Viime aikoina on tullut mietittyä jonkin verran omaa ujouttani. Se nousi taas pintaan, kun olen lukenut Juhani Mattilan ujoutta käsittelevää kirjaa. Tiedän, että olen aina ollut ujo ja siksi yksinäinen. Esitän muutamia kysymyksiä, jotka liittyvät ujouteen. Annan niihin myös omat vastaukseni. (Panen tämän saman kyselyn myös Yksinäisyys-osioon.)
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
3. Olitteko parasta vai huonointa?
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
VASTAUKSENI:
1.Olin lapsena arka ja yritin välttää huomion kohteeksi joutumista. Pelkäsin, että opettaja määrää minut vastaamaan ja yritin väistellä hänen katseitaan.
2. En pitänyt niistä, paitsi lentopalloa ja pesäpalloa oli mukava pelata. Pidin enemmän yksilölajeista, etenkin voimistelussa olin luokan ketterimpiä.
3. Liikunnanopettajamme harjoitti henkistä väkivaltaa aina ennen joukkuepelejä. Hän valitsi joukkueiden kapteeneiksi aina luokan urheilullisimmat ja komeimmat nuoret. He saivat tehtäväkseen valita mieluisan joukkueen. Olin lähes aina viimeisimpien "rippeiden" joukossa, jotka oli lopulta pakko valita. Lisäkseni joukossa oli kömpelöitä ja ylipainoisia. Itse olin aika ketterä, mutta arkana aika surkea hyökkääjä ja siksi vähemmän pidetty pelaaja.
4. Minulle se on, koska välttelen edelleen monia sosiaalisia tilanteita. Sekä arkailen vastata naisten katseisiin.
5. Minulle se ei ole ongelma.
6. Kyllä. Olen hyvin yksinäinen, enkä estojeni takia osaa toimia kuten miehen tulisi.
7. Kahdenkeskinen keskustelu ei ujostuta minua kovin paljoa, mutta jos läsnäolijoita on enemmän, tulee lisää pelkoa. Kärsin myös sosiaalisesta pelosta ja usein pelkkä kaupungilla käveleminen on minulle kova taistelu.
8. Ehdottomasti. Sosiaalinen pelko lähes katoaa silloin, kun voin jutella ja kävellä jonkun kaverin kanssa.
9. Uskon ja sitä teenkin nykyään. Vaikka saattaahan se näyttää aika "avohoitotapaukselta". Yritän antaa itselleni luvan olla ujo ja heikko.
10. Menisin innolla mukaan.
11. Juu, olen hyvin epävarma itsestäni, eli kai minulla on huono itseluottamus ja -tunto. Sosiaalisissa pelkotilanteissa en tiedä tunnenko pelkoa, häpeää, ujoutta vai mitä kummaa?
12. Ennen olisin valinnut arkiston, mutta nykyään menisin asiakaspalveluun.
13. En käynyt, vain lenkillä. Huomenna pyöräilen kaupungille (tänään).
Kiitos vastauksista.
Yleinen vuodattaja
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
3. Olitteko parasta vai huonointa?
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
VASTAUKSENI:
1.Olin lapsena arka ja yritin välttää huomion kohteeksi joutumista. Pelkäsin, että opettaja määrää minut vastaamaan ja yritin väistellä hänen katseitaan.
2. En pitänyt niistä, paitsi lentopalloa ja pesäpalloa oli mukava pelata. Pidin enemmän yksilölajeista, etenkin voimistelussa olin luokan ketterimpiä.
3. Liikunnanopettajamme harjoitti henkistä väkivaltaa aina ennen joukkuepelejä. Hän valitsi joukkueiden kapteeneiksi aina luokan urheilullisimmat ja komeimmat nuoret. He saivat tehtäväkseen valita mieluisan joukkueen. Olin lähes aina viimeisimpien "rippeiden" joukossa, jotka oli lopulta pakko valita. Lisäkseni joukossa oli kömpelöitä ja ylipainoisia. Itse olin aika ketterä, mutta arkana aika surkea hyökkääjä ja siksi vähemmän pidetty pelaaja.
