä hautakivi, peittää jokin tumma hahmo tai varjo. Se on läpikuultava, koska kynttilät näkyvät himmeinä sen lävitse. Sen lisäksi koko kuvan yläosan peittää valko, sini, harmaat "revontulet". Peittäen osittain kasvoni ja toisen käteni.
Voi olla, että joku valokuvaukseen perehtynyt osaisi nuo ilmiöt selittää, mutta ainakaan vielä kukaan tutuistani ja perheenjäsenistäni ei ole selitystä keksinyt. Ovat epäilleet, että olisiko mummo halunnut kuvaan.
Yksi kaverini kysyi, että minkälaisia tuntemuksia tuo kuva minussa herättää, ja että eikö pelota. Ei pelota, ei. Päinvastoin. Jos kyseessä ei ole mikään "luonnollinen" valokuvaustekninen lapsus, vaan esim joku henkimaailman asukki, on se mielestäni lähinnä rauhoittavaa. Eihän tuo kummitus minulle mitään pahaa halunnut. Halusipa vain päästä joulukuvaan. Sitäpaitsi mummoni kuoltua viisi vuotta siten olen ikävöinyt häntä useasti, koska olimme hyvin läheisiä, joten enpä tiedä haluanko asialle mitään selitystä löytyvänkään, muuta kuin, että mummo tuli tervehtimään.
Voisin ehkä laittaa kuvan tänne näytille, jos vain joku tuttu osaisi muuttaa sitä niin, ettei minun, tai tyttäreni kasvoja voisi tunnistaa. Tämä lähinnä tytön yksityisyyttä suojellakseni. Täytyy kysellä jos joku moisen osaisi tehdä. Mutta tämmöisiä tänä jouluna. Ei mitään hirmu pelottavia kauhujuttuja, mutta mielenkiintoisia sattumuksia.
Vietimme Joulua meillä vanhassa omakotitalossa, minä, vaimoni, 8 vuotias tyttäreni ja anoppini. Pukki oli käynyt iltapäivällä, ja jouluateria oli pakottanut koko porukan hetkiseksi vaakatasoon (lukuunottamatta tytärtäni, joka pelasi tietokoneella yläkerrassa) sulattelemaan kinkkua. Vaimoni ja hänen äitinsä lepuuttivat makuuhuoneessa sängyssämme, ja itse olin heittänyt pitkäkseni sohvalle lukemaan pukin tuomaa kirjaa Suomalaisista kummituksista.
Luin juuri tarinaa kummituksesta joka on mustasukkainen siitä, jos joku koskee tai käyttää esineitä, jotka hän on eläissään omistanut, ja ilmaisee tämän tiputtelemalla esineitä, kun kaikki havahduimme jysäykseen. Vaimo ja anoppi huusivat säikähtäneenä kammarista, että mikä se oli. Nousin istumaan ja havaitsin, että halko oli hypännyt lattialle. Säilytämme lämmityshalkoja pönttöuunin vieressä peltiämpärissä pystyssä, ja nyt yksi niistä oli syystä tai toisesta noussut sieltä pois ja jysähtänyt lattialle.
Rauhoittelin naisväkeä ja sanoin, että varmaan joku kummitus haluaa huomiota ja heittelee halkoja. Tästä rauhoittuneena kaikki jatkoimme lepäilyä.
Olimme päättäneet käydä joulusaunassa, juoda kahvit ja lähteä sitten illalla haudalle sytyttämään kynttilät, koska siellä on jouluyönä aina niin kaunista ja rauhoittavaa. Kahvipöydässä ihmettelimme anopin kanssa sitä, miksi jotkut kokevat hautausmaat jotenkin pelottavina, kun päinvastoin meidän mielestä ne ovat rauhoittavia paikkoja.
Yhdeksän jälkeen illalla olimmekin sitten hautausmaalla ja kävimme tervehtimässä edesmenneitä sukulaisiamme. Haudalla oli odotetusti rauhallista ja tunnelmallista ja ihailimme kynttilämerta ja otimme valokuvia. Kotiin tultuamme rupesimme vaimoni kanssa tutkimaan digikameralla illan aikana otettuja kuvia. Yhdessä haudalla otetussa kuvassa oli kuitenkin jotain outoa.
Kuvassa tyttäreni ja minä seisomme mummoni ja pappani haudalla, johon olen juuri laskenut kynttilän. Selitän tyttärelleni ilmeisesti isäni haudan sijaintia ja osoitan sormella jonnekkin. Kuvan oikean alanurkan, jossa pitäisi näkyä hautakivi, peittää jokin tumma hahmo tai varjo. Se on läpikuultava, koska kynttilät näkyvät himmeinä sen lävitse. Sen lisäksi koko kuvan yläosan peittää valko, sini, harmaat "revontulet". Peittäen osittain kasvoni ja toisen käteni.
Voi olla, että joku valokuvaukseen perehtynyt osaisi nuo ilmiöt selittää, mutta ainakaan vielä kukaan tutuistani ja perheenjäsenistäni ei ole selitystä keksinyt. Ovat epäilleet, että olisiko mummo halunnut kuvaan.
Yksi kaverini kysyi, että minkälaisia tuntemuksia tuo kuva minussa herättää, ja että eikö pelota. Ei pelota, ei. Päinvastoin. Jos kyseessä ei ole mikään "luonnollinen" valokuvaustekninen lapsus, vaan esim joku henkimaailman asukki, on se mielestäni lähinnä rauhoittavaa. Eihän tuo kummitus minulle mitään pahaa halunnut. Halusipa vain päästä joulukuvaan. Sitäpaitsi mummoni kuoltua viisi vuotta siten olen ikävöinyt häntä useasti, koska olimme hyvin läheisiä, joten enpä tiedä haluanko asialle mitään selitystä löytyvänkään, muuta kuin, että mummo tuli tervehtimään.
