Niin, otsikon mukaan:D
Epätoivoisesti oon yrittäny löytää tietoa, mutta kaikki alkoholismijuttu on akuutimmasta vaiheesta toipumista. Mutta eihän alkoholismista "parannu" kuitenkaan. muutaman vuotta on ollu ukko juomatta. Ollaan asiasta kyllä juteltu, mutta silti kaipaisin tietoo muiltakin. Miten voin tukea tässä vaiheessa, onko oikeesti mitään mitä pitää ottaa huomioon, paitti tietty että yskänlääkkeitä myöten kaiken pitää olla alkoholitonta. Jollain tapaa en kuitenkaan osaa olla hermoamatta, etten nyt sit sitä vahingossakaan painostais tilantesiin, jotka tuntuu vaikeille juomisen kannalta.
Mutta mistä sitten voin tietää eron sille, et laiskottaako muutenvaan. Yhen kerran oon jo sitä painostanu aika pahasti ja jälkeenpäin se mulle paljasti että se oli sen tyyppinen tunne, jonka se tunnisti sellaseks mahollisen retkahduksen paikaksi.
Se on kuitenkin ollut ainoa tilanne, jossa juominen ois ollu joku juttu.
Niin, joitain pysyviä muutoksiahan kai alkoholismi voi tehdä ihmiseen ja persoonallisuuteen. Mutta millä ihmeellä mun pitäis niitä arvata, kun en kaveria tuntenut ennen.
Niin, siis lopulta, mistä saisin tietoo tällasesta pitkäaikasemmasta toipumisesta/toipuneen alkoholistin elämästä? Vai onko se vaan niin normaali homma ettei sitä ees tajua enää? Mulla on kuitenkin hieman epävarma olo. Välillä tuntuu, ettei siinä mitään, mutta kuitenkin........ Esimerkiks diabeteksesta ei parane, mutta sen kanssa voi elää oikealla ruokavaliolla ja insuliinilla. Alkoholismi ei parane, mutta sen kans voi elää olemalla juomatta ja........?
AAAAPUAA. Vilpittömästi kaveria rakastan ja haluun osata olla mukana sen elämänmittasessa juomattaolemisprojektissa:D
Epätoivoisesti oon yrittäny löytää tietoa, mutta kaikki alkoholismijuttu on akuutimmasta vaiheesta toipumista. Mutta eihän alkoholismista "parannu" kuitenkaan. muutaman vuotta on ollu ukko juomatta. Ollaan asiasta kyllä juteltu, mutta silti kaipaisin tietoo muiltakin. Miten voin tukea tässä vaiheessa, onko oikeesti mitään mitä pitää ottaa huomioon, paitti tietty että yskänlääkkeitä myöten kaiken pitää olla alkoholitonta. Jollain tapaa en kuitenkaan osaa olla hermoamatta, etten nyt sit sitä vahingossakaan painostais tilantesiin, jotka tuntuu vaikeille juomisen kannalta.
Mutta mistä sitten voin tietää eron sille, et laiskottaako muutenvaan. Yhen kerran oon jo sitä painostanu aika pahasti ja jälkeenpäin se mulle paljasti että se oli sen tyyppinen tunne, jonka se tunnisti sellaseks mahollisen retkahduksen paikaksi.
Se on kuitenkin ollut ainoa tilanne, jossa juominen ois ollu joku juttu.
Niin, joitain pysyviä muutoksiahan kai alkoholismi voi tehdä ihmiseen ja persoonallisuuteen. Mutta millä ihmeellä mun pitäis niitä arvata, kun en kaveria tuntenut ennen.
Niin, siis lopulta, mistä saisin tietoo tällasesta pitkäaikasemmasta toipumisesta/toipuneen alkoholistin elämästä? Vai onko se vaan niin normaali homma ettei sitä ees tajua enää? Mulla on kuitenkin hieman epävarma olo. Välillä tuntuu, ettei siinä mitään, mutta kuitenkin........ Esimerkiks diabeteksesta ei parane, mutta sen kanssa voi elää oikealla ruokavaliolla ja insuliinilla. Alkoholismi ei parane, mutta sen kans voi elää olemalla juomatta ja........?
