En kuulu tälle palstalle ikänikään puolesta,mutta asun kotona ja minulla on oma huone.Meillä on tavallisen kokoinen omakotitalo ja tilaakin on ihan tarpeeksi.Mutta minä olen kahdenkymmenen ikäinen neiti ja minua pomotetaan kotona.Tosi kurjaa,jos saan tehdä mitä minulle sanotaan ja omia mielipiteitäni ei oteta huomioon.Oma huone tulee pitää niin puhtaana ja siivota täytyy silloin,kun sanotaan ja niin eespäin.
Kirjoitin ihan siks,koska vanhempani kuuluvat tähän 40 listalle.Miten te muut vanhemmat suhtaudutte tällaseen jo nuoreen aikuiseen,joka asustelee kotona vähän sen takia,kun ei ole omaa rahaa niin paljon,että vois lähteä omillensa.???
Kirjoitin ihan siks,koska vanhempani kuuluvat tähän 40 listalle.Miten te muut vanhemmat suhtaudutte tällaseen jo nuoreen aikuiseen,joka asustelee kotona vähän sen takia,kun ei ole omaa rahaa niin paljon,että vois lähteä omillensa.???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ikäsi puolesta alat ola kuule aikuisten kirjoissa ja sullekin kuuluu vastuuta kotitöistä
jos siellä asut. Sitä saa jopa olla omatoiminenkin, eikä aina odottaa sitä kurjaa
käskyä ja komentoa. Tottakai oma huone tulee
pitää puhtaana ! Se nyt on ihan vähimmäisvaatimus. Omakotitalossa on sen verran hommia muutenkin että ei siellä voi antaa jonkun
olla pelkkä vapaaeläjä.
Siten kunhan aikanasi pääset omillesi niit tulet yllättymään mistä kaikista asioista sun on itse
huolehdittava.
Mun vanhempi tyttö(nyt 23) on asunut jo vuosia omillaan, mutta aina kun tulee tänne niin me
joko tehään yhessä suursiivous, leivotaan tai maalataan. Narise ei siitä yhtään vaan päinvastoin tekee mielellään, joskus jopa
käskyttää mua että hopi hopi.
Nuorempi neiti (16v )on fanaattinen pyykinpesijä, taatusti on puhdasta vaatetta päällä aina.
Mitenkään en oo painostanut, vaatinut, uhkaillut
heitä kotitöihin, vaan ovat kasvaneet siihen että ne on osa päivittäistä rutiinia ja omat jälet siivotaan aina. Ja jopa toistenkin, puhtaus ja siisteys luo viihtyisyyttä.
Meidän naapurissa asuu 36vuotias mies yhä äitinsä kanssa, se on jo pelottavaa.....
36 v. mies asuu vielä äitinsä kanssa? Luulisi, että haluaisi jo itsenäistyä 36 v. mies.
vähän näköjään löysempää sorttia oleva vanhempi. Oma poikani on kokolailla ikäisesi ja hän asuu kotona koska ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa. en nalkuta huoneensiivouksesta koska hän siellä asuu, en minä ja jos viihtyy sotkussa niin se on ok. Toki saatan pyytää häneltä esmes renkaiden vaihtoa autoon, tai valojen vaihtoa autoon ja ne hän kyllä kaikki mielellään tekeekin. Muuten ei kotitöihin osallistu. Tyttäreni on hiukan nuorempi, lukiolainen ja myös hän pitää itse huoneensa kunnossa, en puutu sen siivoukseen vaikka joskus kyllä mieli tekisi. Mutta hän ilahduttaa pienillä yllättävillä teoilla, esim. ennen joulua oli imuroinut talon ja leiponut karjalanpiirakoita. Näistä pienistä asioista olen todella iloinen.
