Teen tämän avauksen jatkoksi sille, mitä "X-vl ja Sofia !!" otsikon alla keskusteltiin.
Huomasin kyllä, että joku onneton jo suositteli sinulle terapiaa. Vallankäyttöähän se on tämäkin, kyseenalaistaa toisen mielenterveys. Helppo keino yrittää päästä pälkähästä, jos omat asia-argumentit loppuvat. Onneksi sitä viestiä ei enää löytynyt, joten ylläpito oli varmaan tehnyt tehtävänsä.
Ollaksesi niinkin traumatisoitunut olet minusta ihmeen selväjärkinen ja kohtelet kauniisti kanssakeskustelijoita. Otamme sen terapiasuosittelijan kanssa sinusta oppia.
Olen nyt lukenut niitä vanhoja kirjoituksiasi ja palaan niihin vielä jollakin tavalla. Huomasin, että 70-luvun hoitoprosessit ovat olleet täällä useaan otteeseen puheenaiheena, mutta onkohan aihe vieläkään loppuunkaluttu? Itseäni se ainakin kiinnostaa.
Huomasin kyllä, että joku onneton jo suositteli sinulle terapiaa. Vallankäyttöähän se on tämäkin, kyseenalaistaa toisen mielenterveys. Helppo keino yrittää päästä pälkähästä, jos omat asia-argumentit loppuvat. Onneksi sitä viestiä ei enää löytynyt, joten ylläpito oli varmaan tehnyt tehtävänsä.
Ollaksesi niinkin traumatisoitunut olet minusta ihmeen selväjärkinen ja kohtelet kauniisti kanssakeskustelijoita. Otamme sen terapiasuosittelijan kanssa sinusta oppia.
Olen nyt lukenut niitä vanhoja kirjoituksiasi ja palaan niihin vielä jollakin tavalla. Huomasin, että 70-luvun hoitoprosessit ovat olleet täällä useaan otteeseen puheenaiheena, mutta onkohan aihe vieläkään loppuunkaluttu? Itseäni se ainakin kiinnostaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ehkäisijöille ja Aborteistille ei anneta hyväksyntää.
Se oli 70-luvun seurakunnan oikea päätös.
Muusta käytöksestä voidaan antaa anteeksi.
kyllä, opetus ei ole muuttunut
Ne aiemmat kirjoituksesi ovat eilisen jälkeen olleet mielessäni... Tarinasi on tehnyt minuun vaikutuksen.
Olet itsekin sanonut, että "hoidot" olivat kauheaa aikaa. Kertomuksiasi lukiessa voi jotain aavistaa siitä kauheudesta! Olen miettinyt, että sinun on täytynyt olla jo silloin vahva, koska yleensä selvisit. Tämän palstan aiemmissa keskusteluissahan on todettu, että osa "hoidettavista" teki itsemurhan tai tuli hulluksi.
Toisaalta tekstiesi perusteella voi ajatella niinkin, että erottaminen koitui sinulle loppujen lopuksi siunaukseksi, niin huutava vääryys kuin se olikin. Kerroit olevasi nyt vapaa ja kykenevä kantamaan vastuun ratkaisuistasi. Erityisesti minua puhutteli se, kun sanoit erosi avanneen sydämesi muille ihmisille, niin että voit kohdata heidät tasavertaisina. Tiedän sen itsekin, että monesta tapakristillisestä lestadiolaisesta ei todellakaan voi sanoa samaa. Uskovaisuus on heillä vain este aidosti moraaliselle elämälle.
"...avanneen sydämesi muille ihmisille, niin että voit kohdata heidät tasavertaisina.
Tiedän sen itsekin, että monesta tapakristillisestä lestadiolaisesta ei todellakaan voi sanoa samaa. Uskovaisuus
on heillä vain este aidosti moraaliselle elämälle." -Kirjoittaa Sofia.-
Kyllä... Juuri näin se on. Olen tämän itse myös kokenut, joskaan seurakuntani ja sen ihmiset eivät ole hylänneet, vaan monet ovat minua siunanneet. Olen siis kodissani omalla paikallani hyväksyttynä kristittynä.
