Uskaltaisiko joku kertoa kokemuksistaan huumeidenkäyttäjän omaisena? MIllasta huolta kannatte lapsestanne ja mitä oletta joutunut kestämään?? nytkun huumeita on joka puolella niin kiinostaa. mistä kaikki alko ja miten huomasitte?
Huumet/omaiset
nimetön 007
281214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olin toissapäivänä ravintolassa ja ajauduin siellä keskustelemaan kaverini äidin kanssa. Tämä vanhempi naishenkilö oli sen verran humalassa, ettei omien tunteiden ulosanti ollut mitenkään ongelma.
Kaverini oli juuri muuttanut pois kotoa ja n. puoli vuotta sitä edeltävänä aikana alkanut kiinnostumaan kannabiksesta, vahvemmista psykedeeleistä, sekä laillisista päihdyttävistä yrttivalmisteista. Tämä äiti oli huomannut -kuten hän sen sanoi- "mömmöjen käytön" postiin tulleista tilauksista, koulusta myöhästymisistä ja punertavista silmistä.
Oli toki heti ollut huolissaan ja jutellutkin pojan kanssa, mutta näistä keskusteluista en tarkemmin tiedä. Siinä vaiheessa kun äiti alkoi puhumaan poikansa kotoa pois muuttamisesta, hän purskahti itkuun.
Minä koitin häntä rauhoitella muistuttamalla, että hänen poikansa on fiksu ihminen ja että me muut (tyttöystävänsä mukaanlukien) pidetään hänestä huolta. Suurin riski omasta mielestäni on siinä, että nuorella iällä mopo karkaa helposti käsistä. Itselläni ei onneksi näin käynyt, eikä suurimmalla osasta kavereistani, joten sinänsä toivoa on vielä paljon.
Eniten itseäni huolestuttaa kavereideni alkoholin käyttö. Siitä myrkystä kun päästäisiin eroon niin olisi huomattavasti parempi kaikille, eikä tarvisi niitä tyhjiä pulloja joka välissä kuskata kauppaan, tai luututa lattiaa olut-tahroista.
Allaolevan kirjoituksen olen kirjoittanut jo aikaisemmin, joten se ei varsinaisesti ole vastaus sinun kirjeeseesi kaikilta osin, mutta enimmiltään kuitenkin.
Kysyit...
"mistä kaikki alko ja miten huomasitte?"
Väärästä kaveripiiristä ja heikosta huumetietoudesta, siitä se alkoi.
"Ja miten huomasin"
Kaveripiiri vaihtui ja puheet alkoi olla "omituisia".
Motiivi koulunkäyntiin lamaantui vähitellen ja luonne muutui passiviiseksi.
Poikani tarina "ohikulkijoille"
Kirjoittanut: vierestäseurannut 4.12.2008 klo 14.24
Koska kannabiksen käyttäjä harvoin tiedostaa psykoosin itsessään, koska se tietous aina "turtuu" uudella kannabis jointilla.
Se, on niinkuin edesmennyt Kari Suomalainen sanoi.... "Hän ei käytä särkylääkkeitä sen takia, kun hän ei sitten tiedostaisi, milloin hän on terve".
Niin sitä syystä rohkenen näin "Vierestä seuranneena" kertoa poikani tarinan ja siinä yhteydessä tulee varmasti vastauksia kysymyksiisi.
Jos ei kertomukseni anna vastauksia kaikkiin kysymyksiisi, niin yritän muistaa sitten lopussa vastata vastaamatta jääneisiin asioihin.
Poikani oli alle kaksikymmentävuotiaana terve eteenpäin pyrkivä nuorimies ja lupaava liikemiehen alku.
Aloitti kannabiksenkäytön suhteellisen kohtuullisesti noin 2o vuotiaana.
Noin 10 vuotta käytettyään kannabista, hän jonkin verran oireili psykoosiin viittaavilla persoonallisuusmuutoksilla ja alkoi uskomaan mm ufoihin ja siihen liityen alkoi saamaan "ufomiehistöltä" viestiä, mitkä Hän sitten kirjoitti paperille, eli suoritti nk. "aavekirjoitusta".
Meni toiset 10 vuotta ja käyttö ilmeisesti tiivistyi.
