Otsikossa se tulikin jo.Mies ei siis osallistu vauvamme hoitoon kuin käskemällä.Mitä tehdä?Onko muilla ollut samanlaista ja miten tilanne on parantunut tai pahentunut? :(
Mies ei osallistu
vauvan hoitoon
183416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sama vika,ärsyttää kun mies ei muuta kun "leiki" vauvan kanssa,välillä sitäkään,ja mä saan tehdä kaiken hoitamisen.
ei kai se tästä mihinkään muutu,kun sanonukkin asiasta sen parimiljoonaa kertaa.. :(
...tänä iltana syitä siihen ettei voi auttaa on mm.että "istuin just" "minä syön nyt" "mee sínä kattomaan" tai sitten ei sano mitään vaan istuu ja on niinkuin ei kuulisi lainkaan.Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla mutta minkäänlaista muutosta ei kertakaikkiaan tapahdu.
sama ongelma ollut täällä jo vuoden päivät, isäntä ehtii kyllä kahvitella iltaisin kavereiden kanssa vielä töiden päätteeksi, mutta äiti hoitaa lasta 24/7 ...en itse oikeastaan lainkaan pääse ilman lasta mihinkään, eikä mies ole kertaakaan herännyt yöllä edes tuttia laittamaan, eikä aamulla syöttämään, jotta saisin kerrankin nukkua. Peuhaa kyllä välillä samalla tvtä katsoen, muttei vaihda vaippaakaan, ellei ole ihan pakko. Ei ole vielä komentaminen sen kummemmin kuin pyytäminenkään auttaneet. Kyllä tässä itselläkin alkaa välillä pinna palamaan ja mies sitten ihmettelee, miksi aina olen huonolla tuulella ja valitan... Pahinta on kun saa katsoa kun toinen menee ja tulee niin kuin ennenkin ilman huolen häivää ja itse "joutuu" uhrautumaan kaikin tavoin, vaikka lapsi yhteinen projekti olikin...
ei ole yhtään vähentänyt menojaan, melkein joka ilta treenit. Minä en käy kuin harvoin esim. kavereitten luona kylässä tms. Ja, jos pyydän, että jättäisi yhdet treenit väliin ja olisi lapsen kanssa (jos minulla olisi menoa), pyytää vanhempansa hoitamaan lasta ja lähtee itse treeneihin.
Ottaa niin päähän, mutta en uskalla erota... vielä.
Ei meilläkään mies osallistunut kuin alussa. Kai se oli jotain uutuudenviehätystä. Nyt vain joskus leikkii vauvan kanssa sekunnin pari, sitten onkin muita "kiireitä". Esim. tietokoneella pelaaminen. Itse en koneella käy kuin päiväunien aikaan. Vaippaa ei vaihda edes käskemällä. Sanoin kerran että vaippa pitäisi vaihtaa ja vastaus oli että vaihda. Aina on joku tekosyy olla vaihtamatta vaippaa: pitäisi käydä katsomassa lämmityskattilaa, olin menossa päiväunille jne... Sitten ei kuitenkaan mene muualle kuin tietokoneelle. Eilen pyysin sitä vaihtamaan vaipan, niin piti kuulemma käydä itse vessassa mutta eipä sitten käynytkään kun sain vaipan vaihdettua.
Eikä se auta muussakaan hoitamisessa, ei työntele vaunuja ulkona, ja jos vauva yöllä kitisee niin se on ihan hirveää kun mies ei saa nukuttua vaikka minähän se vauvan sitten hoidan... Hoidan kyllä ihan mielelläni oman lapseni, ei se ole mitään pakkopullaa mutta ärsyttää kun miehen pitäisi olla samanlainen huoltaja kuin minä ja sitten se ei osallistu yhtään mihinkään!
