Ja silti olen tällanen romantikko, että kun tunnen jotain ei muut tunnu miltään. Ja kun TIEDÄN että se nainen vois olla mun kans, mutta miks ei ole? Ei uskalla luottaa muhun enää, tiedän.
Mua panettaa
koko ajan.
361519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
töitä saadaksesi hänen luottamuksensa takaisin?
Loppu voisi olla onnellinen ja voisitte sitten yhdessä paneskella paineet pois.
mutta nyt en taas uskalla, jos hän kokisi sen ahdisteluna. Omasta puolestani en pelkää, mä olen hullu ja mulla ei ole mitään menetettävää. Mutta en haluaisi tehdä tän naisen oloa epämukavaksi.
tai luottamuksen menettäneet tässä maailmassa eivät uskaltaisia ottaa yhteyttä tai lähestyä, koska pelkäävät "ahdistelevansa" tai tekevänsä toisen olon epämukavaksi, niin eihän tällä pallolla olisi enää mitään muita kuin kulissisuhteita.
Ei tossa ole rakkautta. Haluat vain kokea "kaipuuta" kaipuun vuoksi, etkä uskalla kohdata todellisuutta.
vetää käteen? Kukaan nainen ei halua olla jatkuvasti jonkun miehen seksuaalisten halujen kohteena, että naisessä pitäisi olla jotain muutakin. Ehkä se on nuorten miesten ongelma, jotka eivät näe naisessa muuta kuin panon.
vaan tällasia. Mä oon aina ollut ihan vitun kiimanen ja silti naiset JA miehet rakastuu muhun. Ja silti aina on niin että ne tietyt harvat mitä itse haluaisin juoksee mua karkuun. Ei mitään uutta.
kaikkien naisten puolesta.... itsestäni olisi mukavaa olla jatkuvasti himon kohteena koska olen itsekin todella kiimainen, mutta jotkut vaan ovat tällaisia. Osaan kyllä salata sen hyvin :)
liikoja?
Että oikein naiset ja miehet laumoittain sinuun rakastuvat ja silti kirjoittelet tänne jostain naisesta jota et saa ja panetuksesta ja monen vuoden runkkauskokemuksesta. Jos olisit oikeasti niin suosittu, niin eihän sun tarttis tänne kirjoitella...
Eksä osaa lukea mitä ap just sano? Ei kaikki tuu sormia napsauttamalla ja jos tahtoo vaan sen yhdne
ajatella seksiä koko ajan. Se on vain yksi juttu elämässä, kylläkin tärkeä, mutta ei se ole koko ajan mielessä, niinkuin joillakin. Muu elämä häiriintyisi.
Nämähän ovat vanhoja juttuja. Jos oot niin kiimainen >osta tekokyrpä, eiköhän ne himot siitä lähde.
oo,itekin oon sellanen. Mä en oikein luota, totta, jostain syystä ihmisiin. En halua alistaa -olen joskus ollut vähän sellainen, enkä alistua -mulle on tehty sitä liikaa,että se enää onnistuis. Mitä mulle jää? En halua äärilaitoja, joten mun on pakko ymmärtää toisia.
Ja mitä minä taas selitän asian vierestä.
Oonko sanonu et se on paha?
paljon vihaa,et haluat alistamista..hmm..se on itsevihaa. Jos haluat alistaa,esim. halveksimalla,määräilemällä tms. niin sekin on itsevihaa,jonka vaan kohdistat toiseen.Johtuu vaan siitä,että vihaat itseäsi jonka toisessa näet ja luultavasti olet itse kokenut tuon kaiken joskus kohdistettuna omaan itseesi,siihen joka sinä olet joskus ollut.
jotain, ota oman käden oikeus vaikka, *winks winks*
yhtään. Monen vuoden kokemuksella. heh.
Mietihän vähän pidemmälle.
Luottamus on vähän sellanen juttu. Mutta saa sen takaisin jos oikeesti päättää saada sen takaisin.
Vaatii tosin sen oman päätöksen. Vaan harvoinpa sellaisia päätöksiä oikeasti tehdään.
Ja vähän samaan tulokseen kuin joku edellisistä: Älä koske jos olen liikaa. Olen kaikkea ja tahdon kaikkea.
lypsykone, myyvät varmaan halvalla.
havukransseja olemassa, joita voisit jyystää. Menis suuremmat halut.
kuin silmät päässä.
Joku kaivanut mun vanha ketjun ylös. Mahtavaa! :D Alkoi naurattaan kun luin tän. Silleen hyväntahtoisesti huvituin itsestäni. :)
ja huomasin että mun vuoden vanhalle viestiketjulle oli tehty samoin... nostettu esiin :D Ilmeisesti oli koskettanut jotakuta syvältä.
Mutta kaikkein pahinta, että sama fiilis kuin vuosi sitten kun kirjoitin sen...
se sun ketju on?
vaan tosta ikävä-palstalta joku kaivoi vuoden takaisen aloitukseni ylös... olin huvittunut myös, mutta oli myös aika jännää, kun voisin vieläkin kirjoittaa sen saman.