Sen verran täytyy nuoria ymmärtää että käskemällä ei saa muutakuin taistelutahtoa heissä nousemaan, itsekin olen joskus nuori ollut :)
Tsemppiä sinulle ja kyllä ne vanhemmat sinusta välittävät vaikka ei se siltä aina tunnu!
Mun äiti aikoinaan sanoi että sen kuusta kuuleminen, jonka juurella majasi!. Eli koska he isän kanssa majoittavat mut niin mun täytyy tehdä niinkuin he sanoo...
Eli tässä on realiteettia !! Menehän kunnan asuntojonoon jos ei meno vanhempien kotona miellytä tai opiskelija-asuntoon jos oot opiskelija!!
PS. En muuten ole vieläkään samanveroinen vanhempieni kanssa vaikka ikää 40 . Pitävät itseään parempina ja iänkin puolesta pitäs muka kunnioittaa !!Eipä ne mua muuten kaipaa kun palveluksiaan tai hädän tullen ... Huomattu on :(
Että aika tekopyhiä paskoja 70 vuotiaita!!
kirjoituksessa kuultaa lävitse juuri se katkeruus jota en halua lapsilleni jättää "perinnöksi". Valitettavasti tuo miten lasta/nuorta kohdellaan kotona, siirtyy sitten myös lapsen/nuoren omille lapsille .... Luottamus ja kannustus on mulle tärkeitä ja olen sitä mieltä että se on sama kuin panisi rahaa pankkiin.
Mulle lapset ovat maailman tärkein asia, niiden eteen taistelen kuin naarastiikeri. Olen valmis tukemaan lapsiani niin hyvissä kuin pahoissa asioissakin. En todellakaan halua että mua pidetään 70-vuotiaana itsekkäänä paskana ....
Lapseni saavat asua kotona niin kauan kuin heillä on varaa toimeentulla omassa/vuokra-asunnossa. Miten mä lykkään poikani vuokra-asuntojonoon, kun ei ole toimeentuloakaan .... Puistattaa.
Olisipa mun vanhemmat sun kaltaisia!Mieluummin ottaisin köyhemmät vanhemmat, joilta saisi lämpöä ja välittämistä.
No, mun isä on nyt vakavasti sairas,joten hän ei jaksa itsetään enää paljoa antaa...Äiti sitten leuhkii ystävistään ja kuinka paljon on tuhlannut rahaa!No, harvoin tuo äiti soittelee että eipä siitä suurta harmia ole ja puhelunkin lopetti viimeks nopeasti ettei tarvii olla liian ystävällinen tyttärelleen :)
Lapsia ja vanhempia on joka siis joka lähtöön. Itse en lapsia ole hankkinut , kun on tuota paniikkitautia enkä ole kokenut itseäni tarpeeksi energiseksi siihen puuhaan. Onneks on noita kummilapsia ja ystävien lapsia! Heistä nautin...
Kotonasi on varmasti jonkinlaiset tavat elää ja käyttäytyä ja sinunkin tulee noudattaa niitä. Oma huoneesi on oma huoneesi mutta olet jo sen ikäinen, että jos sinulla ei ole töitä, sinun tulisi olla opiskelemassa tai työharjoittelussa.
Olet aikuinen ja sinulta odotetaan suurimaksi osaksi aikuisen käytöstä ja myös vastuuta; et ole täysihoidossa etkä ilmaisessa ylöspidossa. Sinun tehtäväsi on rakentaa tulevaisuuttasi, älä opettele joutilaisuuteen!
Meillä asustelee parikymppinen poika ja vuotta nuorempi tytär. Mitään ei pakoteta tekemään mutta oma-aloitteisesti he ruoan valmistavat. lumityöt tekevät ja huoneensa hoitavat. Vuokraa he molemmat maksavat 200 euroa kuussa. Kauppareissut minä kustannan, samoin auto on aina vapaasti käytössä kunhan vain etukäteen ilmoittaa kuinka kauan aikoo reissussa viipyä.