Mutta usko onkin uskallusta ja se on myös uskollisuutta Jumalan sanalle, vääristä syytöksistä ja valheista huolimatta. Ei usko ole pelkuruutta, joka on uskollinen ihmisten mielioiteille, vain siksi jotta ei tulisi hylätyksi.
Mutta eivät nämä helppoja asioita ole. Varsinkaan exlusiivisuudessaan huippuunsa viritetyssä, (muut pois sulkevassa)
seurakunnassa.
En ole noita negatiivisia viestejä oikeasti pelästynyt, vaikka itsekseni niitä vähän kummastelen. Väärinkäsityksetkin ovat täällä tavallisia, koska itse kirjoittaa epäselvästi ja toinen lukee huolimattomasti.
Kiireitä on ollut ja töissä väsyy. Kotona kone on muiden käytössä. Normaalia virkanaisen elämää! Siksi en aina ehdi vastata, sillä vastaaminen vie uskomattomasti aikaa. Yritän pysyä mukana kuitenkin.
Sinä kirjoitat niin ymmärtäväisesti ja "ylistävästi", että tuntuu jo liioittelulta. Itsekin tosin joskus havahdun, että jotain erikoista minulle on tainnut tapahtua. Tietoista valintaa noissa elämän käänteissä ei ole ollut pätkääkään. Joskus olen Jumalalta tosissani kysellyt, miksi minun pitää olla näin periaatteen ihminen ja junttura. Monesti olisi ollut paljon helpompi seurata toisenlaisia polkuja.
No niin kiire taas tuli muihin asioihin!
"Siksi en aina ehdi vastata, sillä vastaaminen vie uskomattomasti aikaa. Yritän pysyä mukana kuitenkin."
Samat sanat!
Jos aikasi ei riitä, jätä kylmästi vastaamatta. Kirjoittaminen on minulle hyödyllistä, vaikken vastauksia saisikaan.
"Sinä kirjoitat niin ymmärtäväisesti ja "ylistävästi", että tuntuu jo liioittelulta."
Saattoi mennäkin ylistämisen puolelle. Ajattelen jatkossa vähän tarkemmin mitä kirjoitan. Ylistyksen taustalla lienee jotakin, mitä en vielä kunnolla ymmärrä. (Olen kuitenkin todella tarkoittanut joka sanaa, niin että liioittelusta ei minun puoleltani voi puhua!) Tekstisi ovat koskettaneet minua jotenkin, mitä en saa puettua sanoiksi. Vertaan myös kertomuksiasi omaan elämääni ja kokemuksiini vallan väärinkäytöstä. Näistä en vain puhu tällä palstalla.
"Itsekin tosin joskus havahdun, että jotain erikoista minulle on tainnut tapahtua. Tietoista valintaa noissa elämän käänteissä ei ole ollut pätkääkään."
Uskon, ettei ole ollut. Olet kuitenkin osannut kääntää ne käänteet voitoksesi, jos yhtään ymmärrän oikein.
"Joskus olen Jumalalta tosissani kysellyt, miksi minun pitää olla näin periaatteen ihminen ja junttura. Monesti olisi ollut paljon helpompi seurata toisenlaisia polkuja."
Mitä sinulle olisi tapahtunut, jos olisit seurannut helppoja polkuja? Onko helpon tien valitseminen oikeasti mahdollista, jos itse tietää periaatteensa?
Tekee mieleni kysyä, mitä sinä ajattelet siitä, että nyky-SRK pyytäisi anteeksi virheitä, joita menneinä vuosikymmeninä on tehty. Aiemmissa keskusteluissahan joku on ollut ehdottomasti sitä mieltä, että anteeksipyyntö kuuluu asiaan. SRK:n tapausta on verrattu natsi-Saksaan, jonka syntejä Saksan nykyjohto on pyytänyt anteeksi. Toiset taas ovat sanoneet, ettei SRK:n nykyisten edustajien tarvitse pyytää edeltäjien syntejä anteeksi.
Olen huomannut, ettet kerro itsestäsi. Pelkäätkö tulevasi tunnistetuksi? Se on mahdollista, sillä ei meitä kohtalokavereita niin hirveän monta ole.