Mites sinä, oletko vielä yhtä kiimainen? ;)
just nyt oo yhtä kiimanen. :) Vähän huumorilla tuon sillon kirjotinkin. Vaikka tottahan aina toinen puoli. ;) Ehkä mä tarvisin vähän virikkeita syttyäkseni taas. Nopeasti vois roihahtaa. Hauska musta on noita vanhoja ketjuja lukea. Ite en vaan jaksa omia vanhoja kaivaa, joten hyvähän se vaan jos joku jaksaa. :)
Mut nyt nukkumaan. Öitä ja unia!
tyhmää porukkaa täällä on, vain on joku hakenut esille viestin ,,,,
siis tarkoitatte varmaan omaa narsista luonnettanne ja olette itse penkoneet esille omat viestinne. voi v****u tätä palstaa nykyään ,nyt varmaan narsisti kukkii kunnolla ?
ole edes romantikko. Elämä on tehnyt tehtävänsä. Ei jaksa enää uskoa mihinkään. Onko oikeasti mitään, mihin edes uskoa?
kyllä kaikki johonkin uskoo. Mä uskon moniin asioihin. Jos ihmissuhteita tarkoitat, niin kaipa se usko joskus tiensä päähän tulee. Tänään juuri ajattelin tuota ihmistä kenestä tässä kirjoitin ja ajattelin sitä miten tuntuu, että olen alkanut unohtaa. Siis meidän välillä oli varmasti jotain erityistä ja se oli molemminpuolinen kokemus, mutta hän kai ensin luovutti ja nyt huomaan, että minunkin on enää vaikea tavoittaa sitä tunnetta kun aikaa on kulunut ilman että on nähnyt tai kuullut hänestä. Tavallaan tämä olotila on hyvä sikäli että voi rauhassa puuhailla muita asioita ilman häiritseviä tunteita, mutta harmi se toisaalta on että jotain niin todellista heitettiin hukkaan. Siinä oli kaikki mahdollisuudet mihin vain.
Mut nyt mun täytyy mennä nukkuun. Oon tosi väsynyt. Sanoinpa tähän vain, kun tämä taas oli pompsahtanut ylöspäin täällä. Kauniita unia siis nyt!
vielä, että mä en kuitenkaan ole menettänyt uskoani ihmisiin tai suhteisiin noin muuten. Vaikka usko jonkin suhteen onnistumiseen loppuisikin, niin eihän se tarkoita, etteikö muiden kanssa silti voi onnistua. Hetkeksi mullakin joskus (vuosia sitten) on se usko suhteisiin ylipäätään horjunut, mutta nykyään uskon siihen vahvasti.
ole loppunut, niitä saa helposti ja kivoja ihmisiä on paljon, joista valita ja joidenkin kanssa voi ryhtyä vaikka elämänpituiseen suhteeseen. Tarkoitin uskoa rakkauteen. Se meni kauan sitten, tuskin enää palaa.
Kiva että oma tunteesi on jo kuollut ja kuopattu. Niin minunkin. Mutta veikkaan, että minun tapauksessani tunne ei kuollut saamattomuuteen/ujouteen tms vaan johonkin muuhun, jota en halua ajatella. Se tekee asioista miljoona kertaa raskaampaa.
Tarkoitatko että oma tunteesi kuoli johonkin muuhun? Vai mitä?
Mä uskon rakkauteenkin. Vaikkei tällä hetkellä varsinaista kohdetta sille olekaan. Mutta jonain päivänä taas voi olla. Elämä ilman rakkautta tuntuisi ajatuksena kuitenkin aika tyhjältä, joten toivon että saan taas tuntea sitä, tai edes ihastumista.
kun kirjoitit, että se oli molemminpuolinen kokemus, niin mistä voit tietää, että se oli molemminpuolinen kokemus? Olet varmaan keskustellut hänen kanssaan asiasta?
Yleensä, jos kaksi ihmistä rakastuu ja heidän välillään on jotain erityistä, he kyllä päätyvät yhteen. Jos taas toisella tunne on yksipuolinen, ei suhteen syntyminen ole niinkään varmaan, tosin ei mahdotontakaan.
Mutta jos tunne oli molemminpuolinen, miksette ole yhdessä?
kuoli johonkin muuhun. Ja se tunne oli muutenkin yksipuolinen, joten ei kai sen mitään väliä ole.
Rakkauteen en usko ennen kuin itse koen aidon, molemminpuolisen rakkauden. Vielä en ole elämässäni saanut sellaista kokea. Ainoastaan yhden kerran olen ollut aidosti rakastunut ja siitäkin on niin kauan aikaa ja sekin oli niin yksipuolista ja johti pikemminkin suureen tuskaan, eikä suureen onneen, johon rakastumisen oletetaan johtavan.
Olen hyvin skeptinen sen suhteen että koskaan saisin kokea onnea rakkaudessa. Jos saisinkin sellaisen mahdollisuuden, niin pilaisin sen varmasti, koska on niin suuret arvet sielussa että tuskin koskaan uskallan enää aidosti rakastua.
kaiken niinkuin edellisenkin, annat vaan lopahtaa.
Tiedän kuitenkin tunteen olleen molemminpuolinen.
mua ei paneta koskaan ja sen takia onkin helppo elää yksin.