4. Minulle se on, koska välttelen edelleen monia sosiaalisia tilanteita. Sekä arkailen vastata naisten katseisiin.
5. Minulle se ei ole ongelma.
6. Kyllä. Olen hyvin yksinäinen, enkä estojeni takia osaa toimia kuten miehen tulisi.
7. Kahdenkeskinen keskustelu ei ujostuta minua kovin paljoa, mutta jos läsnäolijoita on enemmän, tulee lisää pelkoa. Kärsin myös sosiaalisesta pelosta ja usein pelkkä kaupungilla käveleminen on minulle kova taistelu.
8. Ehdottomasti. Sosiaalinen pelko lähes katoaa silloin, kun voin jutella ja kävellä jonkun kaverin kanssa.
9. Uskon ja sitä teenkin nykyään. Vaikka saattaahan se näyttää aika "avohoitotapaukselta". Yritän antaa itselleni luvan olla ujo ja heikko.
10. Menisin innolla mukaan.
11. Juu, olen hyvin epävarma itsestäni, eli kai minulla on huono itseluottamus ja -tunto. Sosiaalisissa pelkotilanteissa en tiedä tunnenko pelkoa, häpeää, ujoutta vai mitä kummaa?
12. Ennen olisin valinnut arkiston, mutta nykyään menisin asiakaspalveluun.
13. En käynyt, vain lenkillä. Huomenna pyöräilen kaupungille (tänään).
Kiitos vastauksista.
Yleinen vuodattaja
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä oon ehkä aika lievä tapaus, mut mulla on samanlaisia ajatuksia.
1. Peruskouluaikoina viittasin 'tehden töitä' numeroiden eteen. Lukiossa lopetin tyystin (poislukien kielet : olin keskitasoo parempi), eikä se oo siitä muuttunu vaik nyt onki jo esimakua korkeakouluopiskelustakin.
2. Itse en joukkuepeleistä erityisemmin innostunut joten koris, pesis olivat ehkä ärsyttävimmät ku niis omaan vaan "puolittaiset" taidot.
3. Keskitasoa ja sen mukaan suoriuduinkin. Sen verran etevänä mua kuitenki pidettii et suunnillee keskivaiheilla pääsin mukaan joukkuevalinnois. On todettava tähän kuitenkin, et se valintahärdelli voipi olla joillekin kova paikka henkisesti ja itsetunnon kannalta.
4. Eipä juurikaan ole ongelma, ehkä pikkase harmittaa ku ei tosta vaa voi mennä kelle tahansa juttelee. Esiintymine ei oo kivaa!!
5. Ei ole vaikea puhua puhelimessa tuntemattomien kanssa. Nuorempana kyllä jopa koin näin. Näköjää pääsin huomaamatta yli.
6. Mahollisesti, kun ei oo niin "näkyvä". Uskon kuitenkin et joku tyttö näkee minussa jotain tai toistepäin.
7. Ihmisjoukossa menee iha normaalisti.
8. Kaverin kans on toki helpompi mennä esim. vieraisiin ympyröihin vaikkapa harrastusten puolesta kuin yksin.
9. Nojoo yleensä jos jäätyy pahasti ni helposti sen jälkeen ottaaki jo rennommin ku tilanne on jo tavallaa jo menetetty...Tiedä jos tekis jatkuval putkel sitte menis varmaa rutiinilla.
10. En koe tarpeelliseks.
11. Jaa-a itsetunto on noussu vaikka lievä ujous oiski päällä.
12. Mä jopa meinasin vastaa arkisto, mut kirjasto on sen verta rauhallinen paikka mis viihtyis tiskin takanaki.
13. Autoajelun tein
Ei muuta ku avoimin mielin eteenpäin!
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
-Hyvin hiljainen ala- ja yläasteella. Lukiossa jo vähän helpotti ja nyt korkeakoulussa puhun suunnilleen mitä haluan, mutta en kuitenkaan ole se puheliain.
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
-Sählystä tykkäsin. Joukkuepelit olivat ihan ok, mutta en oikein pitänyt mistään koululiikunnasta.
3. Olitteko parasta vai huonointa?
-Olin sellainen keskinkertainen.
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
-Ei oikeastaan. Vähitellen olen päässyt eroon pahimmasta ujoudesta. Esitelmien pito on kuitenkin edelleen ehkä pelottavinta tai jännittävintä, mitä tiedän.