Moni tuttava kyllä kauhistelee sitä, että perin vuokraa lapsiltani, mutta kalliimpaa heillä muualla olisi asua. Toisaalta ei minulla olisi varaakaan ruokkia kahta täysi-ikäistä. Kummankaan huoneessa en ole edes käynyt ainakaan puoleen vuoteen mutta väittäisin, että pojan huone on viimeistä piirtoa myöten kunnossa ja pölytön, tyttärellä taas ei niin hyvässä kunnossa, mutta itsehän he siellä asuvat, ei kuulu minulle.
Lasten pahoinvointi on helppo pseudonyymi kaikelle sille, missä nuoren sielunmaailma kohtaa negatiivisia väristyksiä.
Vastenmieliset velvollisuudet, omasta mielestään väärin kohdelluksi tulemiset, helpon ja usein vastuuttoman elämäntyylin sekä yhteiskunnanvastaiset teot ja tihutyöt vailla pelkoa sanktiosta selitetään näin. Viidakkorumpu on antanut näitä valmiita taudinmäärityksiä pieniin suihin toistettavaksi vain puolustaviksi ja kaiken selittäviksi termeiksi. Myös psykologit pitävät leipäpuutaan hengissä näin.
Nuoren mielestä elämän pitäisi olla mukavaa, huoletonta ja ennenkaikkea kustannusvapaata ilman rajoja vailla käsitystä todellisesta elämästä kodin ulkopuolella. Tiukat vanhemmat voivat tehdä palveluksen tehdessään selväksi, että koti ei ole syntynyt lasta itseään varten. On toki ahdasmielisiäkin vanhempia, mutta yleensä he ovat niitä, jotka tekee sitä kuuluisaa '9 to 5' rumbaa 5 päivää viikossa, jolla se koti on tehty mahdolliseksi asua.
Fiksut oivaltavat, että yhteinen huolenpito on kuin pistäisi rahaa pankkiin, sillä terve koti tuottaa maailmalla selviytyviä yksilöitä. Olen tavannut useita, joilla se ei ole onnistunut nuoruudessa saatujen huonojen eväiden vuoksi. He ovat nyt yhteiskunnan elättejä, lääkkeiden käyttäjiä ja juomakulttuuriaan puolustavia.
Kun muuttaa pois kotoa, tulee itku kurkkuun useammin kuin tohtii myöntää. Kun hankkii kunnioitusta, se herättää luottamusta ja elämää voi rakentaa maltillisemmin.
Niin se vaan on kun kotona asutaan niillä ehdoilla kun vanhemmat sanovat.(asunnon omistajat )Taitaapa olla muuallakin noin asianlaita. En tiedä oliko meillä aivan noin tiukkapipoista mutta luultavasti. Ainoa konsti on "oma tupa oma lupa". Ei tämä sinua paljon auta mutta näin se on muuallakin yleisesti.
hankkia itsellesi oikea ammatti ja elättää sitten itsesi ihan itse. Miksi valitat sensijaan että tekisit asialle jotakin? Olin sinun ikäisenä opiskellut ammatin ja asuin omillani. Mikä vapaus! Suosittelen sinullekkin!
..haluat olla, häh?? Kotona asuvat aikuiset lapset osallistuvat kotitöiden tekoon, oli se sitten saunapuun haku liiteristä, mattojen kopistelu, pyykin pesu ym. kaikki työt jaetaan!
Näin se on meilläkin MURKKU IKÄISTEN POIKIEN kanssa. Töitä tehdään.
Maailmassa ei pärjää, jos ei kotona opeteta tekemään!!!
Mietippäs neiti sitä, kun joudut omaan asuntoon, etkä osaisi edes puuroa keittää...oliskohan hauskaa?????
Täyttä asiaa kirjoitit. Olen samaa mieltä. Kyllä nuorten on osallistuttava. Vanhempien on nuorisolleen opetettava.
