Muistan
Auringon säteet olivat lämpimämmät
ja niin kirkkaat
Että
minun piti siristää silmiäni
Huolissani
silmäkulmiini ilmestyvistä rypyistä
Sinä suutelit niitä
Ja sanoit
niiden olevan kauniit
Muistan
Kuun sirppi loisti tummassa taivaassa
Kuin merkki
Iäisyydestä
Ajan pysähtymisestä
Kaikki olisi tässä
Sanoin
miten vaikeata minun on luottaa
toiseen
ihmiseen
Sinä lohdutit minua
Lämmitit
Olit turvana
Aloin luottaa...
mutta
Sinä lähdit
auringonsäteet eivät enää lämmittäneet
eivät enää kirkkauttaan luoneet
silmäkulmiini ilmestyneet rypyt jäivät
ilman
suudelmia
kuu
kelmeänä
tummalla taivaalla
Aikani oli pysähtynyt...
Auringon säteet olivat lämpimämmät
ja niin kirkkaat
Että
minun piti siristää silmiäni
Huolissani
silmäkulmiini ilmestyvistä rypyistä
Sinä suutelit niitä
Ja sanoit
niiden olevan kauniit
Muistan
Kuun sirppi loisti tummassa taivaassa
Kuin merkki
Iäisyydestä
Ajan pysähtymisestä
Kaikki olisi tässä
Sanoin
miten vaikeata minun on luottaa
toiseen
ihmiseen
Sinä lohdutit minua
Lämmitit
Olit turvana
Aloin luottaa...
mutta
Sinä lähdit
auringonsäteet eivät enää lämmittäneet
eivät enää kirkkauttaan luoneet
silmäkulmiini ilmestyneet rypyt jäivät
ilman
suudelmia
kuu
kelmeänä
tummalla taivaalla
Aikani oli pysähtynyt...
Vastaukset 19
Vanhimmat
...aika pysähtyi,
linnut lakkasivat laulamasta
ja yö ei tienyt että näkeekö huomistaan.
hyvin kuvaat huikaisevaa onnen tunnetta
ja kuinka se katoaa
rakkaustarinan muuttuessa riipaisevaksi.
loistavaa kerrontaa,
tuntemusten kertomisessa olet yliveto.
minä ajattelin luettuani että olipa hyvä
ettei peikkotyttö kömpinyt takasin
luolaansa hihii.
muista se oli kello joka pysähtyi,ei aika
vaikka siltähän se tuntuu noissa hetkissä.
sinä ystäväin näytät kulkevan aina vain
parempaan runo runon jälkeen
ja loihdit elämyksiä!!!
hyvä upea tapiontytteli!!!
Lämmin kiitokseni Sinulle
palautteestasi
Tuntemuksiani kirjaan
juuri niin
...elämä jatkuu...
Ja aika jatkaa kulkuaan....
Pidänpäs kovastikin tuosta peikkotytöksi tituleeraamisesta :D
Kiitos vain :)
Kaikkea hyvää Sinulle
haluaisin toivottaa
Luin nämä kaksi runoasi ja
ajatuksissani oli valita
toinen,mutta kuitenkin olisi
pitänyt valita molemmat,sillä
vaikka ehkä hipovat toisiaan,
niin kuitenkin omissa ryhmissään
ovat ... liekö tulkintani
väärä ?
Jotain tuttua kertomaa,
vaiko omaa kuvitustani
tapasin riveilläsi
puhuttamaan minua tietyin
osin.
Itsellekin tulee tunne tai tunteita
että kelle ja miksi ja mitä varten
vaiko vain kirjoitelmia,jotka saavat
alkunsa jostakin "tiedostamattomasta"
tai itse tiedostaen,pitäen vain omana
pikku salaisuutenaan.
Ja kaikki tapahtuu - Ajassa !
Hei
Tulkintasi on aivan oikea :)
Hmmm.....kirjoitelmia
- on totta
Salaisuuksiakin - sekin totta
Analysoitpa hienosti ....
tiedostettua
tiedostamatonta ....
Kielikuvin kuljettelen
tapahtumia
menneestä
Totta kaikki ?? hmmm ....ehkä
Vaiko tunnetta todellisuuden rajamailla
Haaveita täyttymättömiä ....