AAAAPUAA. Vilpittömästi kaveria rakastan ja haluun osata olla mukana sen elämänmittasessa juomattaolemisprojektissa:D
Vastaukset 13
Vanhimmat
sairaus,Joka ei parane koskaan.AA.n 12 askeleen ohjelman omaksuminen päivittäiseen elämään on vastaus.Juominen on vain alkoholismin yksi oire.
elää ihan normaalia elämää! Jos ukko ottaa päähän niin suutut sille ihan kuten kenelle tahansa muullekin, älä anna hänen käyttää alkoholismiaan verukkeena! Elä normaalisti, elä vapaasti, mikään mitä *sinä* teet ei voi aiheuttaa hänen retkahtamistaan.
on myös ohjeita vaimoille.Suosittelen niiden lukemista ,kun näyt esiintyvän AA:n tunnuksin.Mitään tälläistä mitä sinä esität, siellä ei suositella ohjeeksi kenellekkään alkoholistin omaiselle.
jos jossain isossa kirjassa jotain joku on kirjoittanut tai ei ole niin sekö on sitten se tiedon ja osaamisen lähde ? kiistelyä unohtamatta ?
ei helvetissä ole vaikka joillekin on.
saa ajatella ihan omalla päälläkin, jos juomisen jälkeen siihen kykenee. jos ei kykene niin toivoisin, että myös ulosantikyky olis mennyt saman tein ja täysin, ettei tämmöisiä hurujuttuja tulisi vastaan missään.
"AA:n isossa kirjassa on myös ohjeita vaimoille.Suosittelen niiden lukemista"
niin hän tekee kyllä syyn vaikka tikusta ja yrittää parhaansa mukaan syyllistää sen jälkeen muita. Jos vika ei ole vaimossa niin sitten bussikuski ei tervehdi tai kaupankassan naama on kuin petolinnun perse. Pomoista puhumattakaan, ne ne vasta ovatkin ihmisiä kautta vuosien juotattaneet, ja mitään ymmärtämättömät työkaverit. Entä sitten liikenne! Ne saakelin törtöt jotka puskevat eteen tai hidastelevat niin etteivät kunnon kuskit pääse eteenpäin. Talvella ei ole teitä aurattu ja autonlasit on jäässä, ja kesällä ei ilmastointi toimi.
Alkoholisti löytää AINA halutessaan syyn juomiseen. Ja KOSKAAN se ei ole hänessä itsessään.
Puolison tärkein tehtävä on ymmärtää tämä ja opetella olemaan kantamatta syyllisyyttä siitä, että hän elää normaalia elämää iloineen ja suruineen.
Kanssasi.
painostamisesi sellasena asiana että voi langeta niin älä painosta sitten.
Itsehän se parhaiten tietää mitkä asiat siihen juomiseen ajavat.
www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231
Sairautemme kuvio selviää tuosta...
Olen jonkun aikaa raittiina elänyt alkoholisti. Nainen, äiti. Sinun on elettävä omaa elämääsi. Et voi elää vältellen puolisosi "ärsyttämistä" juomaan. Oma kokemukseni on, että mieheni saa minut retkahtamaan, muu ei näköjään enää. Mutta asia on oma ongelmani, minun on opittava olemaan retkahtamatta retkahdusalttiissa tilanteessa. Meillä kävi lopulta niin, että valitsin raittiuden mieheni sijaan.
Et voi uhrata omaa elämääsi tukemalla toisen ihmisen elämää. Sinulla on selkeästikin iso työmaa itsesi kanssa, että pääsisit eroon tuosta läheisriippuvuudestasi.
Et voi, etkä saa missään nimessä tukea miestäsi. Sinun pitää keskittyä vain itseesi, ja miehesi puolestaan tukee nyt sinua (mikäli hänen toipumisensa edistyy). Jos hänen toipumisensa ei etene, et häntä edelleenkään voi auttaa, hän juo jossain vaiheessa joka tapauksessa.
Ja sinun apusi palvelee vain hänen juomistaan.
Miehesi tarvitsema apu on jotain sellaista, johon sinulla ei ole mahdollisuutta. Häntä auttavat parhaiten raitistuneet alkoholistit.
