Kärsin aiemmin kilpparin liikakasvusta ja kilpirauhanen leikattiin lähes kokonaan pois.
Nyt ilmennyt Prolaktinooma.
Onko syy/seuraus kilpirauhasesta?
Eräällä tuttavalla oli myös kilpirauhas vaivoja ja hänelläkin todettiin prolaktinooma, joka leikattiin, koska kasvain oli jo niin suuri.
Muita saman kohtalon jakajia?
Nyt ilmennyt Prolaktinooma.
Onko syy/seuraus kilpirauhasesta?
Eräällä tuttavalla oli myös kilpirauhas vaivoja ja hänelläkin todettiin prolaktinooma, joka leikattiin, koska kasvain oli jo niin suuri.
Muita saman kohtalon jakajia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Mulla prolaktiiniarvo huiteli yli 24.000, olin leikkausjonossa n. puoli vuotta, söin cabaseria 1mg/1 krt vko. Arvo aleni vähän. Lapsettomuuden takia hakeuduin lääkäriin, maitoa vuosi rinnoista ja ne oli turvonneet ja kipeät, menkat jäi pois heti pillereiden lopetuksen jälkeen. Nyt leikkauksesta on kohta kaksi kuukautta. 1x2 cm kasvain saatiin pois hyvin ja prolaktiiniarvo oli ihanne 69! Kuukauden päästä se olikin pompannut yli 2.000 ja nyt syön taas cabaseria 0,5mg/1krt vko ja odotan seuraavaa kontrollia. Leikkaukseen menoa pelkäsin hullunlailla. Mutta jälkeenpäin se tuntuu siedettävän kivuttomalta. Siitä toipui kahdessa viikossa -voitteko kuvitella :) ! Sieraimesta jollakin mikrokirurgisella välineellä mentiin 10 cm pään sisään ja porattiin kalloon reikä ja sen jälkeen avattiin aivolisäke ja sieltä ongittiin kasvain pois. Leikkaus kesti n. 2h. Reidestä otettiin rasvakudosta paikaksi aivolisäkkeeseen ja kalloon. Reidessä on nyt n. 10cm arpi. Nenässä oli n. 15cm "jännät" tyynyt pari päivää imemässä nestettä (verta). Niiden poisotto ei sattunut, mutta oli ehkä vähän epämieluisaa. Rauhallisesti piti ottaa sairaalassa viikon päivät ja kotona kaksi viikkoa, aivastella eikä niistä ei saanut. Hyvin olen toipunut. Vauva on haave, mutta ei enää pakkomielle, toivotaan, että joskus sitten tärppäisi, kun ensin saamme edes luvan alkaa yrittää. Tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville! Stressi on pahempaa kuin itse operaatio! Ja stressi on pahasta, ainakin mulla, syön yhä kortisonia, jotta kortisoliarvo pysyy hyvänä, mutta sekin ehkä loppuu jossain vaiheessa se kortisonin popsinta. Painokin on laskenut nyt, kun elimistö ei enää ole ikäänkuin imettäjän tilassa, sillä minusta se on sitä, kun prolaktiini on koholla. VOIMIA!