”Ja kaikki tapahtuu - Ajassa !”
Aivan!!!
Hei - osasinko minä tulkita,vaikka
pieni epävarmuus hiipi mieliin ja
meinasin ihan hösseliks laittaa
koko tekstini.
Voi kun minä olen viisas ja älyn
mestariteos...kuulkaas nyt kaikki
vanhat kouluajan opet,kuka täällä
mestaroi ... no nyt meni överiksi,
ei kuulu tapoihini...nyt joku
tiputtaa kuumia kiviä taivaalta
päälleni.
Hyviä unia - ajassa,nyt yöllisessä
sellaisessa.
Lekkisäksi....
Ryhdyit
siis Sinä....
Kuumia kiviä ei nyt kumminkaan... :D
Ja ulkona raitis pakkasilma,
joita ei kuumat kivet
tyrannisoi...
kiitos meidän pienhuumorin
tulkkauksen onnistumisen.
...kylmää, jot :)
Hyrrr...Hyrr...hyrrr
Kas meil tää huumor kyll` onnaa...:D
Ja aikaan tämäkin kuuluu
että raikkaaseen ilmaan
tuulettumaan,virkeyttä
saamaan
että huumoria tummuutta
valaisemaan.
Lunta suurin kinoksin
soisin tänne aapojeni maille
Mi pakkasella voisi kauniin
kitein
Hopee-vöin
kultanidein
Kuunsirpin ilkamoidessa
leikkiä lyödä
kuin timantein
hohtaa
ja niiden hehkusta
kuin juopuen
ilakoiden
tanssien
hangilla
kuin utuun
Tätä kaipaan....
aikaan
tähän
Niin hopiaa
kullan
kimallusta
kuin lumen hohdon
pehmeää jalaksen
untuvaa
yösi peitoksi
minä kimaltaen
peittosi
suojassa
unien kultamaahan
matkaa teemme.
Unet armon antaa
Satumaahan vie
Timantein tähtivyöt kimmeltäin
Hohtonsa suo
Jalaksien alla lumi
valkeaa kuin höyhentä
Käsin nostan
vasten poskeain
- kuin lämmintä voi lumi olla !!
Ei kyyneliksi
poskilleni sula se
Kauniisti kaartuu
oksat puitten
nekin täynnään
kimmeltäin hopealunta
...unien kultamaahan
matkaa teemme... ?? :)
Näin laulaen runoilee taiteen
omaava tyttö
näin yötä varten
ja saattaa
sinne kultamaahan
Prinsessa tyynylle
Bonelle patjoihin
... minne päättyessään
päätyykin...goodnightia.
........" goodnightia."
- Sinulle myös :)
... yritän kiriä,ettei
taskumatti eiku nukkumatti
jätä minua yöksi
valvomoon...luit
aivan oikein.
kummallinen tapa joskus pysähtyä, ihmismielen on
tyydyttävä siihen.
Tässä runossasi mennään läpi rakkauden tyhjyyteen
ja rakkaudettomuuteen. Aikaan jota ei ole, on
vain muistot siitä, mitä joskus on ollut.
Satuttavaa, ja silti se toinen puoli - kuinka
maailma voi muuttua kauniiksi rakkaudessa. Ja sen
jälkeen, ei ole mitään - ei edes auringon lämpöä
enää.
Runo puhuu puolestaan, eikä mikään jää lukijalle
epäselväksi.
Todella suuri
Kiitos
että vierailit
tässä runossani
Talletan palautteesi
opikseni
ja
Muistokseni
Kiitos Linda,
- Kiitos
...silmäkulmiin ilmestyvät uurteet ja juonteet...
Niistä näkyy nauravat silmät, auringon valo ja elämän surut.
Surullinen ja lohduton on runosi, silti kaunis. Olet voimakkaiden tuntojen kelpo kuvaaja. Ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista ja itse pidän myös melankolisista runoista. Tykkäsin tästä runosta.
....osin leikillisesti .....
- mutta takana aina hiven totta :)
.... me naiset emme aina niin kovasti
koe niitä
silmäkulmissa olevia ryppyjä kovinkaan kauniiksi :)
- siis itsellämme...huom... :D
-------
Kiitos Sinulle
Sanoistasi
-Arvostan niitä...