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
-Ei enää. Tai no, tuntemattomalle soittaminen ja jonkun tärkeän ja pitkän asian sselittäminen vaatii kyllä valmisteluja ja jännitän jonkun verran ennen soittamista.
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
-Luultavasti juuri sen takia en ole seurustellut.
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
-Yleensä minulle ei ole ongelma olla esillä, jos ei tarvitse puhua. Tosin sekin riippuu päivästä, joskus esim. kaupungilla kävely voi tuntua ahdistavalta, mutta harvemmin.
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
-Esitelmistä selviän paljon paremmin, jos teen sen jonkun kanssa. Mutta esim, jos täytyy mennä jonnekin virastoon tms, haluan ja on helpompaa mennä sinne yksin. Ja tämä luultavastikin sen takia, koska jos menenkin tilanteessa ihan lukkoon, en halua, että kukaan tuttu on sitä todistamassa.
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
-Kyllä. Ja tuolla tavalla olenkin saanut itsestäni vähemmän ujon.
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
-En varmaankaan enää menisi, koska nyt tuntuu siltä, että selviän itsekin. Kysymys kuitenkin oli, että haluaisinko, niin kyllä minä haluaisin, mutta sinne meneminen jännittäisi minua varmaan aika paljon.
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
-Kyllä.
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
-Ennen olisin mennyt arkistoon, nyt asiakaspalveluun.
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
-Hih, en varsinaisesti. Ajelin kyllä autolla.
Hyvää jatkoa kaikille!
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva? Hiljainen olen aina ollut
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä? Inhosin niitä
3. Olitteko parasta vai huonointa? Siltä väliltä
4. Onko ujous teille ongelma nykyään? Välillä
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa? Kyllä
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen? On kyllä
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa? Ei mua ihmisjoukot häiritse kunhan ei tarvitse puhua
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa? Kyllä varmaan
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin? No jonkin verran
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan? En, mä en pidä mistään ryhmäjutuista
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne? Kyllä
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä? Mä olisin arkistossa
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla? En käynyt
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
*enemmän hiljainen
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
*rakastan urheilua! tehtäväkeskeistä, hienoa!
3. Olitteko parasta vai huonointa?
*hä? urheilussa olin hyvä ja olen
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
*on. suurin ongelma elämässä. uskon ujouden olevan myös lahja jos sitä osaa hyödyntää.
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
*on, en mielelläni puhu. soitan toki jos on soitettavaa, mutta se on vastenmielistä.
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
*on. en ole seurustellut kertaakaan ja ikää on kertynyt...
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
*vain kanssakäymisessä
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
*kyllä varmaan olisi. antaisin sosiaalisen vastuun tälle toiselle. yksin yleensä kuitenkin olen vastaamassa itestäni.
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
*taidan kiduttaa itseäni turhaan, koska en usko. sosiaaliset työkalut parantuvat, mutta ei itse ujous.
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
*kyllä tuommoinen kiinnostaisi. menisin!
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
*käy. minulla on huono itsetunto, koska pelkään mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, koska en sovi sosiaalisuuden normeihin, koska olen ujo.
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
*asiakaspalvelijana. voin olla esillä jos työn luonne on tehtäväkeskeinen. ei asiakaspalvelijana olisi vaikea olla, päinvastoin, kivaa, kun pääsisi kommunikoimaan ihmisten kanssa. vaikeaa olisi olla esim. lastenhoitajana.
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
*millä?
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
- Olen ollut aina hiljainen, ja olen edelleenkin. Viittaaminen / omien mielipiteiden esiintuominen on vaikeaa. Muuten olinkin tunnollinen oppilas, ja sain hyviä numeroita, kympit vain taisivat jäädä saamatta alhaisesta tuntiaktiivisuudesta (eli viittamisesta) johtuen.
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
- Urheilu on intohimoni ja liikunta oli lempikouluaineitani. Pidän juuri joukkuepeleistä, etenkin pallopeleistä. Kotiseudullani ei ollut kovin monia mahdollisuuksia harrastaa urheilulajeja, mutta muuttaessani opiskelemaan toiselle paikkakunnalle uskaltauduin joukkueurheiluharrastuksen pariin enkä ole katunut sitä. Vaikka olen ujo, niin tykkään olla ihmisten kanssa esim. joukkuepelien muodossa. Harvoin tällöinkään uskallan keskustella avoimesti, mutta joukkueurheilussa tuon itseäni ehkä eniten esiin - ilman sanoja.