Psykoosin oireet oli kuitenkin jo niin voimakkaat, että kutsuin Psykiatrin kotikäynnille hänen luokseen.
Psykiatri tunsi poikani myös siltä ajalta kun Hän oli terve.
Hän sanoi Kannbispsykoosin olevan päällä, mutta ei niin voimakkaasti, että se oikeuttaisi tahdonvastaiseen hoitoon määräämistä.
Potilaan nimittäin pitäisi olla vaaraksi itselleen tai muille, ennenkuin hoito voitaisiin toteuttaa.
Noin 30 vuoden käyttöputken jälkeen hoitokynnys ylittyi, kun naapurit hälytti Lääkärin hänen luokseen, koska hän hyvin äänekkäästi antoi hallintaohjeita mm. Haloselle ja Putinille, huutaen niitä ohjeita kuviteltuihin mikrofooneihin jotka oli "katonrajassa, mutta Lääkäripä ei uskaltanutkaan tulla vaan tuli poliisit. Poliisit toimitti poikani lääkäriin joka sitten passitti hänet hoitoon.
Hän oli hoidossa noin 6 viikkoa ja parani niin hyvin, että itsekkin ihmetteli,.."Miten Hän on voinut olla niin pössö, että antanut hallintaohjeita Haloselle ja Putinille".
Hän siis pääsi avohoitoon lääkkeet mukanaan joita olisi pitänyt ottaa sännöllisesti.
Näin Hän ei tehnyt, vaan sai vieraakseen entisen pössöttelykaverinsa, joka suositteli kannabista alakuloisuuden poistamiseksi (alakuloisuus on suhteellisen luonnollista hoidon jälkeen, varsinkaan kun ei käytä lääkkeitä).
Jointin jälkeen alakuloisuus häipyi ja kannabis jälleen todettiin ihmelääkkeeksi.
Nyt Hän on täysin sekaisin ja asustaa Tanskassa Christianissa "Norsujen hautuusmailla" ja on "onnellinen".
Se, että onko tuo jatkuva psykoosi muuttunut skitsofreniaksi, se on sitten vielä jonkin verran arvoitus, mutta minä ainakin pidän sitä vielä psykoosina josta on mahdollista jopa parantua, kun sais vain vielä parempaan hoitoon kuin viimeksi ja nyt olisimme ehkä viisaampia sen avohoidon suhteen.
Se, että käyttikö poikani muita aineita ?
Alle 20 v eli 18-20 maistoi joskus alkoholia mutta ainakaan minulle ei ole kerrottu eikä itsekkään sitä ole kertonut, että olisi käyttänyt kohtuuttomasti. Minä en nähnyt häntä koskaan humalassa.
Alettuaan käyttään kannabista, Hän kertoi, että alkoholi ei hänelle sovi, joten hän jätti sen kokonaan ja nyt peräti vihaa sitä (niinkuin kannabistit yleensä, ainakin nk. "tajunnanlaajentajat"johon sarjaan poikanikin kuuluu)
LSD:tä on kertomansa mukaan käyttänyt pari kolme kertaa.
Se kun on ärhäkämpi psykedeeli kuin kannabis ja hän on sen sortin "uskovainen" että ihminen tarvitsee psykedeeliä, tutkiakseen sisintään.
Toiseen kysymykseen vastaisin että paljon ja pitkään.
Toivottavasti kolmanteen kysymykseesi sait vastaukasen "historiikista".
Sama neljänteen kysymykseen.
Kestää koko käytön ajan, kun on noita "kasaantumisia jo tarpeeksi, onhan kysymys rasvaliukoisesta aineesta.
Pojalleni psykoosi ei ole opettanut mitään koska Hän ei sitä tiedosta sairastavansa.
Minulle se on opettanut, että nuoria pitää varoittaa tarpeeksi ajoissa.
toi on varmaan ollut se lsd fläshpäkki, mistä koulussa on kerrottu. poikas sekos kun tuli just toi, eikä siinä oo kannabiksel mitään tekemistä. sit flashpäkki jäi päälle ja pojasta tuli skitsofreeni. sehän se on ku psykoosi ei kuitenkaa kestä kovinkaan kauan.
Jos näen joskus että lapseni käyttää alkoholia, vedän siltä pään poikki samantien. Ja sen teen rauhallisesti naureskellen kannabiksen vaikutusoloisas.