Voisin ehkä laittaa kuvan tänne näytille, jos vain joku tuttu osaisi muuttaa sitä niin, ettei minun, tai tyttäreni kasvoja voisi tunnistaa. Tämä lähinnä tytön yksityisyyttä suojellakseni. Täytyy kysellä jos joku moisen osaisi tehdä. Mutta tämmöisiä tänä jouluna. Ei mitään hirmu pelottavia kauhujuttuja, mutta mielenkiintoisia sattumuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun kuva on tietokoneen ruudulla paina "print screen"
Avaa esim "paint brush" ohjelma.
Työkaluryhmän kynällä voi sutata halutut kohdat.
Jos työkalu ryhmä ei ole näkyvissä, sen saa esiin yläpalkin "näytä"-valikosta ruksaamalla "työkaluryhmä" ja "värivalikoima"
Kun halutut kohdat on sutattu esim mustalla värillä tallenna tiedosto (esim. koneen työpöydälle) halutulla nimellä.
Nettiin sen voi lähettää monellakin ohjelmalla, esim. mtv3.fi kuvaboxilla (ilmaisohjelma)
paintbrushin avauksen jälkeen "muokkaa" valikosta "liitä", niin kuva tulee ohjelman näyttöön käsittelyä varten.
Laita ihmeessa se kuva tanne katsottavaksi.
Eras taysin ilmainen (perus)kuvankasittelyohjelma loytyy Internetista: "Irfan View"...googleta vaikka ja rajaa sen avulla "naamat pois" kuvasta/kuvista...
Joo, se on ihan hyvä ilmais ohjelma.. Toinen ilmisohjelma on gimp. Siis "Gimp" Sen voi kätevästi imuttaa netistä laillisesti. Pistä vaan googleen hakusanaks gimp, niin se löytyy.
Kiitos neuvojenne onnistuin jo suttaamaan kuvasta naamat piiloon. Olen TODELLA urpo käyttämään tietokoneita, joten nyt täytyy enään keksiä kuinka sen saa nähtäväksi tänne.
lähetin oheisen ohjeen kuvaboxiohjelmaan liittyen. Ainakin silloin sen perusteella kysyjälle rekisteröityminen onnistui.
Kuvaboxiin rekisteröityminen:
Tarvitaan matkapuhelinnumero ja sähköpostiosoite.
Mennään sivulle www.mtv3.fi
klikataan ”kuvaboxi”
klikataan ”rekisteröidy”
tulee näkymä : kuvaboxi, jaa kuvat kavereille …jne
klikataan ”jatka”
”ota kuvaboxi käyttöösi”- otsakkeen alla:
täytä kenttä ”kutsumanimi” (keksi itsellesi sopiva koodinimi)
täytä kenttä ”matkapuhelin nro”
täytä kenttä ”sähköposti”
luetaan käyttöehdot klikkaamalla ”käyttöehdot”
hyväksytään ne ruksaamalla ”hyväksyn palvelun käyttöehdot”
halutessa voi ruksata myös tiedotteiden ja mainosviestien lähetykset
Täytetään kenttä ”kirjoita yllä näkyvä teksti tähän” (teksti on näkyvissä yläpuolella tyylitellyin kirjaimin)
klikataan ”jatka”
Kuvaboxi lähettää nyt salasanasi tekstiviestinä matkapuhelimeesi,
kirjoita salasana muistiin
Matkapuhelinnumerolla ja salasanallasi pääset nyt kirjautumaan jatkossa kuvaboxiin.
Kuvan lähetys:
Kannattaa aluksi lähettää vain yksi kuva yhdessä kansiossa. Selvintä ottaa kuvan ikoni koneen työpöydälle (ettei tarvitse hakea sen nimeä monen tiedoston takaa)
Kirjaudu boxiin matkapuhelinnumerollasi ja salasanallasi ja klikkaa ”sisään”
Tervetulonäkymän alapuolella klikkaa ”lisää kuvia tietokoneeltasi”
Tulee näkymä :Uusi kansio
keksi lähetettävän kuvan kansiolle lyhyt nimi ja kirjoita se kenttään ”luo uusi kansio”
klikkaa ”seuraava vaihe”
Tulee näkymä: Siirrä kuvia
klikkaa ”valitse kuvat”
Tulee näkymä: select file(s) to upload by www.kuvaboxi.fi
Hae sieltä lähetettävä kuva (esim. talo.bmp) ja klikkaa ”avaa”
odota, voi kestää minuutinkin
tulee ilmoitus ”1 kuvaa siirretty”
klikkaa ”palaa kansioon”
kuva tulee pienikokoisena ruudun vas. alareunaan
klikkaa ”jaa julkisesti”
hyväksy ehto julkisesta jakelusta klikkaamalla ”ok”
kuva on nyt julkisesti nähtävissä kohdassa ”tämän kansion julkinen osoite on:”
(kuvan www-osoite ei sisällä henkilötietoja, vain koodinimesi)
Klikkaamalla pienoiskuvaa saadaan keskikokoinen versio ruudun oik. reunaan ja klikkaamalla tätä koko ruudun täyttävä versio. Sen muodostuminen voi kestää minuutteja.