varatkaa aikaa johonkin perheneuvolaan tms. Ilmoitatte että nyt riitti, jos ei suostu, niin helpompi on olla vaikka yh, eipähän oo ketään ketä edes olettaa tekevän mitään. Miehet on jääneet lapsen tasolle, eivät osaa ottaa mitään vastuuta... Sit vielä ruikuttavat, että akka on kokoajan äkänen ja ei oo sellainen, kun mies haluaa... Ihme ääliöitä suurin osa miehistä. Meillä ei esikoisen kanssa ollut ollenkaan, hyvä kun välillä lenkille pääsin, kun toinen syntyi, tilanne vähän muuttui, mutta ei vieläkään tarpeeksi... parempaan suuntaan ollaan menty ja siihen tarvittiin kyllä ammatti- apua.
pamahtaneet!? nyt niihin saakelin ukkoihin liikettä! kun muksu alkaa kitiseen niin sano miehelles että lapsesi kutsuu SUA! saakeli että osaa nostaa vitutus käyrää kattoon asti tuollainen touhu. meillä esikoinen oli kauhee huutaja alusta alkaen. kun puoliso tuli töistä kotiin katto mua kerran ja sano että "nyt sä ment lepäämään ja mä hoidan vauvaa!" yöllä noustiin vuoron perään niin että puoliso hoiti alkuyön syötön ( meillä oli korkikkeella alusta aika pienestä lähtien) ja minä aamuyön jotta työssäkäyvä keräsi voimia päivää varten. yhteisi pelillä niin kunin se vauvan tekokin ;) molemmat sitä lasta niin kovasti haluttiinkin. yhdessä puhalletaasn yhteen hiileen. eikös?
olen flunssassa ja niksat ovat todella kipeät.mies kiukuttelee kun JOUTUU nukuttamaan vauvan :( itselläni nenä vuotaa kokoajan ja päätä särkee.ei meinaa tulla vauvan nukuttamisesta mitään,ollaan vuorotellen yritetty.mies kiukkuilee ja äksyilee kun en jaksa hoitaa vauvaa.Kerran yritin nukuttaa mutta ei nukahtanut ja nyt mies tiuskii ja ramppaa olohuoneen ja makuuhuoneen väliä :( vaatii siis minua hoitamaan vauvan vaikka olisin kipeä.Varmaan pää kainalossakin pitäisi hoitaa vauva lähes yksin.
mies kyllä hoitaa vauvaa mutta vain silloin kuin käsken/pakotan.ei ole minkään vertaa oma aloitteinen,aina pitää määrätä.en jaksa kohta enää.vituttaa!
Eli vauva oli aluperin minun ideani ja lupasinkin hoitaa vauvaa, kunhan pääsen silloin tällöin lenkille, jotta jaksan. NO, aluksi mies hoiti vauvaa uutuuden viehätyksestä, sitten loppui isyysloma ja myöskin isän hoito. Aloin tehdä niin, että ilmoitin vain, että nyt lähden lenkille, hoida sinä. Aluksi lähdin tietysti siten, että vaippa oli vaihdettu ja vauva syötetty. Nyt kun vauva on jo kasvanut, ja liikumme sen kanssa yhdessä enemmän ja on muutenkin ollut menoja ja tekemistä, olen kysynyt esim. vaihtaako vaipan vai tyhjentääkö tiskikoneen, jotta pääsemme lähtemään nopeammin. Tällaisia vaihtoehtoja olen antanut aika usein, mitä erilaisimmista asioista. Olen sanonut konkreettisesti, mikä nopeuttaa liikkumistamme esim. kauppareissulla. Lisäksi,kun on tullut kutsu johonkin omiin menoihin, olen kysynyt, pääsenkö lähtemään, pärjääkö vauvan kanssa. Yleensä on onnistunut ja on myöskin pärjännyt vauvan kanssa. Tässä kaikessa on ollut se hyvä puoli, että vähitellen vauvan hoito on tullut miehelleni rutiiniksi, hän tietää, että osaa hoitaa vauvaa ja myöskin sen, että luotan hänen hoitoonsa. Useimmiten mieheni on nimittäin valinnut sen vauvan hoidon kotitöiden sijaan. Tämä systeemi edellyttää tietenkin sitä, että pariskunnalla on muutakin tekemistä, kuin vauva ja että miehen osallistuminen tuo elämään jotain lisää. Meillä se jokin on liikunta, jonka harrastaminen ilman tällaista yhteispeliä ei onnistuisi minulta ollenkaan. JOs taas mieheni kävisi ainoastaan esim. suunnistamassa tai hiihtämässä, minusta tulisi sellainen marttyyri, että ero olisi lähellä. Onneksi kuitenkin näin ja parisuhde tästä ei ainakaan ole hunontunut. Kannattaa antaa miehelle siis mahdollisuus opetella vauvan hoitoa huomaamatta, ilman omaa kontrollia ja tietyllä tavalla vaikka pakottaa hoitamaan. AInakin oma mieheni on lapsen kanssa nykyään todella mielellään, kun tietää suunnilleen, kuinka toimitaan missäkin tilanteessa. Eikä kannata ottaa pulttia, jos jalassa on väärät housut - mitä sitten, ei se vauva siihen kuole!
