Näin joulun kunniaksi tilitän oikein kunnolla nyt mieltäni teille, toivottavasti joku jaksaisi lukea ja vielä kommentoida :) Kiitos jo etukäteen! Ainiin ja ikää kohta 17 vuotta, joku kuitenkin kysyy :D
Eli olin ala-asteella 1-4luokat pojan (ristitään Lassiksi) kanssa samalla luokalla, nelosen kesällä meillä oli "tekstarisuhde". Sitten emme olleet oikeastaan missään yhteyksissä, ennenkuin vuosi sitten syksyllä törmäsimme sattumalta dösässä. Siitä jonkin ajan kuluttua poika rupesi puhumaaan mesessä (oltiin joskus ala-asteella "vaihdettu" mesei, muttei koskaan puhuttu.) Joskus viime tammikuussa poika pyysi leffaan ja menimme. Pidimme jonkin aikaa yhteyttä, mutta sitten se vain jäi.. Siitä ehkä parin kuukauden päästä törmäsimme taas kutsuin pojan viettämään iltaa mun ja kaverini kanssa meille. Poika ihastui kaveriini (sanoi mulle jälkeenpäin, että hän ajatteli meitä enää siinä vaiheessa ihan vain kavereina, koska en ollut pitänyt oikein yhteyttä.. totta.. tyhmä minä..) ja siitä kehittyi kunnon draamaa, lopulta meillä meni pojan kanssa ystävyysvälitkin poikki. Kesällä kuitenkin tilanne korjautui kuin itsestään, olimme ihan hyvissä väleissä ja näimme silloin tällöin.
Sitten elokuussa poika lähti vaihtariksi vuodeksi (puolet siis jäljellä vielä). Pariin ekaan kuukauteen en asiaa sen enempää miettinyt, mutta nyt olen jo kohta kolme kuukautta ollut aivan epätoivon partaalla. Kaipaan Lassia niin suunnattomasti. Puhumme mesessä aina silloin tällöin (aika harvoin vain satumme koneelle samaan aikaa, kun silloinkun hän mesessä -> minä koulussa/nukkumassa ja toistepäin). Olen pojalle ikäväsät kertonut ja hän on sanonut myös ikävöivänsä minua (en tosin tiedä että vain kaverina vai enemmänkin..) Pojalla on siellä jenkeissä "tyttöystävä", mutta ainakin hänen sanojensa mukaan heidän juttunsa ei ole mikään vakava, vaan enemmän hauskanpitoa, sillä hän ei oikein viihdy paikassa ja sanoi että "on ainakin jtn tekemistä sit".
Hmm öööm tässäpä tää suurinpiirtein oli.. Mutta joo jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia niin olisi kiva kuulla ja sitten ihan komenttia ja neuvoa mulle, mitä mun pitäs tehä.. Mä sekoon oikeesti kohta. Monesti öisin valvon 2-3 sen takia, että odotan Lassia koneelle, että pääsen juttelemaan hänelle..
Hmm oon miettiny, että voisinko kysyä häneltä seuraavan kerran kun juttelemme niin tyyliin "tiiän et oot siel viel pitkää ja mitä vaa voi tapahtuu, mut olisko perjaattees mitää mahiksii et meist tulis viel jtn sitku tuut takas?" tai jtn tommosta? kuulostaako ihan tyhmältä idealta..?
auttakaa hädässä olevaa
Eli olin ala-asteella 1-4luokat pojan (ristitään Lassiksi) kanssa samalla luokalla, nelosen kesällä meillä oli "tekstarisuhde". Sitten emme olleet oikeastaan missään yhteyksissä, ennenkuin vuosi sitten syksyllä törmäsimme sattumalta dösässä. Siitä jonkin ajan kuluttua poika rupesi puhumaaan mesessä (oltiin joskus ala-asteella "vaihdettu" mesei, muttei koskaan puhuttu.) Joskus viime tammikuussa poika pyysi leffaan ja menimme. Pidimme jonkin aikaa yhteyttä, mutta sitten se vain jäi.. Siitä ehkä parin kuukauden päästä törmäsimme taas kutsuin pojan viettämään iltaa mun ja kaverini kanssa meille. Poika ihastui kaveriini (sanoi mulle jälkeenpäin, että hän ajatteli meitä enää siinä vaiheessa ihan vain kavereina, koska en ollut pitänyt oikein yhteyttä.. totta.. tyhmä minä..) ja siitä kehittyi kunnon draamaa, lopulta meillä meni pojan kanssa ystävyysvälitkin poikki. Kesällä kuitenkin tilanne korjautui kuin itsestään, olimme ihan hyvissä väleissä ja näimme silloin tällöin.
Sitten elokuussa poika lähti vaihtariksi vuodeksi (puolet siis jäljellä vielä). Pariin ekaan kuukauteen en asiaa sen enempää miettinyt, mutta nyt olen jo kohta kolme kuukautta ollut aivan epätoivon partaalla. Kaipaan Lassia niin suunnattomasti. Puhumme mesessä aina silloin tällöin (aika harvoin vain satumme koneelle samaan aikaa, kun silloinkun hän mesessä -> minä koulussa/nukkumassa ja toistepäin). Olen pojalle ikäväsät kertonut ja hän on sanonut myös ikävöivänsä minua (en tosin tiedä että vain kaverina vai enemmänkin..) Pojalla on siellä jenkeissä "tyttöystävä", mutta ainakin hänen sanojensa mukaan heidän juttunsa ei ole mikään vakava, vaan enemmän hauskanpitoa, sillä hän ei oikein viihdy paikassa ja sanoi että "on ainakin jtn tekemistä sit".
Hmm öööm tässäpä tää suurinpiirtein oli.. Mutta joo jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia niin olisi kiva kuulla ja sitten ihan komenttia ja neuvoa mulle, mitä mun pitäs tehä.. Mä sekoon oikeesti kohta. Monesti öisin valvon 2-3 sen takia, että odotan Lassia koneelle, että pääsen juttelemaan hänelle..
Hmm oon miettiny, että voisinko kysyä häneltä seuraavan kerran kun juttelemme niin tyyliin "tiiän et oot siel viel pitkää ja mitä vaa voi tapahtuu, mut olisko perjaattees mitää mahiksii et meist tulis viel jtn sitku tuut takas?" tai jtn tommosta? kuulostaako ihan tyhmältä idealta..?
auttakaa hädässä olevaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta tuollaista hauskanpitosuhdetta en kyllä ymmärrä. voiko se susta oikeesti pitää jos pystyy tollain hauskanpitoseurusteleen jonku jenkkiläisen kanssa. mielenkiintoista. itse yrittäisin ajatuksistani luopua tuossa vaiheessa kun poika on jo ainakin kaveristasi ja siitä jenkkiläisestä tykännyt. ei siitä mitään vuosisadan rakkaustarinaa voi tulla mielestäni. toisaalta en ikinä muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät tai jopa haluavat seurustella monen kanssa.
mutta onnea teille kuitenkin ja aina yrittää kannattaa. anteeksi negatiivinen viestini.