3. Olitteko parasta vai huonointa?
- Minulla on jonkinlaista urheilullista lahjakkuutta ja nautin liikuntatunneista, joten tällä oli vaikutusta "paremmuuteen". En kuitenkaan ikinä tajunnut, miksi toisinaan oppilaiden tuli valita joukkueet huutoäänestyksellä, koska se väistämättä asettaa oppilaita eriarvoiseen asemaan. Ainakin yhden kerran jouduin itse nimeämään joukkueita ja se tuntui pahalta. Olisi pitänyt olla rohkeutta ehdottaa toisenlaista tapaa jakaa joukkueet.
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
- On, ja edelleen melko suuri ongelma. Aikuistumisen myötä on toki joutunut tekemään erilaisia asioita, mutta ujous on taustalla - onhan se osa minua. Opiskellessa on täytynyt tehdä lukuisia esitelmiä luokalle yksin tai ryhmissä, mikä on sinänsä hyvä, mutta tunne ei vieläkään ole kotoisa niissä tilanteissa. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ujouteeni, pohdiskellut itseäni ja tajunnut, miten ujous välillä jopa ohjaa elämääni. Ujoudessa on hyviäkin puolia, mutta nykymaailmassa ne meinaavat unohtua itseltäkin.
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
- On, eroa ei oikeastaan ole kasvokkain tai puhelimessa puhumisen kanssa. Jos täytyy tiettyä asiaa varten soittaa, olipa asia vaikkapa vain parturiajan varaaminen, niin sanomisia on mietittävä etukäteen.
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
- Ehdottomasti. Luulen, että seurustelusuhde tai -suhteita olisi jo ollut ilman ujoutta. Toisaalta nyt reiluna parikymppisenä tunnen olevani paljon valmiimpi seurusteluun. Olen tälläkin hetkellä korviani myöten ihastunut enkä tiedä mitä tehdä. Ujous voi saada myös toisen osapuolen arkailemaan.
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
- Ujoilen kanssakäymisessä, varsinkin yllättävissä tilanteissa. Sosiaalisia taitoja tulisi harjoittaa enemmän. Joskus mietin liikaa, mitä ohikulkevat ihmiset minusta ajattelevat, mutta tottumisen myötä se ei vaivaa enää niin paljon kuin aiemmin.
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
- Jos tilanne on uusi, niin silloin voisi olla helpompi mennä jonkun toisen kanssa, josta saa tukea. Minua on ehkä lapsena muutenkin pidetty liikaa pumpulissa, joten vastuuta ei aina ole tarvinnut ottaa tarpeeksi.
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
- Kyllä. Omallakin kohdallani olen havainnut kehitystä. Vaikeintahan on saada patistettua itsensä näihin tilanteisiin. Ujous luultavasti tulee olemaan aina osa minua, mutta esim. sosiaalisia taitoja voi kehittää ja siten parantaa elämänlaatua.
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
- Voisihan sitä harkita. Miettisin moneen kertaan, menisinkö vai en.
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
- Kyllä, valitettavasti. Olen perfektionisti ja melko tarkka ulkonäön suhteen ja mietin liikaa, mitä muut ajattelevat minusta jne. Ulospäinsuuntautuneisuutta ja yltiösosiaalisuutta ihannoivassa nykymaailmassa on ujon vaikea hyväksyä itsensä kokonaan ja ehkä vaikea saada muilta ymmärrystä ja hyväksyntää. Onnistumiset ja muiden hyväksyvä asenne toki kohottavat ainakin hetkellisesti itsetuntoa.
(Itsetuntoa määritelty mm. http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm --> "hyvä itsetunto voi olla myös ujolla tai syrjäänvetäytyvällä ihmisellä. Vastaavasti kaveripiirin keskipiste, äänekäs, näkyvä ja sosiaalinenkin ihminen voi kaiken takana kärsiä huonosta itsetunnosta. Itsetunto ei aina näy ulospäin!"