Minäkin päivällä ajattelin, että Sinä taidat tuntea minut ja mietin, kuka Sinä olet. Olisiko mahdollista, että olisimme opiskeluaikoina tavanneet? Alkaako Sinun oikea etunimesi A:lla?
Pyysit minulta materiaalia. Vieläkö pyyntösi on voimassa ja miten se käytännössä hoituisi?
Vastaan huomenna siihen SRK-kohtaan. Jospa asia yöllä muhisi mielessä, jos vaikka unta näkisi!
Juu, kerro sinäkin Sofia tarinasi samalla tavalla kuin x-vl. Olisi kiva lukea siitä. Ja mitä materiaaliin tulee, niin minulle myös :)
et minulta kysykään, mukana olleena kerron, että turha kantaa huolta menneistä ajoista. Puolin ja toisin on anteeksi annettu ja anottu.
Ne, jotka jättäytyivät joukosta pois, ovat tietenkin "ulkona" myös todellisista tapahtumista.
Yksinkertaisinta olisi heidänkin tehdä parannus niin pääsisivät rauhaan ja vapauteen.
Ei tarvitsisi lopun ikäänsä juroa.
Kyllä, sen vuoksi juuri en kerro itsestäni, ettei minua tunnistettaisi.
Siinä olet erehtynyt, että tuntisimme toisemme. Se ei ole mahdollista. Sen verran täytyy nyt sanoa, etten ole kohtalokaverisi siinä mielessä, että minäkin olisin "hoidettu". Tarinasi koskettaa minua muulla tavalla.
Mietin materiaaliasiaa. Olen tilannut itselleni sen gradun, jonka aiemmin mainitsit. Odotan että saan sen, ja katson, mitä ajatuksia se herättää.
Kas kun otit tuon unen näkemisen puheeksi... Itse katselin viime yönä hyvinkin syvällisiä unia, jotka liittyivät tämän palstan keskusteluihin!
Lämmin kiitos mielenkiinnosta, mutta minun täytyy kieltäytyä kertomasta. Kuten tuossa x-vl:lle jo kerroin, tarinani ei liity "hoitoihin". Iso osa tarinastani on sitä paitsi epäolennaista palstan aiheen kannalta.
No voihan harmi ! Jos annan sinulle sähköpostiosoitteen, niin kirjoita se tarinasi sinne. Sopiiko :))
Taisin luvata eilen liikoja, kun aioin palata tuohon SRK:n anteeksipyyntöasiaan. Vaikka olen yön yli nukkunut ja mietiskellyt, ei kirjoittamisesta taida tulla mitään. Unetkin olivat ihan sekavia.
Tuli niin itsekriittinen olo ja iski sensuurimieliala omia viestejä kohtaan!
Jos olet lukenut "Anden" viestejä, niin ajatuksissani olen samaa mieltä hänen kanssaan monissa kohdissa. En vain "uskalla" itse tänne siten kirjoittaa.
Kun ajattelin noita 70-luvun aikoja ja siellä tehtyjä päätöksiä ja ratkaisuja, niin mieleeni tulivat Jeesuksen ajan fariseukset, Lutherin ajan katoliset, poliittiset puhdistukset. Monista vääryksistä on kulunut satoja vuosia ennen kuin ne on myönnetty ja ihmisen maine on puhdistettu vasta kauan kuoleman jälkeen.
Noita ajatellessa tuli melko toivoton tunne.
Mutta ei se haittaa kuitenkaan, kun itse on sovussa itsensä ja elämänsä kanssa ja luottaa Jumalan johdatukseen. Vääryydet olkoot tekijöittensä ongelma! Minä en voi heidän silmiään avata. Sen tekee Kaikkivaltias sitten kun sen aika on.
Näin se on x-vl me emme yodellakaan voi toisten silmiä avata, sen tekee Pyhä Henki. Mutta joku etsivä, rakkautta ja lohdutusta kaipaava voi lukea viestejä. Jos yksikin jyvä löytyy sanan seulalle, niin kaikki työ ja vaivannäkö on kotiin päin.