ja tulin siihen tulokseen että jos olisin samassa tilanteessa tyttäreni ja puolisoni kanssa pärjäisin ihan yksinkin! eli toisinsanoen. veisin lapsen hetkeksi mummolaan ja istuttaisin meiheni pöydän ääreeni ja sovittaisiin yhteisistä säännöistä meidän perheessä. jos sopua ei syntyisi olisi varmaankin kaikille parempi jos "äidin hoidettavana ei olisi kun vauva". rajansa kaikella. lähtisin litomaan!
MUTTA ymmärrän miehen kannalta tilanteen jossa hän on ilmoittanut ettei ole vielä valmis isäksi ja nainen kuitenkin taivuttelee vauvan hankintaan! tässä vaiheessa kai on jo sovittulin että isän ei tarvitse tuoda kun leipä pöytään. siiiis: ON IHAN TURHA KITISTÄ KUN ON JO PASKAT HOUSUISSA!
jos homma ei todellakaan toimi niin helpompi sitä lasta on hoitaa jos ei ole joku keskenkasvuinen mieskin siinä vielä kitisemässä.
voimia vain kaikille!
Moi! Ompa lohduttavaa kuulla et muillakin on samanlaisia miehiä..
Meillä mies on vaihtanu vauvalle vaipan 3kertaa kahdeksan kk:n aikana.Syöttäny pullosta ehkä viisi kertaa.Ei yhtenäkään yönä ole noussut ylös antaakseen äidin välillä levätä.Kerran on käynyt työntelemässä vaunuja n.puoli tuntia.
Jos mulla on menoja ,pitää lapsi viedä mummolle.
Ei myöskään auta kotitöissä,joten käytännössä olen yh.
Näin meillä...eikö kuulosta hyvälle?!
tuollaisen miehen mallin lapsellesi? tuollainenko on elämäsi mies?
ihan totta näinkö on !
itsekunnioitusta!
tällaista menoa on valitettavan useassa perheessä, ja vaikka isän malli ei tuossa suhteessa ihan täydellinen olisikaan, ei ero todennäköisesti olisi sen parempi vaihtoehto lapsen tai vanhempienkaan kannalta. Siksi hämmästyttää nämä "jätä ukkosi"-kommentit... Ratkaisuna kun tuo ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, jos parisuhteessa ja perheellä muuten ovat asiat hyvin. Vaikka oma ukkoni vituttaakin joskus suunnattomasti, kun ei huomioi tarpeeksi minun tai lapsemme tarpeita, e todellakaan usko, että ero olisi ratkaisu. Mihinkään terapiaan ei myöskään suostu...