Sinä pieni trolliainen et tästä nimimerkkihäiriköinnistäsi ilmeisesti pääse eroon lainkaan. Kun henkinen sairaus on tuota luokkaa, että on minun nimimerkilläni kirjoitattava henkistä ripulia, niin auttaako siihen joku?
Alkuperäiselle kirjoittajalle asioiden tiimoilta, henkisesti sairaasta häiriköstä (joka minua välillä leikkii), välittämättä:
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=11&t=31722&st=0&sk=t&sd=a&start=540
Eli ensin alkoholia sitten muita päihteitä eli huumeita. amfetamiiniä essoja mitä kaikkea sitä onkaan. Lääkitykset vieroitukset.
Ja nyt 30 vuotiaana takaisin alkoholiin.
Kuningas vei voiton. Kaikesta muusta poikani pääsi eroon. sanoo että laittomuudet ja ne piirit on paskaa. Viinalla olo turtuu ja on lailista ja voi koheltaa ilman seuraamuksia. Joten siihen se loppuu mistä alkoikin.
Pää on pehmennyt niin ettei voi töitä tehdä, kun ei ole keskittymiskykyä. Heroiinin aiheuttama hermokipu ja muut neurologiset vammat. Amfetamiinin tuomat pelkotilat.
Lääkket vei libidon ja turvottivat muodottomaksi.
Nyt on impotentti lopettanut lääkkeiden käytön. Palasi luurangoksi. Alkoholin takia erittäin heikko yleiskunto.
Lapseni on jo täysi-ikäinen mutta tiedän hänen polttavan kannabista, käyttää alkoholia ja lääkkeitä.
Oloni äitinä on järkyttävä ja tuskainen. Olen yrittänyt puhua hänelle vaaroista ja peloistani. Olen yrittänyt tarjota hänelle apuani jotta hän lopettaisi tuollaisten päihteiden käytön, hän tietää etten hyväksy niitä. Hän ei halua ottaa apua vastaan. Näen miten hän tuhoaa omaa nuorta elämäänsä enkä voi tehdä mitään. Elämänarvot ovat poskellaan, ote normaalista elämästä on kadonnut.
Oloni on järkyttävä, itken ja rukoilen hänen puolestaan. Sisälläni kuohuu ja oloni on sanoinkuvaamattoman järkyttävä. Haluan lapselleni kaikkea hyvää, haluan suojella häntä elämän vaaroilta vaan olen voimaton. Olen tuskainen !!
Minunkin lapseni oli jo täysi-ikäinen kun sain selville että päihteet olivat osa hänen elämäänsä. 7-vuotta pelkäsin joka päivä että hän kuolee niihin aineisiin. Pää-asiassa käytti kannabista ja lääkkeitä, myös alkoholia jonkun verran. Sitä tuskaa, huolta ja pelkoa ei voi sanoin kuvata. Minä yritin tehdä kaiken sen mitä osasin ja mitä vain keksin että hän olisi lopettanut. Katkolle sain hänet vietyä monta kertaa, mutta ne aina loppuivat lyhyeen. Kunnes katkopaikat ei enään ottaneet häntä vastaan.
Hän sanoi minulle ettei haluaisi elää niin, mutta että hänellä ei ole enään voimia muuttaa mitään. Ensin sitä käyttää huvikseen ja että siitä sai hyvät fiilikset, mutta sitten myöhemmin niitä käyttää pakosta kun ei enään pärjää ilman, eikä ole voimia lopettamiseen :(
Aina kun puhelin soi, jos poikani ei ollut kotona, pelkäsin että hänelle on sattunut jotain. Sitten eräänä päivänä v- 2010 alkukesäsätä sain sen viimeisen puhelun työpaikalleni...lapseni oli kuollut! Kuollut, vain 26 vuotiaana :( Sitä tuskaa en soisi kellekkään vanhimmalle. Minun ihana rakas poikani oli poissa :( Hän oli niin paljon muutakin kuin vain ne päihteet...hän oli ihana ja suloinen, rakastava, empaattinen ja sympaattinen...mutta ajautui väärälle tielle :(
Hän oli loppuun asti kuitenkin se ihana poika, siloinkin kun ei ollut selvinpäin. Hän aina pyysi "halaa mua äiti" yms. Paljon halattiin ja pajon rakastettiin
kuoliko siis viinaan vai niihin pillereihin?