Näin asia ikävä kyllä on.
sAAmari varmaan ehkä parhaiten osui kyllä just tän mun tilanteen ytimeen. Oon itsekin jo miettinyt, että niin se varmaan on paras, antaa kunnian kuulua jos on kuuluakseen, ja niin oon kyllä tehnytkin, vaikka mein suhde kyllä on aivan järjettömän sopuisa ollutkin, en oo ikänäni kuvitellutkaan, että näinkin sovussa voi toisen kanssa elää:D
Että kiitos siitä mielipiteestä! Samaahan on tuo sanonut itsekin, mutta ehkä sitä aina tarvii myös toisenkin mielipiteen. (tyhmää tietysti hakea vahvistusta kun on sen jo asianosaiselta kuullut)
Tuo Avominne -linkki oli oikein hyvä. Suurin osa oli tuttua tietoa, tosin joitain tarkennuksiakin tuli. Pääpiirteittäin olen kuitenkin tutustunut aiheeseen ja tietysti jutellutkin äijän kanssa. Hänpä tietysti tietää mistä puhuu.
Ja siis kaveri ollut jo muutaman vuoden juomatta ennenku minä olen edes kuvioihin ilmestyny. Eli senpä takia en oikeen osaa välillä ees miettiä koko juttua, kun en oo ollu mukana tässä toipumisvaiheessa (ainakaan siis akuutimmassa...)
Että se siitä itseni uhraamisesta. Paitsi jos itseni uhraamista on rakastuminen ihanaan ihmiseen, jonka kanssa on pääosin mahdottoman upeaa olla, ja rakastaa tätä kaikkine piirteineen ja geeneineen -ja sairauksineen. Ja miten voikaan rakastaa mitään mitä ei lainkaan ymmärrä:D
Niin, ja tätä ei siis tarvitse tulkita siten, että ottaisin vastaan panematta paskaa niskaani lavoittain vain siksi, että tämä suuri rakkauteni sen sinne kippaisi - kaikki ihmiset eivät välttämättä ole riippuvaisia jostain. Kiitos kuitenkin huolenpidostasi!
Ja jos joku alkuperäisestä viestistä joku ymmärsi, että toinen jatkuvasti käyttäisi alkoholismiaan verukkeena, on ymmärtänyt väärin. Olen pahoillani mahdollisesti harhaanjohtavasta tekstistä.
Kirjoitin ekan viestin koska turhauduin netistä etsimiseen, ehkä paras olisi keskustella vaan itsensä miehen kanssa lisää - omakohtainen kokemus yleensä tuppaa kai tuomaan pohjaa mielipiteille:) Tyhmä olo kieltämättä mulla on, kun yleensä osaan ees jollakin tapaa asettua toisen asemaan - tällä kertaa oon pihalla ku lumiukko. Netistä löytynyt tieto kun on kovin teoreettista ja sen pohjalle on kovin vaikeaa perustaa mitään tunnepohjaista:D
Kiitos kuitenkin kaikille ja mukavaa iltaa!
Raitista alkoholistia mukavampaa ihmistä on vaikea kuvitella, näin oma kokemukseni. Varsinkin sellainen alkoholisti joka itse hoitaa sairauttaan käymällä AA-ryhmissä kehittyy ihmisenä sellaista vauhtia, että läheisen on vaikea pysyä tässä vauhdissa mukana.
Itse käyn hoitamassa itseäni Al-anon -ryhmissä, joissa me alkoholistien läheiset opimme hoitamaan itseämme sen sijaan, että olisimme jatkuvasti varpaillamme läheisen mahdollisen retkahtamisen tai muidenkaan asioiden suhteen.
Parasta mitä voi suhteessa alkoholistin kanssa tehdä on olla täysin oma itsensä, mielellään useimmiten hyvin käyttäytyvä ja ystävällinen, kuten muissakin ihmissuhteissa. Anteeksi joudutaan toisinaan pyytämään puolin ja toisin, kun ei olla täydellisiä kumpikaan.
Itse olen valinnut myös raittiuden, vaikka en alkoholisti olekaan. On selkeämpää ja yksinkertaisempaa, kun en myöskään minä kupittele kotona enkä muualla. Ollaan molemmat selvin päin ja nauttitaan elämästä sellaisena kuin se päivä kerrallaan meille annetaan, ihan raakana ja ilman turruttavia lantrinkeja.
Autat kaveria parhaiten ja itseäsi !! Ota yhteys AA kerhoon rohkeasti. Sieltä saat neuvot.