Yleensä ne ihmiset jotka eivät tyydy enää pinnallisiin itsestäänselvyyksiin ja eivät suostu teeskentelemään jotakin muuta kun ovat, kaipaavat todellista avoimuutta ja totuutta salatuimpaan asti. IHMISTEN kohtaamista.
Teeskentely ja sen katseleminen ei enää miellytä. Vaan ihminen etsii onnea olla Herraa lähellä.
Isän hellässä ja lastaan ymmärtävässä, rakastavassa ja turvallisessa sylissä. Jumalan pyhien keskellä, pyhässä ja pyhien yhteisessä Kristuksen seurakunnassa. Kristus on meidän pyhyytemme puhtautemme ja vanhurskautemme.
Kristitty tarvitsee evankeliumin puhtaan ruisleivän ruuakseen. Palkohedelmät eivät enää maistu. Omavanhurskaus on, (kun se kirkastuu), sian ruokaa.
RAKKAUS ON KAIKILLE TÄRKEÄTÄ. JA MIKÄ TÄRKEINTÄ, ON TULLA RAKASTETUKSI JUURI SELLAISENA KUN OIKEASTI ONKIN. TEESKENTELEMÄTTÄ SEN VUOKSI, ETTEI TULISI IHMISTEN HYLKÄÄMÄKSI. Rakkaus on Jeesuksen käsky. Rakasta Jumalaa yli lailen, itseä ja lähimmäistäsi samanarvoisesti.
On todella mahtavaa kohdata oikeasti itsensä "kokoisia" ihmisiä.
Jos seurakunnan ei tarvitse tehdä parannusta omista synneistään ja silti sen synnit on annettu puolin ja toisin anteeksi, niin miksi sitten seurakuntalaisen pitäisi tehdä parannus seurakunnan synnistä, jota ei ole edes tehnyt?!
Tätähän se virtahepo sitten on!
seurakunnan muodostavat seurakuntalaiset, ei virtahepo parannusta tarvitse
Voin ottaa sinuun yhteyttä, jos annat osoitteesi, ja neuvotella asiasta. En osaa tässä vaiheessa sanoa, haluanko kertoa.
Jos sinulle ei tule SRK-asiassa mitään "ilmoituksia", anna olla. Ei minun ole pakko saada sinulta vastausta. Olen lukenut Anden viestejä ja sen perusteella nyt siis tiedän jotain sinunkin mielipiteestäsi.
"Tuli niin itsekriittinen olo ja iski sensuurimieliala omia viestejä kohtaan!"
Tuttu tunne... Sinun viestiesi suhteen olen kylläkin iloinen, että olet ne kirjoittanut etkä voi jälkeenpäin sensuroida!
"Kun ajattelin noita 70-luvun aikoja ja siellä tehtyjä päätöksiä ja ratkaisuja, niin mieleeni tulivat Jeesuksen ajan fariseukset, Lutherin ajan katoliset, poliittiset puhdistukset. Monista vääryksistä on kulunut satoja vuosia ennen kuin ne on myönnetty ja ihmisen maine on puhdistettu vasta kauan kuoleman jälkeen."
Noissa rinnastuksissa saattaa hyvinkin olla perää.
"Mutta ei se haittaa kuitenkaan, kun itse on sovussa itsensä ja elämänsä kanssa ja luottaa Jumalan johdatukseen. Vääryydet olkoot tekijöittensä ongelma!"
Totta puhut!
Tuolla toisissa ketjuissa oleviin kirjoituksiisi ei tule kommentoiduksi. Jotkut ketjuthan on nimetty esim. veeällille. Sinä rohkeasti kirjoitit sinnekin.
Huomasin, että viestejäsi ei ymmärretty, vaikka ne selvää teksiä olivatkin. Kirjoitit syvällisesti ja viisaasti. Mutta en ihmettele lainkaan, ettei niitä ymmärretty kyseisessä ketjussa, jossa nainen valitti lankeemuksiaan.