Kiva kun vastasit nimimerkille 'Sydän itkee'.
Olen jo pari päivää yrittänyt kirjoittaa hänelle jotain lohduttavaa mutta mutta,,,
Oli surullista kuulla pojastasi 'surullinenäiti
Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Ihan samoja ajatuksia ja sama tilanne. Kuinka voisimmekaan auttaa lapsiamme? Olisi kiva vaihtaa ajtuksia enemmänkin..
Vetikö sunkin muksu lsd:tä kuin karkkia kuten tuon vierestäseuranneen? Entä riehuitko sinäkin lapsesi edessä nyrkit pystyssä ja ihmettelit jälkikäteen, miten lapsen tunteet kuolivat sinua kohtaan?
Kiitos tarinastasi vaikka sen luettuani purskahdin tuskaiseen itkuun ja kirjoitan tätä nyt kyynelsilmin.
Kokemuksesi ovat kuin omasta elämästäni. Herään öisin ja katson onko kännykkä soinut, onko tullut viestiä että lapselleni on tapahtunut jotain pahaa huumeiden vuoksi (=kuten menehtynyt niihin). Tämä jatkuvassa pelossa eläminen on kiduttavaa.
Rukoilen useita kertoja päivässä lapseni puolesta. Koen syyllisyyttä aikaajoin, mietin mitä niin väärää olen tehnyt että tilanne on nyt tämä, mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Yritän puhua lapselleni "järkeä", kertoa peloistani ja kerron rakkaudestani häntä kohtaan, kerron mitä kaikkea hyvää hänelle haluaisin, kerron miten olen valmis tukemaan häntä pois huumeista niin henkisesti kuin taloudellisestikin vaan apu ei kelpaa. Lapseni ei halua kuunnella minua, puhun tyhmiä, rukoilenkin turhaan koska Jumalaa ei ole olemassa vaan se on mun joku mielikuvitusystävä.
Siitä huolimatta on päiviä jolloi
n rukoilen useita kertoja päivässä lapseni puolesta, välillä vaan tuntuu että kuullaanko rukouksiani???
Miten tämä helvetti päättyy, pelottaa.
Pelkkä kannabiksen käyttöhän ei ole vaarallista, vaarallisempaa on juoda pannullinen kahvia päivässä.
Mutta jos sen kanssa käyttää sekasin alkoholia,lääkkeitä tai muita päihteitä niin menee homma vaaralliseksi.
Kaverini poltti pari vuotta pilveä, silloin tällöin veti lääkkeitä, amfetamiinia ym. "bile"huumeita, loppujenlopuksi meni siihen että ambulanssilla sairaalaan viikoksi ja sieltä katkolle viikoksi. Nyt kaveri ollut kuukauden kuivilla (18-vuotias) ja sanoo ettei olis ikinä pitänyt alottaa pilven polttoo. Pienestä kaikki alkaa ja isoon loppuu, sitä oon koittanut pilvenpolttajille toitottaa mutta ette te idiootit ota kuuleviin korviinne, tajuatte sitten kun istutte linnassa/ootte kuolemaisillanne huumeiden yliannostukseen. Monen monta kertaa samaiselta ihmiseltä oon kuullut sen ettei se ikinä mene pilvestä vahvempiin, mutta kun pilvee ei ole saatavilla niin pitää jotain muuta ottaa, ei alkoholia missään nimessä, siitähän tulee krapula ja se on laillista.
No se on vain yksi tarina. Voisin kertoa heti tuohon perään 10 onnellista tarinaa kannabiksen pitkäaikaiskäytöstä ( 10 vuotta). Totta kai kaikenlaisia tapauksia löytyy. Liian nuorena ei pitäisi kyllä käyttää mitään päihteitä.
Nimimerkille -: Ei kannabis ja lääkkeet reagoi mitenkään vaarallisesti keskenään. Toki ei hyvä käyttää kaikkea mahdollista yhtäaikaa. Se alkaa väsyttämään ja voi alentaa seksihaluja.