Osaisin kuvitella, että voisi auttaa jos mies juttelisi muiden isä-tuttaviensa kanssa ja muiden äitienkin, ja kuulisi sitä kautta elämän tosiasioita, jos ei omaa emäntää usko. Meidänkin mies luulee, että jokaisessa perheessä on asiat samalla tavalla kuin meillä, ja kummasti aina välillä herättää, kun ystäväpariskuntamme kertooo omasta perhe-elämästään, ja siitä kuinka molemmat osallistuvat vauvan hoitoon, nukuttamiseen jne...
Valitettavasti asiat unohtuvat aika nopeasti myös. Kerran jos mies päästää minut yksin jonnekin, hän kuvittelee tehneensä minulle suurenkin palveluksen, ja meinaa, että se riittää siten seuraavallekin vuodelle...ja muistuttaa aina kun pyydän jotain... on se kumma...
Toisaalta, jos ei isästä ole roolimalliksi, minä itse olen ainakin ottanut asiakseni opettaa pojalleni, miten maailma toimii oikeudenmukaisesti ja miten naisia ja parisuhdetta tulee kunnioittaa. Ja myös , miten parisuhteen ja perheen eteen pitää jatkuvasti tehdä töitä. Onhan tämä muuten kyllä rasittavaa. Vaikka valittaminen ei ratkaisua toisikaan, kyllä tietynlainen purkautuminen ainakin hetkeksi helpottaa oloa ja antaa voimia...
(edelline)
kuitenkaan naista ei saa rankaista vauvan saannista tappamalla häntä lapsen hoitoo!
Joku taisi lukea viestini hieman hutaisten. No, ei se mitään, olikin varmaan sekava. Mutta selvennykseksi, vaikka ns. pakotin mieheni lapsen hankintaan, kovin rakas näkyy tyttö olevan. Eikä meillä sen vuoksi mitenkään huonosti mene, päin vastoin. Toki kiukutellaan ja riidellää, kun pinna on välillä kireällä, mutta tytön hoito on sujunut kaikesta huolimatta hyvin. MIelestäni mieheni hoitaa tyttöä paremmin kuin moni muu mies, vaikka ylipuhuinkin hänet lapsen hankintaan. Olen vain selkeästi kertonut hänelle, mitä odotan häneltä ja miksi. On huomannut lopulta itsekin, miksi hänen on tärkeää osallistua ja kuinka se vaikuttaa mm. parisuhteeseen. SItä paitsi, onpahan tutustunut tyttäreensä, on hienoa katsoa, kuinka he seurustelevat keskenään! Tavallaan pakotin hänet hoitamaan tyttöä ja nyt huomaan, että hän huolehtii ihan huomaamattaan ja myöskin nauttii siitä. Se lastenhoito kun helposti tulee omituksi itselle, eikä mies koe osaavansa tulla väliin - ja se on väärin miestä kohtaan. Myöskin hänellä on oikeus lapseensa.
mies sai väsyneestä "nalkutuksestani" tarpeekseen ja käveli juuri ovesta ulos kassien kanssa. Nukkuu kuulemma seuraavat viikot muualla, menee töihin ja tulee pariksi tunniksi leikkimään sitten lapsen kanssa. Kyllä helvetti tuntuu pahalta, kun itse olen apua koko ajan kaivannut ja enemmän miehen seuraa itsellenikin, ja sitten kaveri ottaa ja lähtee ja kuvittelee, että se parantaa asioita kenenkään kannalta.
Hoidan yksin lapsen 24/7 kun mies on koko pvn töissä. Yleensä ei ole edes tullut ennen lapsen nukkumaanmenoaikaa kotiin. Meillä on tässä muutama kuukausi ollut todella vaikea saada lapsi nukkumaan, edes päikkäreitä ja tämä verottaa minun hermojani suunnattomasti. Samoin syömisen kanssa on alettu temppuilemaan. Ainoa mistä olen miehelleni valittanut, on se, että ei saa pitää meteliä kun yritän saada lasta nukkumaan. Ja mies ei ole kuunnellut, ja nalkutukseni siten on jatkunut. Olen jatkuvan univelan ja vapaa-ajan puutteen vuoksi väsynyt, turhautunut ja huonotuulinen, ja olen selkeästi kertonut miehelleni, miten toivoisin hänen auttavan, mutta eipä tuo vissiin ole perille mennyt.