Jos ihminen uskoo, että tietynlainen "risti", joka on oikeasti taakka, kuuluu kristilliseen elämään, ei hän voi muuta haluta. Vaikka voimia ei enää olisikaan kuorman kantamiseen, niin silti haikailee sen perään. Hän ei voi uskoa, että uskominen on helppoa ja yksinkertaista! Ja voima tulee Jumalalta! Jotenkin surullista, kun aavistaa, miten paha olo ihmisellä voi olla.
Minulla on omakohtaista kokemusta tuosta, vaikka lankeemukseni olivat silloin jokseenkin pieniä. Se synnintuska ja toivottomuuden tunne, kun ei jaksanut ihanteiden mukaan vaeltaa, vaivasi usein. Piti aina vahtia itseä, jottei vain lankeaisi nimellisiin synteihin, joista piti rippiä sitten tehdä. Ohjeita ja suosituksia riitti. Vapaa uskosta eläminen kesti sen hetken kun oli saanut ripittäytyä.
Se oli minulle tunnontarkalle ihmiselle raskasta aikaa. Lopulta tuli seinä vastaan ja huomasin, että rippi ei auttanut. Armollista Jumalaa ei sitä kautta löytynyt. Omia voimia ei enää ollut.
Minulla prosessi kesti kauan. Välillä Jumalan aurinko pilkisti ja valaisi tietäni, välillä ihmettelin, kuka oikein olen.
Onneksi suitsevainen uskon kynttilä ei täysin sammunut, vaan nyt saa jatkaa iloisella mielellä.
Kiitos Sinulle sanoistasi ja muistamisistasi!
Huomenta Sofia! Voin antaa sinulle sen osoitteen([email protected]). Neuvotellaan sitten sähköpostitse noista asioista :) Ei toki ole pakko kertoa tarinaasi jos et sitä halua, mutta olisi todella mielenkiintoista kuulla se.
Koska täällä on saivartelijoita ja vahtaajia, niin täytyy heti paljastaa, että en käytä tähän kirjoittamiseeni työnantajani aikaa. Jos enemmän kerron, on helppo arvata, mitä työtä teen. Työni on ihmisläheistä erityisesti nuorten parissa.
Minä kirjoitan mielelläni itsestäni, kokemuksistani, mutta kun joudun arvioimaan muita ihmisiä tai jotakin yhteisöä, niin arkuus iskee. En pysty olemaan objektiivinen.
Sitä paitsi uskonnollisessa mielessä ei ole itselleni vielä kirkastunut, millaista vääryyttä esim. SRK on Jumalan silmissä tehnyt. Ihmisenä kyllä tiedän, mitä on tapahtunut. Mutta miksi kaikki on ollut tarpeen, mitä on mahdollisesti tulossa? Luotan ja uskon, että asioihin on jokin jumallinen selitys, mutta minä en sitä vielä tiedä. Siksi kai olen täällä.
En halua, että minulla on samanlainen usko kuin heillä, tosin erimerkkisenä. Esim. usko Jumalan valtakuntaan ja vainme-oppiin. Olisin vain siirtynyt eri karsinaan, joka ei poikkeaisi entisestä.
Joskus joku vl on sanonut (pilkallisesti?):"Jospa kaikki muut olivatkin väärässä ja vain Sinä oikeassa 70-luvulla?" Minä en halua ajatella niin. Jos minä tunsin vääryydet silloin, enkä "seurannut johtajaa" (eräs leikki!), niin miksi pitäisi luoda uusi "samanlainen" porukka, jossa pian ilmenisi samat ongelmat?
Toki olen sitä mieltä, että täällä kannattaa noista perusteista keskustella. Emmehän tiedä, kuka näitä lukee. Lukija voi saada vahvistusta ja voimaa, kun huomaa, että joku toinenkin miettii veeällien outoa opin tulkintaa. Hän voi huomata, ettei usko olekaan taakkojen kantamista, ei sääntöjen noudattamista, ei pakkoparannusta eikä oman vaelluksen sairaaloista vahtimista. Jos hän on uskomisen sellaiseksi kokenut!
"Minä kirjoitan mielelläni itsestäni, kokemuksistani, mutta kun joudun arvioimaan muita ihmisiä tai jotakin yhteisöä, niin arkuus iskee. En pysty olemaan objektiivinen."