Iloisesta ja veijarimaisesta lapsestani on muuttunut negatiivinen maailmanvihaaja, jossa erityisesti kannabis on suuri pelastaja. Välittää huumeita ja kokee tekevänsä tärkeääkin työtä. Voi kun minulla on ikävä lastani! Ei ymmärrä että on itse syypää ja itse hankkiutunut ongelmiihinsa. Eikä usko että olisi toisenlaista ja parempaa, päihteetöntä elämää häntä varten. Haluaisin auttaa, saada hänet näkemään. Mutta hän työntää kaikki läheiset luotaan. Jotain olisi voitava tehtä, mutta mitä?
Tällä palstalla on 98 % samanlaisia "maailmanvihaajia", ja jossa "kannabis on suuri pelastaja".
Tämä 98 % uskoo ja todennäköisesti tulevat kirjoittelemaan, että "lapsellasi" ei ole mitään ongelmaa, vaan että ongelma olet sinä hänelle, siis lapsellesi.
Näinhän se tietenkään käytännössä ei ole, vaan ongelmat hänelle on tehnyt cannabis, joka on psyykkkeeseen vaikuttava aine.
Olisi hyvä kuitenkin, että antaisit hieman enemmän taustatietoa, eli "lapsesi" ikä ja kuinka pitkään hän on poltellut. jne.
Yleensä on kuitenkin niin, että ken rakastuu cannabikseen, häntä on hyvin vaikea saada uskomaan, että hän on ongelmallisella polulla.
Lapseni on parikymppinen ja uskoakseni poltellut silloin tällöin jo yläasteella. Nyt viimeisen vuoden aikana käyttö on muuttunut jopa päivittäiseksi. Ei ole asunut kotona muutamaan vuoteen. Tietää vahvasti negatiivisen kannan kaikkiin huumeisiin, mutta pitää kannabistä vaarattomana ja jopa hyvänä masennuksen poistolääkkeenä, ja suosittelee sitä muillekkin ja on "pahoillaan" siitä että en hyväksy sen käyttöä.. On surullista nähdä minkälaisessa kuplassa hän elää. On hirveätä nähdä hänen ahdistunut maailmankuva, jossa hakee virheitä ja syitä kaikista paitsi itsestään. Ei ole mitään aitoa iloa hänen elämässään tällä hetkellä. Luulin häntä järkevämmäksi ja olen yllättynyt siitä kuinka lyhyessä ajassa hänen ajatuksensa on muuttunut täysin idioottimaiseksi. Haluaisin takaisin lapseni. Sen viisaan, iloisen, sarkastisen huumorin omaavan ja välkyn vekkulipojan joka minulla vielä hetki sitten oli..sen jolla oli tulevaisuus.
Itselläsihän on ahdistunut maailmankuva, jos et tiedä kaikkia kannabiksen hyviäkin puolia? Jos poikasi on poltellut jo kauan, suurin riski skitsofrenian yms sairauksien on mennyt ohi jo. Tietysti kannabis aiheuttaa myös esimerkiksi lähimuistin heikkenemistä, mutta positiivisia vaikutuksia on lukematon määrä.
Et silti sinäkään ole Jouko vaan kyennyt esittelemään kannabista vähähaittaisempaa päihdettä maailmasta kuitenkaan, vaikka on kauan ollut aikaa jo se tehdä. Miltä sinusta tuntuu se ajatus, että se asia, josta olet eniten valehdellut, onkin ihan aikuisten oikeasti maailman vähähaittaisin päihde?
Vastauksena "liisavu:lle".
Todennäköisesti "lapsesi" tulee käyttämään kannabista niin kauan, kun hänellä menee niinsanotusti "lujaa" ja hän ei tiedosta ongelmansa johtuvan kannabiksesta.
Itseasiassa hän ei tiedosta ongelmia hänellä olevankaan.
Tämä on juuri huumeen tarkoitus, että se poistaa "ongelmat" käyttäjän mielestä.
Huumeen käyttäjä lopettaa huumeen käytön yleensä siinä vaiheessa, kun tulee "pohja vastaan" Kannabiksen käyttäjällä "pohja" tulee vastaan niin hitaasti, että se saattaa kestää 20-40 vuotta, (jos elää niin kauan) hän vain pikkuhiljaa "hölmistyy" ja sitä ei välttämättä yhteiskunnassamme noteerata hoitoa tarvitsevaksi tapaukseksi.
Muissa huumeissa "pohja " tulee vastaan nopeammin.