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
- Hm, onkohan tässä stereotypiaa kirjastotyöstä. Nykyinen kirjastotyö vaatii yhä enemmän vuorovaikutustaitoja ja asiakaspalvelu on päivittäistä, toki joitakin rauhallisempiakin työnkuvia voi vielä löytyä. Ennen korkeakouluopintoja en olisi uskonut selviäväni asiakaspalvelusta, nyt olen saanut harjoitella sitä ja se on ihan mukavaa. Yritän työtilanteissa ehkä löytää jotain puheliaampaa työminää, joka siis eroaa tavallisesta minästä...Epävarmuutta toki esiintyy edelleen, mutta ihmisten tapaaminen on jollakin tapaa kiehtovaa. Välillä olisi sitten kiva myös piilotella omissa oloissaan.
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
- En. Olin kotihiirenä lomailemassa perheen parissa. Perheenkin kanssa on ihan mukavaa, mutta olisi kiva lomailla myös kavereidensa kanssa...jos sellaisia olisi.
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
"- Ehdottomasti. Luulen, että seurustelusuhde tai -suhteita olisi jo ollut ilman ujoutta. Toisaalta nyt reiluna parikymppisenä tunnen olevani paljon valmiimpi seurusteluun. Olen tälläkin hetkellä korviani myöten ihastunut enkä tiedä mitä tehdä. Ujous voi saada myös toisen osapuolen arkailemaan."
Tuo herätti minussa kysymyksen: Miksei minuun ole kukaan koskaan ihastunut? Vai voiko olla niin, että on joku ujo voinutkin ihastua, mutta sitä en ole saanut koskaan tietää? Olen yrittänyt kovettaa itseäni iän myötä, etten ihastuisi lainkaan. Mutta ei se tahdo onnistua. Minulla on sydän joka tuntee, vaikka käsken sitä olemaan hiljaa. Minulle ujona ihastuminen on ollut aina vaikea tunne, koska siinä on se pelko, että toinen sanoo "Ei kiitos". Muutaman kerran sen olen saanut kuulla ja ne ovat kaiketi pahentaneet omaa itseluottamusta.
Olin kerran rohkea ja kysyin eräältä naispuoliselta luokkakaverilta (tiesin hänen olevan varattu), että mitä luulet, voisiko kukaan nuori nainen ihastua minuun? Hän vastasi: Arvaa vaan, kun vaan tietäisit. En voi olla varma, narrasiko hän, lohduttiko myötätunnosta.
Minäkin olen yrittänyt käskeä itseäni järjellä, ettei kannata ihastua. Ei se oikein onnistu, kun sydän sanoo toista, ehkä hyvä niin. Enhän minäkään varmuudella tiedä, onko ihastuksen kohteeni ihastunut minuun. Varmasti on sellaisia meihin ujoihin ihastuneita, joista emme tiedä mitään.
En tietenkään haluaisi tehdä lähestymisestä vaikeaa, mutta jos kyseessä on vielä ihastuksen kohde, niin yhä vain vaikeutuu. Harmittavaa on myös, jos minun arkailuni tarttuu toiseen. Hän ehkä yrittää kohteliaasti olla varovaisempi tai jotakin sellaista. Olen miettinyt, miksi olen niin arka mitä tulee muihin ihmisiin. Ujous on toki osa persoonaa, mutta enkö uskalla luottaa ihmisiin, enkö usko kelpaavani, pelkäänkö omia tunteitani, pelkäänkö pakkeja...
Olen soimannut itseäni tilanteista, joissa olisi pitänyt olla rohkeampi, avoimempi. Miksi en opi?! Nyt olen sellaisessa elämäntilanteessa ja umpikujassa ihastumiseni kanssa, että melkein heikottaa. Lähes kaikki muu jää tämän dilemman varjoon. Kaikenlaiset kysymykset ja epäilyt pyörivät päässä enkä saa ratkottua niitä yksin. Miten yksi melko tuntematon ihminen saa toisen näin sekaisin niin hyvällä kuin huonollakin tavalla? En voi päästää irti siitä mahdollisuudesta, että jospa vielä - ja pelkään jumalattomasti, ettei koskaan enää tule sellaista mahdollisuutta.
Niin, miten pelko lähtee?
http://www.youtube.com/watch?v=LhXDtmnOy9A&feature=related (en ole kyseisen tunnuksen takana)
Happoradion aivan upea biisi, jota voi tarkastella ujon näkökulmasta.