No, täytyy sanoa, että itselläni ei ole tuollaista hidastetta... :D Arvioin kernaasti muita ihmisiä ja yhteisöjä. Objektiivisuuteen kannattaa pyrkiä, mutta sen saavuttaminen ei varmaan ole kenellekään mahdollista. Onko se edes tarpeellista? Eikö jokaisella ole oikeus saada äänensä kuuluviin omasta subjektiivisesta näkökulmastaan? Eri asia on sitten, jos haluaa vaieta.
"Sitä paitsi uskonnollisessa mielessä ei ole itselleni vielä kirkastunut, millaista vääryyttä esim. SRK on Jumalan silmissä tehnyt. Ihmisenä kyllä tiedän, mitä on tapahtunut."
Tässä kohti ajattelusi menee minulla täydellisesti "yli hilseen". En kykene ollenkaan noin syvälliseen uskonnolliseen pohdintaan.
Saako kysyä, pitääkö miehesi sinua uskovaisena?
"Hän voi huomata, ettei usko olekaan taakkojen kantamista, ei sääntöjen noudattamista, ei pakkoparannusta eikä oman vaelluksen sairaaloista vahtimista."
Osasitpa sanoa sen hyvin.
Taisit saada minusta kiltimmän kuvan kuin todellisuudessa olen.
Se miksi haluan välttää SRK:n kärkevää kritiikkiä voi johtua perhesyistä. Kyllä osaisin, jos haluaisin. Tietoa ja kokemusta ei ainakaan puutu. Muista yhteisöistä en tunne tietäväni tarpeeksi.
Jotenkin tuntuu kauhealta, kun omista läheisimmistä ihmisistä osa haluaa seurata SRK:n ohjeita ja uskoa veeällien julistamaa sanomaa. En halua edes yrittää riistää heiltä tuota turvallista perustaa. Vaikka se perustuu minun mielestäni vääriin opin tulkintoihin! Jos hengen silmin näkisin sen pahuuden, joka tuohon oppiin on kätkeytynyt, niin tuntuisi vielä pahemmalta. Jätän tuon asian Viisaamman haltuun.
Riitoja uskonasioista meillä on ollut hävettävän paljon. Olen joutunut vetämään rajaa siihen, että SRK:n antamat joutavat käytännöt eivät taakoittaisi minua perheeni kautta. Huh huh!
Kysyit, pitääkö mieheni minua uskovaisena. Ei saa pitää, eikä pidä, koska hän on kunnon vl. Minä olen antanut hänen olla sitä mitä on, vaikka minua on painostettu käyttäytymään veeällien tapaan. Siitä olen suuttunut. Siitä on riidelty.
Nyt on ollut helpompaa, kun yhteisön säännöt ja valvonta ovat löystyneet käytännön tasolla. Pienenä esimerkkinä tv:n hankinta, joka oli vielä kymmenen vuotta sitten mahdotonta. Mies kun on perheenpää ja saa määrätä!
Kirjoitanpa kokeeksi, jos vaikka vielä käyt täällä...
Perheesi siis ilmeisesti tietää, että kirjoitat tänne, tai he voivat tunnistaa sinut, jos sattuvat lukemaan. Ymmärsinkö oikein? Silloin onkin ymmärrettävää, että haluat valikoida sanojasi.
"Jotenkin tuntuu kauhealta, kun omista läheisimmistä ihmisistä osa haluaa seurata SRK:n ohjeita ja uskoa veeällien julistamaa sanomaa. En halua edes yrittää riistää heiltä tuota turvallista perustaa."
Tuttua. Joidenkin läheisten elämää ja vaikeuksia on sääli seurata. Toisaalta heillä kyllä on "turvallinen" perusta, mutta mikä hinta sillä perustalla on!
"Kysyit, pitääkö mieheni minua uskovaisena. Ei saa pitää, eikä pidä, koska hän on kunnon vl."
Miten olet kestänyt tuon? Pystyt pitämään puolesi, kun sinua painostetaan vl-käyttäytymiseen. Entä se, että miehesi ei tunnusta uskosi aitoutta? Kärsitkö siitä?