Eräs käyttämäni `motto` on; se minkä teet tee kunnolla ei nopeasti hutiloiden. Keskimmäisellemme (tyttö 13 v.) joudun sitä toistamaan, monessa asiassa. Olen hänelle todennut; tiedät kyllä miten asiat tehdään, et ole yhtään tyhmempi ku sisaruksesikaan. Keskityt enemmän niin hyvin osaat.
Juuri tämä keskimmäisemme koettelee hermoja eniten, ihana tyttö, mutta joissakin asioissa tekee ennen kuin ajattelee.
Ja on niin itsepäinen kuin vain leijona voi olla (horoskooppimerkiltään leijona).
Kyllä heillä on ollut rajat ja säännöt ja kaikki asiaankuluvat systeemit muutkin (vapaata kasvatusta melkeimpä inhoan) jokaiselle samalla tavalla. Vanhin ja nuorin muistuttavat enemmän toisiaan luonteiltaan. Keskimmäinen on räiskyvä, temperamenttinen, omapäinen, hm taiteellinen persoona.
Kyllä on tahtojen taistoa käyty.
Minulla on kai sellainen hm hieman vanhanaikainen käsitys siitä, että jälkikasvun on myös kunnioitettava vanhempiaan. Enkä tarkoita sellaista ns pelolla aikaansaatua kunnioitusta, sehän on jo jotain muuta.
Mielestäni perheessä jokaisen on kunnioitettava toisiaan ihmisinä vanhempien toisiaan ja lapsiaan, lasten vanhempiaan ja toisiaan.
En siedä sellaista turhaa arvostelua ja pilkkaamista tai vahingoniloa kun joku epäonnistuu jossakin. No, tästä aiheesta taitaisi tulla kirja, mutta sitä en tiedä jaksaisiko sitä kukaan lukea :)).
Neljän lapsen yksinhuoltajana olen joutunut vaatimaan lapsiltani osallistumista kotitöihin siitä saakka kun he alkoivat liikkua. Heille kotityöt ovat itsestäänselvyys, jotka tehdään pyytämättä. Jossain vaiheessa vanhimman kanssa käytiin keskusteluja aiheesta "miks mun pitää, kun kukaan mun kavereistakaan ei joudu" ja päädyimme lopputulokseen, että ne perheet, joissa on varaa palkata nuorisolle oma siivooja ja kotiapu tekevät niin ja me köyhemmät teemme itse. Ehdotin kyllä, jos hänellä on liikaa rahaa, niin voisin heittää pientä harmaata iltakeikkaa ja siivota hänen jälkiään.
Kun esikoinen muutti omaan asuntoon avuttoman ja äitinsä pilalle passaaman poikakaverinsa kanssa hän sanoi, että onneksi edes hän osaa ja ymmärtää jotain kodin ylläpidosta ja rahan arvosta, kun toinen on täysi tumpelo ja aloittaa kodin- ja -taloudenhoidon opettelemisen A:sta 21 vuotiaana.
Pari pätkä nuorenparin keskustelusta heti muuton jälkeen:
- "Miten nyt, kun mä olen tottunut, että mun vaatteet ja farkutkin silitetään pesun jälkeen!"
- "Ottaa hän silityslaudan ja -raudan ja silittää! Kun hän laittaa pistokkeen seinään, muistaa hän laittaa raudan pystyasentoon, ettei syty tulipalo" kuului napakka neuvo sohvalta.
- "Hei tuu nyt jo!" odottava ovensuussa huutaa tietokoneeseen liimautuneelle ylkämiehelleen. "Meidän pesutupa-aika alkoi jo!"
- "Joojoo.... tai mee sä, mulla on tää työ kesken"
- "okay, mutta sitten kun sä tuut niin ota noi SUN OMAT PYYKKISI tuosta eteisen lattialta, niin mä näytän miten sä ne peset!"
- "OOta, mä tuun sittenkin!"