Teksti on saanut miettimään myös omaa kehnoa ilmaisukykyä:
http://www.youtube.com/watch?v=KCRpPgHA_sc&feature=related
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
hiljainen olen kai aina ollut, mutta en kuitenkaan luokan hiljaisin.
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
ihan hyviä, tykkäsin niistä ja saatoin pärjätäkin
3. Olitteko parasta vai huonointa?
melko hyvä mutten paras
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
on ja paha sellainen
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
ei oikeastaan, joskus kyllä jännittää..
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
on ehdottomasti!! suorastaan pelkään nuoria miehiä en pelkästään ujostele..
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
joskus pelkään kävellä myös ihmisjoukossa
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
kyllä jonkun toisen kanssa helpompi..
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
kyllä jonkin verran
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
en luultavasti
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
toisinaan, muttei läheksään aina
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
hmm.. puolet minusta haluaisi arkistoon piiloon ja toinen puoli ihmisten pariin.. ehkä enemmän haluaisin kuitenkin asiakaspalvelijaksi
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
en muista, saatoin käydäkin
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva? Hiljainen olin. En paljonkaan viittaillut ainakaan ala-aste aikana. Yläasteella ja lukiossa sitten jo enemmän.
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä? Ihan hyviä muistoja.. En vaan esimerkiksi uskaltanut kannustaa ja hurrata näiden puheliaampien mukana kun tuli maali tai kori.
3. Olitteko parasta vai huonointa? Olin varmaan aika keskitasoa.
4. Onko ujous teille ongelma nykyään? Kyllä se ehkä vähän on. Haluaisin olla sosiaalisempi, sanavalmiimpi ja nokkelampi jossain tilanteissa. Se on rasittava ku jälkeen päin tulee sitte vasta mieleen miten ois voinu kommentoida tai vastata jollekin jossakin tilanteessa, mutta sitte tapahtumahetkellä ei osaa sanoa mitään järkevää.
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa? Ei oo vaikea puhua.
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen? No on varmaan ku en oikein uskalla lähestyä ketään. Ja varmaan annan itestäniki normaalia tylsemmän ja tylymmän kuvan ku en oo mitenkään luonnostaan kovin puhelias.
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa? Ei oo mitään ongelmaa kävellä ihmisjoukossa.
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa? Öö..no tuota. Mua saattaa joskus pelottaa/jännittää mennä johonki sosiaaliseen tilaisuuteen yksin siis semmosiin joissa pitäis jutella toisten ihmisten puolituttujen tai outojen kans, nii kaverin kans se on kyllä paljon helpompaa.
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin? Toivottavasti. Oon altistanuki jo itteäni aika paljon erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Eikä mua esim. kovin paljon enää jännitä pitää esim. puhetta tai esiintyä jollekki ryhmälle ku sitä on tullu harjoiteltua aika paljon.
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan? Joo vois olla ihan mielenkiintosta. Mutta en silleen koe olevani kauhean ujo. Siis kyllä mä ihan hyvin voin kävellä jossain väkijoukoissa ahdistumatta, kysyä vaikka tuntemattomalta tietä tai alottaa jutustelun tuntemattoman kans. Mut mulla se ongelma on enemmänki siinä et en osaa kertoa omasta elämästäni ja monesti se keskustelu voikin tyrehtyä aika lyhyeen, mua ei siis sinänsä jännitä puhua. Ongelma on ennemminki siinä et en tiiä mitä sanoa tai miten ilmaista asiani. Ja jos mä oon vaikka jossain 6-7 hengen ryhmässä, jossa jutellaan keskenään niin yleensä oon aika hiljaa. Aika paljon kommentoin muitten juttuja mutten omasta elämästäni tai kokemuksista kerro juuri mitään.
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne? En koe olevani kauhean ujo. Enemmänki mulle on sanottu että oon hiljainen.
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä? asiakaspalvelijana tiskillä
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla? En kai. En enää muista mitä tein :D
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
Olin suunnilleen koko peruskoulun ajan tosi hiljainen, mut lukiossa muutuin puheliaammaks, koska päätin, et hankin siellä itselleni kavereita, ja hankinkin, ujoudesta huolimatta.
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
En pitänyt niistä, koska olen aina inhonnut juoksemista, enkä koskaan osunut pesiksessä palloon. Poikkeuksen teki polttopallo, josta pidin.