Mielenkiintoinen tuo toteamuksesi, että yhteisön säännöt ja valvonta ovat löystyneet. Omassa piirissäni en ole tällaista nähnyt; minulle on tällä palstalla ollut yllätys esim. se, että kaikki lestadiolaiset eivät pidä tv:n omistamista mitenkään ihmeellisenä. Katsooko miehesi tv:tä ihan "oikeasti"?
Sellainen kysymys on ollut mielessäni, että olitko täysin yksin silloin "hoitojen" aikana? Oliko yhtään ihmistä, joka sanoi olevansa samaa mieltä kuin sinä ja rohkaisi sinua pitämään puolesi?
Huomiotani kiinnitti kertomuksessasi se, että sukulaisesi osallistuivat aika aktiivisesti "hoitoon". Tuntuu, että tuo on vielä lisännyt sen tilanteen kauheutta sinulle. Että lähipiiri tuolla tavalla asettuu vastapuolelle sen sijaan, että oli tukemassa. Vai kuuluiko "hoito"ilmiöön nimenomaan, että juuri sukulaiset kontrolloivat toisiaan?
Tulin todella iloiseksi, kun jatkoit keskustelua. Kirjoitan itsekin tänne ainakin tämän kerran vielä.
Pikkuisen haittaa, että minä en tiedä Sinusta kovin paljon. Vastailen kuitenkin mielelläni hyviin kysymyksiisi.
Ei minun viestini silti hukkaan mene, olen tulostanut kaikki paperille itseäni varten. Puheet ja ajatukset menevät taivaan tuuliin, mutta tulostetut jutut on helppo kaivaa esille tarpeen tullen, vaikka näyttää lapsille joskus. En ole heillekään paljon kokemuksistani, käsityksistäni, uskostani kertonut.
Vaikka mieheni ei pidä minua uskovaisena, minun olisi pitänyt antaa lapsillemme SRK-lainen kasvatus. Pyhäkouluun laittamiset, seuroihin pukemiset ja suviseurahuoltajana oleminen ei olisi tosin saanut olla niin "vastahakoista". Kuinka monia pieniä ikäviä sivuvivahteita arkipäivään onkaan sisältynyt!
Siitä tv:stä hieman. Alkuaikoina minun olisi pitänyt huolehtia, etteivät lapsemme katso lasten ohjelmia kylässä, eivätkä naapurissa. Sain moitteita joka mummolareissun jälkeen!
Sitten ostimme videokameran ja television sitä varten. Jostain syystä sitä ei "kuohittu", vaan sieltä näkyi ohjelmat, kun värkkäsi hieman antennia. Olin "tirkistelijä"! Hankin tv-luvan. Riita jatkui silti. Mieheni olisi halunnut määrätä mitä minä saan katsoa. Pelkkää urheilua ja uutisia! Riita väheni, kun alkoi kuulua veeällien tv-ostoksista.
Sanon ilman katkeruutta nämä, koska tiedän, että mieheni ei oikeasti ole julma eikä paha. Mutta hän pelkää! Kova osa tämä on ollut hänellekin.
Mieheni katsoo nykyisin oikeasti teeveetä. Se on olohuoneessa. Osa vl-sukulaisista tietää ja ottaa osaa katseluun käydessään. Antenni on katolla. Vl-nuhteista en ole kuullut. Helpompaa elää!
SRK-hoidon aikana minulla oli samassa tilanteessa oleva ystävätär. Eron jälkeen mieheni yritti estää minua pitämästä yhteyttä häneen, suutui kovasti kun kuuli puhelinsoitoistamme. Minun ei olisi saanut käydä muualla kuin ry:llä!
Kun noita muistelee, niin itsekin ihmettelee, miten olemme pysyneet yhdessä. Ehkä sitä ns. rakkautta löytyy muiltakin kuin veeälliltä. L.Taskila kyllä eräissä häissä saarnasi, ettei ulkona ole muuta kuin ITSERAKKAUTTA! Sitäkö sitten lienee? Aika pitkälle silläkin pääsee!