On valitettavaa, että sinulle ei voi vastata kovin toivoa herättävästi.
Katso tämä video ja anna se myös "lapsesi" katseltavaksi.
http://areena.yle.fi/tv/847580
Koska poikasi käytti aikoinaan myös LSD:tä kuin karkkia, niin aika turha sinun on valitella loppuikääsi kannabiksesta, kun sitä kuitenkin lääkekäytössä käytetään useita grammoja päivässä ilman ongelmia, joita pojallesi tuli kun hän skitsofreenisen suvun jälkikasvuna käytti myös runsaastI LSD:tä, jonka käytön jatkuvasti haluat unohtaa, koska se ei sovi kannabisuskontoosi. Kannabis on edelleen tämän maailman vähähaittaisin päihde, etkä sinäkään Irti Huumeista ry.n perustajana kykene muuta nimeämään, vaikka aikaa on ollut.
Kannabis ei ole mitään LSD:tä. Olet vaan tosi kiero tai joku hullu tapaus, kun päässäsi ei pyöri kuin vain kannabis, ja poikasi runsaan LSD:n käytön haluat aina unohtaa, vaikka sen osuus poikasi sairauden puhkeamisessa on ollut erittäin suuri. Olethan itsekin huumevalistuksessasi jopa todennut, että LSD:n kertakokeilukin voi aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia, varsinkin mikäli mielenterveysongelmallista rasitetta on, kuten teidän suvussanne on, kuten olet kertonut.
Eiköhän se ole jo itsestäänselvyys, että ei mikään päihde tee pitemmällä putkella hyvää kellekkään, ei se päivittäis polttaminenkaan tehnyt mulle, ja eikä päivittäinen juominenkaan, eikä liiallinen ekstaasin käyttökään
Tämän takia opettelin pistämään itselleni rajat kaikelle ja keskittymään muihin asioihin, koska elämässä on paljon muutakin kun päihteet. En siis ole raitis, enkä haluakkaan olla, mutta jos pössyttelen muutaman kerran kuussa ja juon muutaman saunakaljan sillontällöin, niin ei se haittaa millään tavalla mun elämää. Asiat tärkeysjärjestykseen, Eka työt sitten huvit.
Siinäpä se. Lapseni Ei ole iloinen. Hän on masentunut. Jos hän olisi onnellinen ja näkisin kannabiksessa jotain hyvää, käyttäisin sitä toki itsekin. Valitettavasti käytön lisäännyttyä hän on ahdistuneempi, negatiivisempi, passiivisempi ja masentuneempi. Maailma pyörii vaan rahan hankkimiseen huumeisiin ympärillä. Ei ole kiinnostunut mistään paitsi pössyttelystä.
Toivoisin hänelle normaalia elämää joka käsittää arjen kestämisen ja siinä hienojen asioiden oivaltamisen. Toivoisin hänelle tulevaisuuden, työpaikan saannin, perheen joskus: normaalia elämää tuon negatiisen ja itsetuhoisen elämäntavan tilalle.
No kyllä se siitä iloksi muuttuu. Jos on löytänyt kannabiksen niin on hyvin suuri todennäköisyys että löytää vähän vanhempana sitten sen onnellisuudenkin. Ole hyvilläsi ettei lapsesi ole juoppo. Siinä sitä häpeää vasta olisikin.
Hieman vanha ketju mutta minulle ajankohtainen aihe.
Puhutaan paljon kannabiksesta nykyään. Tämän "ihmerohdon" myötä ainakin omasta lapsestani on tullut ihan saamaton. Vetelehtii vaan, lihoo ja polttelee. Mikään ei kiinnosta, masennus iskee heti jos ei saa poltella.
Hirveää sivusta seurattavaa (on jo aikuinen ja asuu muualla) ja joka kerta kun kuulen puhuttavan pilven vaarattomuusesta tms. niin suututtaa. Ei tämäkään lapsi päivässä tuollaiselsi mennyt!
Ensin se oli rentouttavaa viihdekäyttöä kavereitten kanssa. Nyt polttelee sitä hyvin paljon, että saa siitä välillä edes jotain kiksejä.
Pelottaa se, että milloin pilvi ei enää riitä tuottamaan tatpeeksi hyvää oloa ja siirrytään johonkin muuhun.