Nyt häivyttyään vetoaa siihen, että nyt hän ei enää ärsytä minua, jos kerran olen häneen kyllästynyt... kaikkea muuta. Ja kuulemma kaikki eleeni ja sanani ovat hänelle viestineet "inhoani". Juuri hänen seuraansa olen kaivannut, enemmän kuin muuta. Ja sanonutkin sen lukuisia kertoja. Uskomatonta, miten toisen mieli ja ajatukset kulkevat niin eri rataa. Ei kuulemma jätä meitä, mutta "tarvitsee omaa aikaa". Mies on alusta asti mennyt ja tullut niin kuin ennenkin ja minä hoitanut kaikki nukutukset, syötöt, heräämiset ja vaipanvaihdot. Minä en pääse ilman lasta missään käymään, ellen vie äidilleni.
Vaikka tiedän ansaitsevani parempaa, niin kyllä tässä sydän särkyy. Ei tässä näin pitänyt käydä, kun menee naimisiin ja saa ihanan lapsen..olemme olleet kuitenkin yhdessä jo vuosikausia. Nyt kun vielä tässä tilanteessa sydän ja mieli murskana pitäisi jaksaa olla paras mahdollinen äiti lapselleni.
Minä kyllä kasvatan pojastani miehen, joka osaa laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen... ainakin kovasti yritän.
Vielä kun mieheni ymmärtäisi, että lapsiperheen alku on useimmilla perheillä vaikeaa juuri parisuhteen kannalta ja, että noin helpolla ei saa luovuttaa. Olen koittanut jo aiemmin selittää näitä asioita hänelle, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään realistista käsitystä perhe-elämästä ja sen vaatimista "uhrauksista". Miehet eivät kait keskenään puhu näistä asioista samoin kuin äidit, ja jos puhuvat, niin kaikilla lienee sama vääristynyt käsitys parisuhteen hoidosta ja perheen tärkeysjärjestyksestä.
Toivottavasti mieheni tulee järkiinsä, koska en usko, että voin tästä muuten selviytyä...
Hyvää joulua ja uutta vuotta mullekin... :(
on suhteensa vaikeimmat ajat kun lapset ovat pieniä. monet eroavatkin, niin surullista kuin se onkin. toiset kai sinnittelevät. kuitenkin luulen että siihen sinnittelyyn tarvitaan kaksi ihmistä, ei vain väsynyt äiti.
eli toisaalta jos mies ei "jaksa" hoitaa tai edes kuunnella jälkikasvunsa hoitoa, joutuisi aika koville erossa. jos sossussa sovittu hoito vuoro napsahtaa kohdalle ei ukon auta muu kuin ottaa itseään niskasta ja opetella aikuistumaan.
on tosi kurjaa lukea näitä viestejä.. mutamaan kommentoinkin jo aikaisemmin..
olen huomannut itse että esim naisilkla joilla alkaa olla tosi ahtaat olot kotona miehen ja lasten kanssa, pelkäävät taloudellista toimeen tuloaan yksinään. eräs tuttuni oli tälläisessä tilanteessa jokin aikasitten, kuitenkin erolta vältyttiin. hän oli kauhuissaan miten maksaa vuokra tai takuut kämpästä. asia ymmärtääkseni kuitenkin olisi niin että.. ainakin joillakin kaupungeilla on ns jemmassa asuntoja lapsi perheille jos hätä tulee... vuokrat on vain sovittava asia...
toivottavasti eroa ei kuitenkaan monille täälläkään kirjoittaneille tule eteen. kuitenkaan ei toivoisi kenenkään elävän "villasukkana" omassa kodissaan. kunnioitus ja oman itsearvonsäilytys! tosi tärkeitä asioita! jos toinen ihminen estää näitten toteutumisen, harkitsisin tilanetta uudelleen!