Sanopa Sinä, mitä pitäisi ajatella veeällistä, jotka ovat porukassa, mutta kirkkain silmin ja ilman tunnon vaivoja tekevät omia ratkaisujaan. Sitten he ovat samassa rintamassa kannattamassa "vain me" -oppia ja tuomitsemassa meitä muita. Sukulaisista tiedän jonkun varman tapauksen!
Omasta puolestani olen valmis jatkamaan tätä keskustelua niin kauan kuin sanottavaa riittää. Itsestäni voisin kertoa enemmän kahden kesken. Anna sähköpostiosoitteesi, jos haluat, niin otan yhteyttä.
Joskus tulee jälkeenpäin mieleen, että tunkeudunko toisen ihon alle näillä kysymyksilläni. Mutta ilmeisesti osaat itse suojata itseäsi. Hyvä niin!
Aika kovia odotuksia miehesi on sinulle asettanut. Olet luja, kun olet tuon kestänyt.
"Jostain syystä sitä ei "kuohittu", vaan sieltä näkyi ohjelmat, kun värkkäsi hieman antennia."
Nyt minulla meni ohi... Mitä tarkoitat tuolla "kuohinnalla"? Eikö ohjelmat näy aina, jos on tv ja pistoke seinässä?
Kuten taisin jo aiemminkin sanoa, on mielenkiintoista tuo mitä kerrot vl:ien nykyisestä suhtautumisesta tv:hen. Tuollainen suvaitsevaisuus on minulle aivan uutta. Onkohan tässä suvaitsevaisuudessa alueellisia eroja?
Hyvä kuulla, että sinulla oli SRK-hoidon aikana se ystävätär. Hänen olemassaolonsa varmaan helpotti tilannettasi.
"Sanopa Sinä, mitä pitäisi ajatella veeällistä, jotka ovat porukassa, mutta kirkkain silmin ja ilman tunnon vaivoja tekevät omia ratkaisujaan. Sitten he ovat samassa rintamassa kannattamassa "vain me" -oppia ja tuomitsemassa meitä muita."
Kuulostaa sielunvihollisen aikaansaannokselta. Voisiko heille ehkä järjestää jonkinlaisen hoitoprosessin?
Nyt rupesi vähän hirvittämään, kun kirjoitin viimeksi niin tarkkoja asioita perheestäni. Eipä silti, jos joku tunnistaa minut, niin tervetuloa kahville ja keskustelemaan kasvotusten!
Oikeassa olet, että itse määrään, mihin vastaan ja miten yksityiskohtaisesti. Ei kysyjän tarvitse huolta kantaa. Huomasin, että täällä käy jonkin verran lukijoita. Julkista keskusteluahan tämä on, se on tiedossa.
Palataan siihen henkilökohtaiseen kontaktiin myöhemmin. Minun sähköpostiosoitteessani on nimi ja paikkakunta, joten sitä en voi kertoa ainakaan täällä.
Tv "kuohitaan", kun siitä poistetaan se osa, joka ottaa lähetyksiä vastaan. Siitä saa todistuksen, jonka voi näyttää tv-lupatarkastajille. Se maksaa jonkun verran. Erään vl-sukulaiseni tv on käsitelty siten. Ei liene enää kovin suosittua ja se on todella turhaa, koska ohjelmia voi katsoa muutenkin, esim. tietokoneella.
Oletko seurannut keskustelua "Suljettu yhteisö" -ketjussa? Sinullakin voisi olla sanottavaa siellä.
En voinut olla osallistumatta!
Eipä muuta tällä kertaa! Palataan asiaan!
Minäkin voin antaa oman "hämy"osoitteeni, jos haluat. Täällä suomi24:ssähän voi myös luoda anonyymejä sähköpostiosoitteita itselleen. Ei sinun kannata virallista osoitettasi käyttää siinäkään tapauksessa, että se tulisi vain minun tietooni.
Kiitos kuohintatieodosta. Se oli uutta minulle.
Huomasin kyllä Suljettu yhteisö -keskustelun ja totesin, että se on hyvä. En ole vain ehtinyt paneutua siihen ainakaan vielä.
Tavataan toisissa ketjuissa, kun tämä alkaa olla jo niin kaukana. Jooko?
...