3. Olitteko parasta vai huonointa?
Huonointa, kuten edellisestä selviää. Olin valintatilanteissa aina viimeisten joukossa. Tosin ei se minua niin haitannut, koska tiesin olevani huono. En olisi itsekään valinnut itseäni.
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
On ollut lähes koko ikäni, ja on yhä, vaikka olenkin opetellut hallitsemaan jännitysoireitani. Eli ei se ole enää ihan niin paha ongelma...
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
Onhan se vähän vaikeaa. Pitää vaan miettiä etukäteen mitä sanoo, niin helpottaa.
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
Vaikutti joskus, mutta lopulta olen löytänyt rinnalleni toisen ujon. Hän teki aloitteen. Täytyy myöntää, että olin tosi pelkuri, vaikka tiesin tasan tarkkaan hänen tunteensa, enkä silti tehnyt mitään...
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
Kyllä kävely ihmisjoukossakin ahdistaa, joskus enemmän, joskus vähemmän.
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
On se vähän helpompaa toisen kanssa
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
Tiedän, että voi, sillä niin on jo käynyt.
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
Olen ollut, ja kyllä kannatti.
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
Ei aivan. En myönnä, että minulla olisi heikko itsetunto, vaikka olenkin ujo.
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
Olen kyllä tehnyt asiakaspalvelutyötä, mutta ehkä arkistointityö olisi kuitenkin enemmän mun juttu. Riippuu tosin vähän paikasta...
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
En, enkä ole koskaan käynyt.
1. Olitteko koulussa enemmän hiljainen vai alinomaa äänessä oleva?
-mä olin alaasteella toosi hiljanen,ylä-asteella en ollu enää nii hiljanen et mä ihan viittasinki ku opettaja kysy jotaki,mut ujo olin kuitenni.
2. Millaisia muistoja teillä on koulun joukkuepeleistä?
-mä en tykänny yhtään joukkuepeleistä,mä olin aika paljon sisäliikunnasta pois ku pelkäsin et pelataan sählyy tai jotaki muuta joukkuepeliä!!!ulkoliikunnas olin sit aina(luistelu ja hiihto):)
3. Olitteko parasta vai huonointa?
-keskivertainen varmaa...
4. Onko ujous teille ongelma nykyään?
-kyl se mul on vieläki aika iso onkelma,et ei vaa pysty puhumaa ihmisten kanssa vaikka kuinka haluais,mut ei vaa pysty:(:(
5. Onko teidän vaikeaa puhua puhelimessa tuntemattoman kanssa?
-no ei se hirvee vaikeeta oo,mut soittaminen sit on,mietin eka monta tuntia et mitä sanon,ja sillee...
6. Onko ujous vaikuttanut seurustelukumppanin löytymiseen?
-no on se varmaa vaikuttanu,
7. Oletteko ujo vain kanssakäymisessä vai pelkäättekö myös olla äänettä esille, kuten kävellä ihmisjoukossa?
-aikoinaan mua ujostutti kävellä ihmis joukossa(ajttelin et kaikki kattoo)koulun ruokailus varsinki..,mut ei nykyää enää nii paljo.
8. Jos kärsitte sosiaalisesta pelosta, onko teidän helpompi mennä pelottavat tilanteet läpi jonkun toisen ihmisen kanssa?
-joo ois helpompi mennä kaverin kans:)mut ei niitä kavereita voi joka paikkaan raahata,niilki on omat elämät:)
9. Uskotteko, että ujous voi helpottaa kun altistaa itseänsä riittävän kauan pelottaviin tilanteisiin?
-Kyllä.
10. Mikäli kaupungissasi alkaisi toimia ujojen/sosiaalisten pelkääjien/ yksinäisten vertaistukiryhmä, haluaisitteko mennä siihen mukaan?
-vois olla et mä menisin semmooseen mukaan,tai sit en menis ku en varmaa kehtais...
11. Käyvätkö ujous ja huono itsetunto käsi kädessä teidän elämässänne?
-kyl
12. Jos olisitte töissä kirjastossa, haluaisitteko olla piilossa arkistossa vai asiakaspalvelijana tiskillä?
-mä menisin varmaa sin arkisto puolelle
13. Kävittekö Tapaninpäivän ajelulla?
-en